Ovatko naiset miehiä tunteellisempia?

Olemme varmasti kaikki kuulleet jossain vaiheessa, kuinka tunteelliseksi jotakuta naista on kutsuttu. Harvemmin kuulemme samaa miehestä. Mutta ovatko naiset oikeasti miehiä tunteellisempia? Ja miten tunteellisuutta oikein voitaisiin mitata?

Sukupuolten välillä on eroja tunteiden ilmaisussa. Sukupuolten välillä on myös eroa tunteiden kokemisessa, tai paremminkin, millä tavalla toinen sukupuoli kokee jonkin tilanteen ja minkälaisilla tunteilla hän siihen reagoi. Miesten ja naisten väliset erot tunteiden ilmaisussa näkyvät ehkäpä parhaiten tunteellisessa reaktiivisuudessa, kognitioissa, ilmaisukyvyssä sekä tunnetyössä.

Tunteellinen reaktiivisuus
Tunteellinen reaktiivisuus tarkoittaa herkkyyttä reagoida tunteellisesti johonkin tilanteeseen. Miehet ovat reaktiivisempia agressiivisessa tilanteessa. Miehet myös yleensä harjoittelevat agressiiviseen tilanteeseen liittyviä vastauksia enemmän, kuten "Mun ei tartte sietää tätä". Esimerkiksi pariskunnan tapellessa miehen verenpaine ja sydämen syke nousee nopeasti ja siksi hän saattaa reagoida voimakkaammin kuin nainen. Riidan jälkeen nainen taas helpommin pohtii asiaa silti pitkään tuntien masentuneisuutta ja surua, kun miehen tunteet ovat jo laantuneet.

Kognitio
Tarkoittaako nainen koskettaessaan miehen käsivartta hellyyttä, kiintymystä vaiko seksuaalista kiinnostusta? Vastaus riippuu kognitioistamme. Pariskunnan kesken nainen saattaa suuttua enemmän jos kokee miehen jättävän hänet tai tärkeän asian huomiotta, esimerkiksi hääpäivän. Mies taas suuttuu helpommin jos jokin vahingoittaa omaisuutta. Kun toinen suuttuu asiasta, joka on toiselle merkityksettömämpi, saattaa suuttumus vaikuttaa liialliselta tunteenpurkaukselta ja tulkitsemme käytöksen tunteellisempana.

Ilmaisukyky
Yksi asia, joka vaikuttaa tunteellisuuden käsitteeseen on tunteiden ilmaisukyky. Yleisesti ottaen naiset ovat halukkaampia ilmaisemaan tunteitaan ja puhumaan niistä. Naiset saattavat helpommin itkeä ja ilmaista heikkoutta osoittavia tunteita, kun taas miehet saattavat vain ilmaista vihaisuutta avoimesti. Ilmaisukykyyn vaikuttaa erittäin paljon kulttuuri, jossa kasvamme. Kulttuuri muokkaa käsityksiämme siitä, mikä on soveliasta ilmaisua kenellekin ja missä tilanteessa.

Tunnetyö
Tunnetyö tarkoittaa tilanteita, joissa meidän pitää esittää jotain tunnetta, jota emme tunne. Työelämässä tämä tulee esille erityisesti asiakaspalvelutyössä. Tällöin sukupuolten välisissä vaatimuksissa ei ole eroa. Sekä miehiltä että naisilta odotetaan yhtä mukavaa hymyä lentoemäntänä tai stuerttina.

Kummatkin sukupuolet siis tuntevat samanlaisia tunteita. Erot johtuvat siitä, miten ne tulevat esille. Jo lapsuudesta asti tytöt jakavat tunteet toistensa kanssa ja tästä johtuen heidän suhteensa tapahtuu usein "kasvokkain" kun taas pojat jakavat ystävänsä kanssa aktiviteetteja ja näin ollen ystävyys on enemmän "rinnakkain" tapahtuvaa.

Kuvat: http://www.jupiterimages.com/Image/royaltyFree/57567213 ja http://www.telegraph.co.uk/education/3355939/Gender-gap-most-girls-just-want-to-have-fun.html

Tunteiden näyttäminen

Tunteet paljastuvat eleiden ja ilmeiden kautta. Äänensävy ja -paino kertovat myös tunnetilastamme, kuten vartalon asento, ilmeet ja katsekontakti. Tutkijoiden mukaan meillä kaikilla on universaaleja tunteita, joita ilmaisemme samanlaisilla ilmeillä. Näitä tunteita ovat suru, viha, ilo, inho, halveksunta, pelko ja yllättyneisyys. Näitä tunteita kutsutaan primaaritunteiksi. Myös ylpeys lisätään joskus tähän listaan ja eräiden tutkijoiden mukaan se on myös universaali tunne.

