Muistitekniikka aikuisille ja lapsille

Tänään onkin päivä, jolloin törmään syystä tai toisesta loistaviin juttuihin, ehkä hieman sivussa kehon kielestä, mutta liitoksissa käyttäytymiseen. Kehon kielen merkitys kommunikoinnissa on suuri, sillä suuri osa meistä on hyvin visuaalisia. Saatamme muistaa paljon paremmin mitä olemme nähneet tarkkoja yksityiskohtia myöten, mutta muistikuvat siitä mitä kuulimme ovat paljon heikommat. Visualisointi onkin todella hyvä muistitekniikka, ja toimii esimerkiksi valmisteltaessa puhetta. Kursseillani esiintymisestä puhuttaessa opetan useita visualisointiin liittyviä muistitekniikoita. Sillä esiintymisessä hermostuneisuus siitä, muistammeko mitä meidän piti sanoa on usein se kamalin ja kammottavin asia. Mutta, tämä muistisääntö, minkä tänään opin on liian hauska, etteikö sitä voisi laittaa eteenpäin. Aloitetaan...

Ensimmäiseksi kirjoita muististasi ylös planeetat järjestyksessä Auringosta poispäin.
Minulla ei ollut hajuakaan mistä edes aloittaa. En edes muistanut kuinka monta planeettaa pitäisi kirjoittaa saatikaan sitten kaikkien nimiä.

Nyt päästään muistisääntöön.

Ensimmäiseksi kuvittele lämpömittari. Siellä on elohopeaa. Kun lämpö nousee, elohopea laajenee. Elohopea on englanniksi mercury, siitä ensimmäinen planeetta Merkurius. Elohopea räjähtää kuumuudesta ja läiskyy kauneimman naisen päälle, jonka olet koskaan nähnyt. Kuvittele tämä kaunis nainen, nyt meillä on Venus. Venus ottaa osan elohopeasta ja heittää sen puutarhaan, joka saa maan lentämään ympäriinsä. Seuraava planeetta on Maa. Lentävä maa osuu naapurin lauta-aitaan aiheuttaen kovan metelin. Raivosta punainen naapuri tulee aidan luokse. Mikä on punainen planeetta? Mars. Naapurin aiheuttaman metelin johdosta korttelin kookkain kaveri astelee paikalle. Suurin planeetta on Jupiter. Hänellä on yllään kirkkaan valkoinen t-paita, jossa on loistavan auringon kuva, aurinko englanniksi on SUN. Seuraavat planeetat ovat Saturnus, Uranus ja Neptunus. Kookkaan naapurin jaloissa räksyttää pieni koira, Pluto.



Visualisioi tarina mielessäsi ja näin sinulla on kaikki planeetat järjestyksessä muistissasi: Merkurius, Venus, Maa, Mars, Jupiter, Saturnus, Uranus, Neptunus ja Pluto.

Käy läpi planeetat ilman muistisääntöä, seuraavaksi huomaat, että osaat luetella ne myös päinvastaisessa järjestyksessä. Etkä tule unohtamaan tätä kovin nopeasti. Kokeile seuraavan kerran vaikka iltaa istuessa. Lyö vetoa kavereiden kanssa ja voit voittaa itsellesi ilmaiset juomat illaksi!

Kuva: http://picsicio.us/keyword/the%20planets%20in%20space/

Naisille: 8 virhettä, mitä saatat tehdä kauneudenhoidossa

Luin Yahoon Shinestä kahdeksasta virheestä, joita me naiset saatamme tehdä joskus tai jatkuvasti kauneudenhoitoomme liittyen. Luen paljon kauneudenhoitoon liittyviä juttuja, sillä ulkonäöllä on merkitystä ensivaikutelman luomisessa sekä siinä, miten hyvältä tunnemme olomme omassa nahassamme. Tämä hyvä tai huono olo itsestämme heijastuu asenteisiimme, tunteisiimme ja ajatuksiimme ja näin ollen myös kehojemme viesteihin.

Olen lukenut useita vastaavanlaisia "virheraportteja", mutta tässä oli jotain uutta, ja siksi haluan kirjoittaa ne tänne blogille sekä lisätä muutaman oman kotikonstin, millä olen taistellut väsynyttä lookkia vastaan. Alkuperäisen jutun voi lukea englanniksi klikkaamalla tästä.

