Persoonallisuus ja eleet

Käytämme kehojamme viestimään tunteitamme ja ajatuksiamme. Voimme myös pyrkiä sen avulla salaamaan tiettyjä tunteita. Kyseiseen tilanteeseen soveltuvat tunnetilat tulevat esille eleissämme, ilmeissämme ja äänen käytössä. Esiintymisen alussa puhujasta voi näkyä selkeästi hermostuneisuus monien eleiden kautta. Monella nämä eleet voivat hävitä kokonaan tai ainakin vaimentua esityksen edetessä. Tunteidemme lisäksi kehomme viestit kertovat persoonallisuudestamme.

Esimerkiksi useat ulospäinsuuntautuneet henkilöt käyttävät enemmän käsiään puhuessaan. Kädet myös kaartuvat laajemmalle, kauemmas kehosta. Henkilö vaatii enemmän tilaan. Ujot ja arat päinvastoin tekevät pieniä eleitä ja vaativat paljon vähemmän tilaa. Esimerkiksi esiintymistilanteessa näiden kahden tavan välillä on hyvä löytää tastapaino. Jos esiintyessä pitää kyynärpäät vartalon vieressä (ei kuitenkaan rutistaen ja lihaksia jännittäen) ekstrovertti voi pienentää liian suuria käsien liikkeitä ja introvertti alkaa harjoittelemaan käsien siirtämistä hieman kauemmaksi vartalosta. Tämä "kyynärpäät vartalon vieressä" sääntö soveltuu suurimpaan osaan esiintymistilanteista ja antaa sinusta rauhallisen ja itsevarman kuvan. Jos kätesi heiluvat miten ja mihin sattuu, näytät epävarmalle ja hermostuneelle. Jos kätesi eivät liiku mihinkään, näytät jälleen epävarmalle ja hermostuneelle. Kuulijat miettivät, kannattaako sanojasi uskoa. Toinen sääntö on pitää kädet lantion yläpuolella ja aina pään alapuolella. Käsien ei tulisi siis kovin paljon koskea päähän tai nousta sitä korkeammalle puhetta tahdittaessa. Eri asia on tietysti jos sinun tulee demonstroida jotain, joka vaatii käsien nostamista korkealle. Mitä lyhyempi esitys, sen tarkemmin käsien käyttöä tulisi valvoa. 30 pään raapaisua tai nenän pyyhkäisyä viiden minuutin puheen aikana näyttää pahalta. Sama määrä raapaisuja kahden päivän seminaaria pidettäessä ei enää näytäkään niin pahalta. En tarkoita tällä, että kaikkien tulisi näyttää samalta. En missään tapauksessa! Se olisi aivan kamalaa. Ekstrovertti voi käyttää käsiään aina enemmän missä tahansa tilanteessa kuin introvertti. Vartalomme koordinaatiokyky ja rytmitaju voi tulla myös esille elehtimisessä käsillä ja jalkojen askelluksessa. Erityisesti tämä tulee esille kun taustalla vaikuttaa pieni hermostuneisuus.

Vertaan usein ihmisiä eläimiin. Joidenkin henkilöiden käyttäytymisestä tulee heti mieleen joku eläin. Olen tämän tavan oppinut joskus lapsuudessa, en edes muista keneltä tai milloin. Koko ikäni olen sitä kuitenkin tehnyt. Ehkäpä tämä on jokin lapsuudessa opittu luokittelutapa, jonka avulla laitan eri persoonallisuuksia/tyyppejä eri kategorioihin. Seurasin juuri erään elekieligurun luentoa videolta. Hänestä tuli mieleen jokin jyrsijä, jänis tai orava. Selkeästi ekstrovertti, mutta vartalon koordinaatiokyky ei ollut kovin sulavaa. Mutta häntä on viihdyttävä katsoa ja kuunnella. Hänen persoonallisuutensa ja tapansa liikkua tulee hyvin esiin hänen kehostaan. Aivan kuin oppisin tuntemaan hänet henkilökohtaisesti samalla kun hän esiintyy. Tämä on minusta aina bonus. Kuulijana haluan jossain määrin oppia tuntemaan puhujan persoonaa tämän tavasta esiintyä. Pöntön takaa virallisesti pidetyt puheet ovat usein niin tylsiä, vaikka aihe olisi kiinnostava. Pönttö piilottaa puhujan sekä persoonallisuuden ja tekee esityksestä niin helposti monotonisen.


Eleet vaikuttavat myös oppimiseen. Lapset, joiden vanhemmat käyttävät ja rohkaisevat runsaaseen elehtimiseen käsillä sekä ilmeillä, oppivat laajemman sanavaraston sekä kommunikoimaan tehokkaammin kuin lapset, joiden vanhemmat käyttävät vähän eleitä. Kun olemme lapsia, meillä ei ole kovin laaja sanavarasto, joten käytämme paljon enemmän suuria eleitä viestimään sanomaamme. Sanavaraston laajetessa eleet pienenevät, mutta eivät välttämättä vähene. Opimme vain hallitsemaan kehojamme ja eleitämme paremmin. Tehokkaaseen kommunikointiin tarvitsemme molempia, sekä verbaalisia kykyjä että elekieltä. Ulospäinsuuntautuneille tämä ei ole usein ongelma, mutta introvertti saattaa kokea, ettei häntä kuunnella tai ettei hänen viestiään pidetä tärkeänä tai ymmärretä.

Emme pysty muuttamaan persoonallisuutemme tiettyjä piirteitä kovinkaan paljon enää aikuisena. Ne ovat melko pysyviä ja yksi näistä piirteistä on juuri introvertti/ekstrovertti. Voimme kuitenkin tietoisesti vähitellen harjoitella viestimään kehojemme avulla vakuuttavammin. Eli joko hallitsemalla suuria eleitä tai suurentamalla vaatimattomia. Muutos ei tapahdu yhdessä päivässä eikä muutamassa viikossakaan. Se tapahtuu vähitellen pitkän ajan kuluessa. Mutta tällainen hidas muutos onkin hyvä. Läheistemme sekä työkaveriemme on helpompi hyväksyä hidas muutos. Nopea näyttää usein tekaistulle ja moni odottaakin, milloin henkilö repsahtaa. Aivan kuten laihduttamisen kanssa. Hidas muutos muodostuu myös vähitellen pysyväksi osaksi käyttäytymistämme, se muuttuu elämäntavaksi.

Kuva: http://www.geekologie.com/2009/04/23/human%20cloning.jpg