Vain näillä kahdeksalla tunteella on niihin liittyvä kasvojen ilme, jonka jokainen tunnistaa toisesta. Tunnistamme ne sellaistenkin henkilöiden kasvoilta, jotka eivät ole osa kulttuuriamme tai rotuamme. Esimerkiksi eräiden eristyksissä olleiden heimojen jäsenet tunnistivat tunteet myös valkoihoisten ihmisten kasvoilta, vaikka eivät olleetkaan altistuneet länsimaiselle kulttuurillemme, elokuville tai valokuville. Jokaisessa kulttuurissa surulliset kasvot johtuvat jostain menetyksestä, pelko seuraa uhkaa hengelle tai terveydelle ja niin edelleen.

Kuitenkin on olemassa kirjo erilaisia tunteita, jotka tunnistamme toisen henkilön kasvoilta ja kehon kielestä. Näitä ovat esimerkiksi rakkaus, hämmentyminen, häpeä ja hermostuneisuus, mutta näille ei ole olemassa omia kasvojen ilmeitä. Kulttuurista huolimatta kuvaamme kuitenkin tunteiden aiheuttamia reaktioita kehossamme samoin sanoin. Koemme siis tunteet samalla tavalla; punastumme, sydämen lyönnit tihenevät jne.

Kulttuuri vaikuttaa siihen, minkälaisia tunteita pidetään tärkeinä sekä miten ja missä niitä on soveliasta ilmaista tai olla ilmaisematta. Kun useissa Euroopan maissa tehdään liiketoimintaa vakavalla naamalla, Yhdysvalloissa on totuttu hymyilemään enemmän. Kun sitten eurooppalainen ja yhdysvaltalainen liikemies tapaa, kummankin tulkinnat tilanteesta ovat erilaiset. Yhdysvaltalaisen mielestä hymyilemätön liikemies on etäinen ja kylmä, kun taas eurooppalaisen mielestä hymyily voi merkitä sitä, ettei tilannetta oteta tarpeeksi vakavasti.

Tällaiset pienet erot kulttuureissa eivät välttämättä merkitse menetettyä sopimusta tai suurta loukkausta, mutta niiden ymmärtäminen voi helpottaa tilannetta sekä myös omaa oloa. Kun ymmärrämme käyttäytymisen syitä, on helpompaa edetä yhteistyöhengessä.

Lapset oppivat jo varhain, tytöt aikaisemmin kuin pojat, peittämään omia tunteitaan. Esimerkiksi saadessaan lahjan, josta ei pidä, jo 6-vuotias tyttö voi osata hymyillä, vaikkei hymyilyttäisi. Tutkimukset ovat osoittaneet, että teeskennellessämme jotain tunnetta samat lihakset eivät aktivoidu kuin aitoa tunnetilaa ilmaistessa. Tästä huolimatta voimme vaikuttaa omiin tunnetiloihimme. Tutkimukset ovat osoittaneet myös, että vaikka pakotamme itsemme hymyilemään, muuttuvat reaktiomme ja ajatuksemme siitäkin huolimatta positiivisemmiksi näkemäämme tai lukemaamme asiaa kohtaan. Meidän ei siis tarvitse tuntea iloa. Hymyilemällä voimme aiheuttaa itsessämme positiivisia tunteita.

Yhdysvalloissa naisten oletetaan hymyilevän enemmän. Jos työyhteisössä nainen ei hymyile, työkaverit muodostavat nopeasti negatiivisen mielipiteen henkilöstä. Huomasin tämän itse ollessani Yhdysvalloissa. Siellä tapaa paljon enemmän hymyjä. Tämä vaikutti ainakin minuun positiivisesti. Koin matkani erittäin positiiviseksi kokemukseksi, parhaaksi matkaksi tähän mennessä. Ehkäpä tässä toimi mielialan tartuttaminen "mood contagion", ilmiö, jossa toisen mieliala siirtyy peilisolujen vaikutuksesta toiseen henkilöön. Olen painanut merkille, että täällä Suomessa tapaa melko vähän hymyjä vaikkapa shoppailureissulla. Hymy irtoaa usein vasta kun aloittaa keskustelun asiakaspalvelijan kanssa. Miksei voisi hymyillä jo valmiiksi?

