Suora linkki Radio Hämeen haastatteluun

Tässä suora linkki juttuun ja haastatteluun Radio Hämeessä:

http://yle.fi/alueet/hame/2009/10/onnistuva_flirttaaja_suuntaa_navankin_oikein_1101965.html


Kuva: YLE/Mari Siltanen

Haastattelu Radio Hämeessä

Minua haastateltiin flirttailusta (aihe tuntuu olevan kaikkien mielessä!) Ylen Radio Hämeeseen. Haastattelusta tulee pieni pätkä perjantaina iltapäivällä ja kokonaisuudessaan se esitetään lauantaina 24.10.2009 klo 11.40.

Haastattelun voi käydä kuuntelemassa myös jälkikäteen Radio Hämeen nettisivuilta osoitteesta http://yle.fi/alueet/hame/radio-hame/

Radio Hämeen nettisivuilta taajuudet ilmoitetaan seuraavasti:
Radio Hämeen päätaajuus Kanta-Hämeessä on Tammelan radioaseman lähettämä 96,0 MHz. Tammelan lähetys kuuluu hyvin suurimmassa osassa Kanta-Hämettä. Lisäksi lähetys kuuluu monin paikoin Pirkanmaalla, Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Hämeenlinnassa taajuus on 99,2 MHz. Riihimäen seudun oma radiotaajuus on 107,8 MHz. Lammilla taajuus on 107,1 MHZ.

Luentosarja kehon kielestä alkaa!

Olen aloittamassa luentosarjaa kehon kielestä. Ensimmäinen luento käsittelee ensivaikutelmaa asiakaspalvelussa. Asiakas saattaa tehdä ostopäätöksensä jo ennen kuin asiakaspalvelija ehtii sanoa sanaakaan. Usein tämä päätös tapahtuu ensin alitajunnassa ja muuttuu konkreettiseksi asiakaskohtaamisen edetessä. Luennolla vastataan mm. kysymyksiin

• Miten ensivaikutelma vaikuttaa asiakaskohtaamisessa?
• Minkälaisen ensivaikutelman sinä annat?
• Voiko ensivaikutelmaa muokata?
• Miten saat kaiken irti hyvästä ensivaikutelmasta?

Luento pidetään Lempäälässä Ideaparkissa su 29.11.2009 klo 17.00-19.00. Lisää tietoa löytyy pian sivuilta www.elekieli.com. Sähköpostitse saat lisää tietoa kirjoittamalla osoitteeseen info@elekieli.com tai kommentoimalla tänne blogille.

Käsimerkkien vaikutus mielikuviimme toisista ja ympäristöstä

Journal of Experimental Social Psychology -lehdessä (45/2009 s. 123-128) julkaistiin mielenkiintoinen tutkimus käsimerkkien vaikutuksesta käsityksiimme ihmisistä. Tutkimusraportin on kirjoittanut J. Chandler ja N. Schwarz. Kokeen tulokset ovat sovellettavissa sellaisissa kulttuureissa, joissa keskisormen näyttäminen on negatiivinen ele ja "peukalo pystyyn" ele on positiivinen.

Koehenkilöille annettiin tehtäväksi lukea tekstiä Donaldista, tulkinnanvaraisesti vihamielisestä henkilöstä. Samalla kun he lukivat tekstiä, heidän piti tehdä joko "peukut pystyyn", "etusormen osoitus" tai "keskisormen näyttäminen" ele tutkijoiden määräysten mukaan. Heti lukemisen jälkeen heiltä kysyttiin sarja kysymyksiä liittyen omaan tunnetilaan sekä siihen, miten he kokivat Donaldin.

Henkilöt, jotka näyttivät keskisormea arvioivat Donaldin vihamielisemmäksi kuin ne, jotka osoittivat etusormellaan. Koehenkilöt, jotka nostivat peukalon pystyyn taas arvioivat Donaldin positiivisemmin kuin etusormen ylösnostajat. Keskisormen nostajilla ei ollut eroa miesten ja naisten välillä tunnetiloissa. Keskisormen nostaminen ei vaikuttanut henkilön omaan tunnetilaan, ainoastaan arvioon Donaldista. Peukalon pystyyn nostaneet naiset pitivät Donaldista enemmän.

Mielenkiintoista oli se, että peukalon pystyyn nostamisessa miesten ja naisten reaktioissa on eroja. Naiset arvioivat Donaldin kaikin puolin positiivisemmin kuin miehet "peukut pystyyn" elettä käytettäessä. Keskisormea näytettäessä eroa sukupuolten välillä ei ollut havaittavissa.

Loppupäätelmänä tutkijat kirjoittavat, että vihamieliset eleet, kuten keskisormen näyttäminen eivät ainoastaan ilmaise tekijän mielentilaa, vaan muokkaavat myös hänen kuvaansa sosiaalisesta ympäristöstään. Toisin sanoen, keskisormen näyttäminen toiselle ärsyttävän käytöksen johdosta saattaa lisätä eleen tekijän negatiivisia ajatuksia ja lisätä mahdollisuutta agressiviisten kommenttien jatkumiseen. Vihamielisen eleen näyttäminen saattaa aiheuttaa siis reaktioita eleen tekijässä sen vastaanottajan lisäksi.

Kuvat: http://www.arktimes.com/blogs/norma/2009/01/ ja http://www.friedmanarchives.com/China/Page1/pages/4%20Thumbs%20Up.htm

Playoff -parta

Sain kysymyksen playoff -parrasta ja miksi sitä kasvatetaan. Mistä perinne on alkanut kun nyt formulakuskitkin kasvattavat sellaista?