1. Nukahdat meikit naamalla
Yön aikana ihon pitäisi uudistua, mutta meikki naamassa nukahtaessa iho ei sitä voikaan tehdä yhtä tehokkaasti. Päivän aikana kasvoille kertynyt rasva ja lika lilluu iholla. Täytyy tunnustaa, joskus on tullut tämä virhe tehtyä...

2. Nukut aina sama puoli kasvoista tyynyllä
Voimme kontrolloida jonkin verran sitä, millä kyljellä nukumme. Mutta jos jatkuvasti nukut sama puoli kasvoista tyynyä vasten, tämä voi muodostaa hienoja ryppyjä ihoon, jotka muuttuvat pysyviksi ajan kuluessa. Ryppyjä vastaan voi taistella käyttämällä pehmeää tyynyä, tai yhdessä normaalin tyynyn kanssa kuunsirpin mallista tyynyä, joka oman tyynyn päällä estää kasvojen jatkuvan kontaktin tyynyyn. Näin vain kasvojesi ulkoreunat nojaavat tyynyyn.

3. Peset liian kuumalla vedellä kasvosi
Kasvojen peseminen liian kuumalla vedellä voi rikkoa kapillaareja, jotka ovat ohuita ja joustavaseinäisiä. Tasapainon takia pese kasvosi kädenlämpöisellä tai haalealla vedellä.

4. Silmien hankaaminen
Silmien ympärillä oleva iho on erityisen herkkä. Se ei tuota rasvaa, joten se ei kosteuta itseään. Jatkuva silmänympäristön hankaaminen voi aiheuttaa pysyviä ryppyjä ja ihon löystymistä. Mitä enemmän hankaat, sitä enemmän iho venyy. Välttääksesi ryppyjä ja venymistä, käytä kosteusvoidetta silmänympäristössä. Mitä kuivempi iho, sen helpommin ryppyjä tulee näkyville. Piilareiden käyttäminen on erityinen riski. Käytä silmän avaamiseen neljättä ja viidettä sormea (oletan, että ne ovat pikkurilli ja nimetön), koska ne ovat heikoimmat sormet. Näin voit välttää liian agressiivisen silmäluomien vedon. Ja vältä silmien hankaamista.

5. Peset kasvosi ennen hiusten pesua
Hiuksille tarkoitetut pesuaineet ja erityisesti hoitoaineet voivat olla täynnä öljyjä. Erityisesti erilaiset hoitonaamiot. Huudellessasi niitä pois, nämä öljyt valuvat ja kulkeutuvat kasvojen huokosiin ja voivat tukkia ne, erityisesti hiusrajassa. Muista siis huuhdella tai pestä kasvosi huolellisesti hoitoaineiden jälkeen.

6. Käytät liikaa kasvorasvaa
Kasvojen kosteutus on tärkeää, erityisesti täällä Suomessa kuivina ja kylminä talvina, mutta liika kosteusvoide voi vain tukkia ihohuokoset. Iho ei kykene imemään kaikkea rasvaa, vaan se jää kerrokseksi ihon päälle. Iho ei pääse hengittämään. Joskus tämä voi johtaa ihon kuivuuteen. Käytä siis voiteita säästeliäästi, kolikon kokoinen määrä riittää suojaamaan.

7. Pillin läpi juominen
Lapsuudessa pillin läpi juominen oli kaikkein kivoin tapa juoda melkein mitä tahansa. Mutta jatkuva huulten rutistaminen voi aiheuttaa ennenaikaisia ryppyjä. Tämä pätee muihinkin piintyneisiin tapoihin; toiset rypistelevät huuliaan vaikkeivat käytä koskaan pilliä. Jätä pilli siis sivuun ainakin suurimmaksi osaksi ajasta ja pyri eroon pahoista huulten kiristely- ja rutistelutavoista.