Kuva: http://webmasteer.com/dentist/

Kouluväkivallasta ja sitä ehkäisevästä työstä

Luin Opettaja -lehden numeron 37 juttua "Nuorten hätähuutoihin reagoitava". Juttu on luettavissa eLehdestä osoitteesta
http://www.opettaja.fi/pls/portal/docs/PAGE/OPETTAJALEHTI_EPAPER_PG/2010_37/page52.htm

Lyhyt artikkeli sisältää paljon asiaa aiheesta ja pyrkii myös herättelemään ennaltaehkäisytoimiin. Nyt kun Jokelasta ja Kauhajoesta on jo kulunut jonkin aikaa on helppo tuudittautua turvallisuudentunteeseen ja unohtaa mahdollisuus seuraavaan tragediaan. Meidän on niin paljon helpompi ajatella mukavia asioita, kuin miettiä mahdollisia uhkakuvia. Artikkeli tuo esille monia asioita, joita käsitellään myös tänä syksynä julkaistavassa kirjassani kouluväkivallasta sekä kouluammuskelijoista. Ketä tämä aihe kiinnostaa, kannattaa lukea tuo juttu.

Flirttailu tekee hyvää mielelle ja keholle!

Erilaisia flirttailusignaaleja on meillä ihmisillä kymmeniä, tiedemiesten mukaan niitä on 52. Mutta flirttailu on kuitenkin jossain määrin taitolaji, joissa toiset ovat luontaisia mestareita, toisten tulee opetella ja harjoitella. Kumpikaan ei ole toistaan parempi tai huonompi, pääasiahan on se, että flirttailu tuottaa toivotut tulokset. Ja toivotut tulokset taas riippuvat yksilöstä.

Hyvä itsetunto vaikuttaa flirttailussa. Se luo itsevarmuutta sekä realismia. Hyvä itsetunto perustuu realistisiin odotuksiin sekä saavutuksiin, ei pelkän "hyvän olon" tuntemiseen itsestä. Näin ollen se auttaa myös flirttailussa, kuten muussakin kommunikoinnissa. Se antaa rohkeutta olla oma itsensä ja käyttää kehoaan viestivälineenä.

Laura Schaeferin mukaan flirttailu on myös hyväksi terveydelle. Tutkimusten mukaan flirtti nostaa valkosolujen määrää kehossa ja näin parantaa vastustuskykyä ja parantaa terveyttä!

Tutkimusten mukaan miehet usein tulkitsevat ystävällisen käyttäytymisen flirttailuksi. Miehet ovat siis askelen edellä polulla, jolla molemmat eivät kävele. Jos tämä on ongelma naiselle, kannattaa muuttaa käytöstä asiallisemmaksi. Erityisesti työelämässä, jossa jokainen haluaa yleensä tulla vakavastiotetuksi, liika ystävällisyys ei välttämättä palkitse. Liian ystävällisyyden määritelmä riippuu yksilöstä, mutta jos saat jatkuvasti huomiota, jota et halua, kannattaa miettiä hymyiletkö ja naurahteletko/kikatatko liikaa henkilön seurassa, tai onko käytöksessäsi tai pukeutumisessasi jotain muuta, joka voisi provosoida flirttailevaa käytöstä.

Kaikkein yleisin flirttailuele on ns. "hair-flick", suomeksi se voisi olla esimerkiksi niskan nakkaaminen, jossa hiukset siirretään kasvoilta tai harteilta taaksepäin heilauttamalla päätä. Sama voidaan tehdä myös kevyesti kädellä. Sekä lyhyt- että pitkähiuksiset naiset tekevät tätä vaikka hiukset eivät edes olisi tiellä.

Monet flirttailueleet ovat universaaleja, eli samoja kaikkialla maailmassa. Hiusten heilauttaminen taaksepäin, sivusilmällä katsominen, pidennetty katsekontakti sekä kikattaminen ovat kaikkialla flirttailun merkkejä.

Kuva: http://picsicio.us/image/2d9cbbc8/