Still Face Experiment - tunteiden tärkeys lapsen kehityksessä

Psykologi Ed Tronick on Still Face (suom. pysähtyneet kasvot) paradigman kehittäjä. Siitä on tullut standardiparadigma testattaessa sosiaalista tunteiden kehittymistä pediatrian, psykologian, kliinisen ja lasten psykologian sekä hoitotyön alalla. Tutkimuksissaan hän on avannut ymmärryksemme vauvojen tunnekapasiteetista ja selviytymisestä, sekä tekijöiden, kuten äidin masennuksen ja ahdistuneisuuden vaikutuksista lapsen sosiaalisten tunteiden kehittymiselle.

Tässä videossa näkyy, miten vauva reagoi äidin katseeseen. Alussa äiti vastaa lapsen toimintaan ja tunteisiin, hän huomioi lapsen, katsoo minne vauva osoittaa, hymyilee ja on jatkuvassa positiivisessa vuorovaikutuksessa pienokaiseen. Sitten äiti kääntyy pois ja palaa katsekontaktiin lapsen kanssa ilmeettömänä. Vauvan kasvoilta on nopeasti huomattavissa negatiivisia tunteita kun hän yhä voimakkaammin yrittää saada äitinsä huomion itseensä. Vähitellen vauva muuttuu äänekkäämmäksi, ja yhä levottomammaksi. Ei kestä kuin muutama sekunti, kun vauva reagoi ilmeettömiin kasvoihin. Kun äiti palaa takaisin positiiviseen vuorovaikutukseen, on vauvan kasvoilla nähtävissä voimakas ilo ja hän ojentaa kätensä äitinsä kasvoja kohden.



Tämä video on loistava esimerkki siitä, miten tärkeää elekieli ja tunteiden, nimenomaan positiivisten tunteiden, ilmaiseminen vuorovaikutustilanteissa vauvan kanssa on. Lyhyessä ajassa vauva reagoi erittäin voimakkaasti.

Aiheesta on tehty myös muita tutkimuksia, joista olen kirjoittanutkin täällä blogill, esimerkiksi elekielen vaikutuksesta lapsen sanavaraston kehittymiseen. Jos vanhemmat käyttävät paljon elekieltä lapsensa kanssa, heille muodostuu parempi sanavarasto.

Elekielen ja tunteiden ilmaiseminen on erittäin tärkeää lapsen kehitykselle. Erityisesti positiiviset tunteet vahvistavat lapsen tasapainoista kehitystä. Lapsi matkii vanhempiaan jatkuvasti. Andrew N. Meltzoff on kehittänyt lapsen kehityksen "Like me" teorian, eli kuten minä teorian. Sen mukaan lapsi peilaa vanhempiaan ja oppii itsestään seuraamalla muiden reaktioita tekemisiinsä. Samalla hän saa vahvistusta siitä, että vanhemmat ovat kuten hän. Jos vanhemmat siis jatkuvasti antavat negatiivisia ärsykkeitä, on vauvan vaikea kehittyä positiiviseksi ja itsevarmaksi yksilöksi. Reaktiotvoivat persoonasta riippuen olla hyvin voimmakkaita ja lapsen kehittyminen voi tapahtua hyvin tasapainottomassa ympäristössä. Vanhempien, muiden perheenjäsenten ja pienten lasten hoitajien rooli lapsen sosiaalisuuden muokkaamisessa on suuri, vastasyntyneestä lähtien.

Toinen, hieman pidempi video löytyy YouTubesta http://www.youtube.com/watch?v=apzXGEbZht0

Pois silmistä, pois mielestä?

Tuo vanha sanonta voi pitää osittain paikkansa, mutta tutkijat ovat myös huomanneet, että erityisesti neuvottelutilanteissa, missä tarkoituksena on päästä win-win-tilanteeseen, se ei aina pidä paikkaansa länsimaisessa neuvottelukulttuurissa.


Naiset kommunikoivat yleensä tarkoituksenaan saada aikaan yhteisymmärrys. Tämä takia naiset saavat parempia lopputuloksia neuvotteluissa kun he voivat olla visuaalisessa kontaktissa toisiinsa. Jos he ovat kasvokkain, katsekontakti vielä lisäksi parantaa lopputuloksia.

Miehillä taas on vallalla länsimaisessa kulttuurissa enemmäkin kilpailutilanne neuvotteluissa tuntemattoman miehen kanssa. Tästä johtuen miehet saavuttavat keskenään parempia lopputuloksia neuvotteluissa, jotka tapahtuvat ilman visuaalista kontaktia. Jos ollaan visuaalisessa kontaktissa, tällöin liiallisen katsekontaktin välttäminen voi parantaa neuvottelutuloksia. Riippuen tilanteesta, esimerkiksi videoneuvottelussa, katsekontaktin välttäminen kameran asettelulla voi tuoda parempia tuloksia kuin suora katsekontakti.

Jos neuvottelutilanteessa on yksikin mies ja muut ovat naisia, naiset muokkaavat käytöstään kilpailevan mallin mukaiseksi, eli toimivat kuten miehet.

Kuva: http://money.howstuffworks.com/personal-finance/budgeting/negotiation2.htm