Lapsena vanhemmat sanoivat kun irvisteltiin, että pian naama jää tuohon asentoon jos sitä ei lopeta. Ehkä hieman äärimmäisyyksiin viety kommentti, mutta erilaiset kasvojen ilmeet alkavat vuosien saatossa näkyä kasvoiltamme. Näemme rypyistä ja juonteista, kuka nauraa paljon ja kenellä on usein suupielet alhaalla. Myös itkuisuus ja stressi alkavat vähitellen näkymään kasvojen juonteissa. Kasvot ovat merkittävä osa ensivaikutelman luomista ja jos vaistomaisesti hakeudumme positiivisten ja mielestämme kauniiden ihmisten seuraan, kannattaa pitää huolta siitä, miltä kasvot näyttävät. Käännetään siis negatiivisuus positiivisuudeksi ja eliminoidaan elämästä mahdollisimman monia stressitekijöitä. Vanheneminen on luonnollista ja myös monen kohdalla kaunista, annetaan siis mahdollisuus positiiviselle muutokselle piirteissämme.

8. Kireän poninhännän käyttäminen
Vaikka kireä poninhäntä onkin kaunis kampaus, sen käyttäminen jatkuvasti voi aiheuttaa ennenaikaista hiustenlähtöä. Jos poninhännän käyttäminen lopetetaan ajoissa, voidaan hiustenlähtö vielä korjata ja hiukset alkavat kasvamaan takaisin. Sen sijaan, että joka päivä pitäisit hiuksia korkealla ja kireällä poninhännällä, kokeille välillä hieman löysempää poninhäntää takaraivolla tai niskassa, jätä hiukset auki tai kiinnitä niistä vain osa ylös.

Minulla on paksut hiukset ja kun ne olivat pitkät ja jouduin työn takia pitämään niitä kiinni joka päivä, aiheutti se jatkuvia päänsärkyjä. Särky katosi saman tien kun töiden jälkeen avasin hiukseni ja annoin niiden hulmuta vapaana polkiessani kotiin.

Tässä olivat Shinen vinkit. Lisäksi muutama omia kasvojenhoitovinkkejä, joilla olen saanut välittömästi takaisin kuulaan ja kirkkaan ihonvärin sekä rauhoittanut herkkää ihoani. Aspiriininaamion ohje löytyy "alkuperäisenä" YouTubesta, nimeä klikkaamalla pääset katsomaan videota.

Jugurtti-sitruunanaamio
Sekoita pieni määrä maustamatonta jugurttia ja sitruunan mehua. Levitä puhdistetuille kasvoille ja anna vaikuttaa noin 15 minuuttia. Pese haalealla vedellä ja levitä kasvovoide kasvoille. Naamio kosteuttaa ja kirkastaa kasvojen ihon väriä jo yhden käyttökerran jälkeen. Naamio rauhoittaa myös punotusta sekä tukkeutuneita ihohuokosia.

Aspiriini-hunajanaamio
Noin kerran viikossa käytän naamiota Aspiriinista ja hunajasta. Aspiriinin kanssa tulee muistaa, että se poistaa ihon UV-suojaa, joten sitä käyttäessä kannattaa käyttää UVA ja UVB suojan tarjoavia kasvovoiteita, erityisesti kesällä ja kevättalvella.
Sulata kolme aspiriinitablettia teelusikallisessa vettä (kalvopäällysteiset tabletit sulavat todella hitaasti ja kalvo täytyy kuoria käsin pois, käytä siis päällystämättömiä). Sitten sekoita joukkoon noin ruokalusikallinen hunajaa. Sekoita ja hiero kevyesti kasvoille. Aspiriinirakeet kuorivat samalla ihoa. Annan olla iholla noin 15 minuuttia, pese haalealla vedella ja levitä iholle kosteusvoidetta. Hunaja kosteuttaa ja aspiriini taistelee tulehduksia vastaan. Tätä naamiota ei kannata käyttää useita kertoja viikossa. Kerran viikossa tai joka toinen viikko riittää. Myös tämä naamio kirkastaa ihon väriä ja huomaat, että Aspiriini aiheuttaa iholla hienoisen kihelmöinnin naamion jälkeen.

Nämä kaksi naamiota ovat toimineet ainakin omaan ihooni loistavasti. Ne vaativat hieman enemmän työtä kuin valmiiksi tuubista puristettavat naamiot, mutta niissä on vähemmän ylimääräisiä kemikaaleja tai herkkää ihoa ärsyttäviä aineita. Erityisesti tuo jugurtti-sitruunanaamio toimii väsyneen ihon kuulauttajana, sillä sitä voit käyttää niin usein kun haluat.

Tavoite saavutettu! Maraton juostu!