Playoff-parta on alkanut Yhdysvalloissa NHL:n Stanley Cupin playoffeissa taikauskoisena tapana. Pelaajat eivät ajaneet partaansa, ennen kuin voittivat tai putosivat eristä. Tavan aloitti yksi joukkue, mistä se on levinnyt laajalti lähes kaikkiin Pohjois-Amerikan jääkiekkojoukkueisiin ja myös Eurooppaan. Samaan taikauskokastiin kuuluu joukkueiden ideat värjätä tai vaalentaa hiuksiaan samassa yhteydessä.

Yhdysvalloissa playoff-parta on levinnyt koripalloon, baseballiin ja jalkapalloon. Myös NASCAR -ajoissa Yhdysvalloissa joillakin ajajilla on ollut playoff -parta.

Kyseessä on taikauskoinen tapa saavuttaa hyvää onnea ja menestystä. Onnensa muuttaakseen jotkin pelaajat ovat häviön jälkeen ajaneet partansa.

Fanit saattavat kasvattavat playoff -partaa tukeakseen suosikkipelaajaansa tai -joukkuetta.

Median hypätessä playoff -partailuun mukaan, on partaa alettu myös arvioimaan. Kenellä on komein parta? Miehet, joiden parta ei kasva kovin tuuheana, saavat mediassa kuulla tästä. Näin ollen playoff -parta saa vielä uuden ulottuvuuden merkitykseensä. Miehekkyys ja ulkonäkö sekä median huomio voivat tulla syiksi kasvattaa playoff-parta.

Formulakuski saattaa siis kasvattaa Playoff-partaa saadakseen hyvää onnea kisoihin. Tai ehkäpä hän haluaa osallistua kisaan komeimmasta parrasta.

Kuvassa Kari Sihvonen komeimmaksi arvioidun playoff-parran kera. Kuva: http://www.ess.fi/?article=137708

Alitajunnassa on vastaus vaistoihin

GEO-lehdessä 7/2009 oli mielenkiintoinen artikkeli päätöksenteosta ja aivojen toiminnasta. Pitäessäni koulutuksia kehon kielestä kerron aina siitä, miten luemme kehon kieltä vaistomaisesti ja teemme päätelmiä sen kautta alitajuisesti. Nyt tutkijat ovat todenneet, että päätösten tekeminen intuition perusteella on sitä todennäköisemmin oikea, mitä enemmän ärsykkeitä asiasta vastaanotamme.

Aivotutkijoiden mukaan tiedostamme kaikkiaan vain noin 0,1 % aivojemme toiminnasta. Esimerkiksi nojatuolissa torkkuva ihminen kokee joka sekunti 11 miljoonaa aistiärsykettä. Isoaivokuoressa toimiva tietoinen ajattelumme kykenee käsittelemään näistä vain 40-60. Alitajuntamme huolehtii lopuista ärsykkeistä. Se rekisteröi, tallentaa ja arvioi valtavia tietomääriä meidän sitä huomaamatta. Alitajunta lajittelee tiedot "tärkeisiin" ja "ei tärkeisiin". Tämän jälkeen se lajittelee ne "myönteisiin" ja "kielteisiin". Tämä lajittelu tapahtuu aikaisempien kokemusten perusteella, oliko kokemus yhteydessä positiiviseen vai negatiiviseen aikaisempaan kokemukseen, yhdistyykö ärsyke pelkoon, iloon, inhoon...

Tunteita on pidetty järkevien päätösten vihollisina, mutta alitajuntamme ohjaa päätöksiämme tekemiensä nyrkkisääntöjen avulla. Vuosien saatossa alitajuntamme on yleistänyt eri asioita ja tämä avulla kykenemme käsittämään monimutkaista maailmaa hieman paremmin. Nämä yleistykset johdattavat meitä kun teemme isoja ostopäätöksiä, flirttailemme tai kuljemme liikenteessä, eli kaikkialla missä limbinen järjestelmä voi hyödyntää vastaavanlaisia kokemuksia.

Aloittelijan kannattaa kuitenkin ottaa tietoisuus avuksi ensin. Kun alitajuntamme on saanut riittävästi ärsykkeitä ja tietoa lajiteltua, voimme alkaa luottamaan vaistoon. Esimerkiksi hyvä sakinpelaaja ei mieti kaikkia mahdollisia siirtoja vaan luottaa vaistoonsa. Aloitteleva urheilija joutuu keskittymään suorituksen tekoon kun pitkään harjoitelleelle suorituksen tekniikkaan keskittyminen voi olla haittaava tekijä.

Psykologi Ap Dijksterhuisin mukaan emme tee ollenkaan pelkästään järkeen perustuvia päätöksiä. Hänen mukaansa voimme puntaroida asioita järkiperäisesti, mutta päätös, jonka lopulta teemme on aina tunnepohjainen.

Tutkijoiden mukaan myös samanlaisuus lähentää. Valitsemme lapsesta lähtien ystäviksemme henkilöitä, jotka muistuttavat meitä itseämme. Ratkaisevia tekijöitä ovat ikä, syntyperä, temperamentti sekä fyysiset ominaisuudet. Tutkijat kiistelevätkin "Vapaan tahdon" ajatuksesta. Jos aivomme todellakin toimivat alitajuisesti niin kuin nyt uskotaan, onko olemassa vapaata tahtoa?

Kehon kielen tulkinta perustuu usein intuitioon. Joillakin meistä se on kehittynyt erittäin hyväksi, toisilla se vaatii kehittämistä. Kaikesta huolimatta tiedon lisääminen lisää mahdollisuutta tehdä alitajuisesti intuitioon luottaen oikeita päätöksiä ja kehkeytyä asiantuntijaksi asiassa.