Pitkä aika siitä, kun olen viimeksi kirjoittanut. Kiirettä on pitänyt nyt loppukesästä ja alkusyksystä ja valmistautumista vuodenvaihteessa tekemääni lupaukseen itselleni: Juoksen tänä kesänä maratonin. Mieheni minut siihen yllytti, itselle ei olisi tullut mieleenkään, että kestäisin juosta 42,195 kilometriä. Tammikuussa ostin itselleni lenkkarit, ensimmäisen kerran yli 15 vuoden jälkeen. Juossutkin olin viimeksi joskus teini-ikäisenä, joten jännittävää oli aloittaa treenaaminen talvipakkasilla. Mutta, hullua ei tarvitse kauaa houkutella ja niin harjoittelu vain vähitellen eteni.

Alkuvaiheen suunnitelmana oli juosta Helsinki City Marathonissa elokuun alussa, mutta oikeaan jalkaan tullut rasitusvamma esti osallistumisen. Onneksi täällä Suomessa harrastetaan maratoonailua muuallakin, ja aktiivisesti. Löysin Maisematiemaratonin netistä ja päätin osallistua sille. 11.9.2010 matka suuntautui kohti Huittisia ja kisakansliaa. Koko matkan ajan vähän hirvitti, sillä keli oli viileä ja satoi. Koko edellisen viikon oli ollut lämmintä ja kaunista, nyt H-hetkeä ennen sää muuttui inhottavaksi. Tiedän miltä tuntuu juosta monta tuntia märkänä noin 10 asteen lämpötilassa. Mutta onneksi lähdön koittaessa sateet loppuivat ja maraton saatiin juosta mukavassa, noin 14 asteen lämmössä taivaan ollessa pilvinen. Viimeisillä kilometreillä aurinkokin alkoi pilkistellä, se tuntui jopa tukahduttavan kuumalle. Ehkä siksi, että olin jo matkasta niin väsynyt.

Maraton kulkee Urjalan Valajärveltä Punkalaitumen kautta Huittisiin, pikkaisen rapiat 42 kilometriä upeissa maalaismaisemissa ja ihanien paikallisten kannustamana. Osittain taisimme juosta myös Taikayöntietä. Niissä maisemissa kuitenkin koko ajan oltiin reitin varrella.

Lähdössä sykkeeni oli jännityksestä jo korkealla ja adrenaliini virtasi. Jalan rasitusvamma pelotti, enkä ollut harjoitellessani juossut koskaan 20 kilometriä pidempää lenkkiä. Erilaiset pelot eri syistä keskeyttää juoksu piti laittaa pois mielestä. Naama oli kuitenkin koko ajan hymyssä. Olin todella onnellinen siitä, että pääsin toteuttamaan tätä haastetta ja tein jotain uutta ja erilaista. Sitten kuului "Paikoillanne! Valmiit! ja PAM!"

Ensimmäisten kilometrien ajan oli hoettava, että tässä sitä kevyesti hölkätään. Edessä olevaa kilometrimäärää ei todellakaan voinut pohtia. Koko ajan sääntönä oli kolmen P:n sääntö "Pitää Pystyä Puhumaan", jotta voisi pitää sopivaa tahtia yllä koko matkan ajan. Tapasin ihanan ensikertalaisen pukuhuoneessa ja juoksutahtimme meni loistavasti yksiin, joten puhumisen kanssa ei ollut ongelmia. Ja samaa tahtia jatkoimme loppuun asti, paitsi viimeiset noin 10 kilometriä juostiin hieman hiljaisempana. Piti keskittyä samaan jalkaa toisen eteen.

Ehkä juuri juoksukaverista johtuen ensimmäiset 20 km menivätkin nopeasti höpötellessä. Kun huomasin, että olin päässyt suuremmitta tuskitta puoleen väliin, alkoi herätä usko siitä, että pääsisin loppuunkin asti. Huoltojoukotkin pelasivat, mieheni parkkeerasi auton aina 5 km välein reitille, siltä varalta, että tulee ongelmia. Alkuun ajattelin, että se tuntuisi pahalle ja aiheuttaisi kiusauksen lopettaa juokseminen kun kivut alkavat pahenemaan, mutta todellisuudessa se tuntuikin todella hyvälle ja kannustavalle. Kiitos hänelle siitä!

Seuraavat kilometrit välillä 21-30 (noin suunnilleen) olivat tuskaisia. Vasen takareisi kramppaili loivissakin ylämäissä ja molempien polvien takuset alkoivat kipeytyä. Nilkoissa ja jalkaterissä tuntui jo makeasti. Mutta juomapaikkojen rytmittämänä (n. 3 km välein) matka jatkui sitkeästi eteenpäin. 30 km jälkeen reitti oli lähes kokonaan tasaista, joten krampit alkoivat helpottaa. Nyt täytyi vain taistella muun tuskan kanssa. 37 km:n kohdalla olleelle juottopaikalle
pysähtyessä tuntui jo siltä, että loppu häämöttää todella lähellä. Pysähdyimme juomaan ja molemmat voihkaisimme kivusta kun piti taas lähteä liikkeelle. Jalat olivat kuin pökkelöt, etureidet ja nilkat kipeinä, eteenpäin mentiin kuin kone. 39
km juottopaikan kohdalla ainoa toiveeni oli, ettei mikään paikka enää kramppaa niin pahasti, etteikö pääsisi maaliin. Viimeinen kilometri tuntui loputtomalle Huittisten keskustassa tehtyine mutkineen, mutta maaliin asti jaksettiin ja ajakseni tuli 5:00,54. Olisi mennyt alle viiden tunnin jos ei olisi jouduttu pysähtymään puskaan pissalle noin 26 km kohdalla!

Minulle ei onneksi käynyt niin kuin kuulemma toisille maratoonareille, että kolmenkympin jälkeen nousee ikään kuin seinä vastaan. Päinvastoin. Juottopaikkojen välillä huomasin, että endorfiinit alkoivat virtaamaan kehossa. Aina silloin tällöin pahimmat kivut jopa hävisivät hetkeksi ja matkanteko muuttui aika ajoin helpommaksi. Kaiken kaikkiaan ensimmäinen maratooni oli todella hieno ja onnistunut kokemus.

"Todelliset" endorfiinit tulivat vasta myöhemmin. Sunnuntaina sängystä nouseminen oli työn ja tuskan takana. En ole koskaan ollut yhtä kipeä urheilusuorituksen jälkeen. Nilkkani ovat olleet turvoksissa neljä päivää, ja nyt vihdoin ne ovat normaalin kokoiset. Vasemmassa nilkassa on vielä vähän kipuja, mutta kaikki nämä ovat vain taisteluvammoja osoituksena uskomattomasta urakasta. Jo sunnuntaina mietin, pystyisinkö ensi kesään mennessä juoksemaan maratonin 30 minuuttia nopeammin, vaikka juostessa tuntui siltä, että hulluja ovat ne, jotka tätä haluavat uudestaan tehdä.

Ehkäpä olen jossain määrin hullu, mutta mikään ei voita tunnetta siitä kun on pystynyt voittamaan itsensä fyysisesti tällä tavalla. Kaikki ne vuoden alusta asti mielessä pyörineet epäilykset ovat nyt poissa! Kaiken kaikkiaan maratonin juokseminen oli aivan uskomaton kokemus. Mitä enemmän aikaa on nyt mennyt, sitä enemmän haluan juosta vielä uudestaan. Nälkä lenkille lähtöön kasvaa joka päivä, mutta vielä täytyy levätä nilkan takia.

Maisematiemaraton oli mahtava kokemus, järjestelyt ja muut juoksijat sekä järjestäjät todella upeita ja mukavia ja henki tapahtumassa loistava. Ja omaan suoritukseen ensikertalaisena ja juoksuhistoriallani ei voi olla muuta kuin erittäin tyytyväinen. Lähdin juoksemaan toiveenani vain päästä maaliin, mieluiten alle kuudessa tunnissa (ajanotto päättyi 6 h lähdön jälkeen). Tämän tavoitteen alitin siis tunnilla! Olisin kyllä tullut maaliin vaikka kuuden tunnin jälkeenkin ihan vain siitä periaatteesta, että pääsin loppuun asti. Mutta onneksi näin ei tapahtunut.

Kokemus oli erittäin kannustava ja positiivinen. Oli ihana nähdä tutut kasvot maalissa, kun mieheni huitoi siellä käsillään ja muutama muukin perheenjäsen oli paikalla. Toivon, että voin ensi vuonna haastaa itseni taas samalla tavoin.