Miten mokata työhaastattelussa

Haastattelin jokin aika sitten erästä nuorta henkilöä erääseen työpaikkaan. Kyseessä oli suorittavaa työtä tarjoava työtilaisuus.

Hakija saapui paikalle ajallaan ja esitteli itsensä. Tähän mennessä (siis ensimmäiset 30 sekuntia!!!) kaikki sujui ihan hyvin. Mutta kun päästiin haastattelun vauhtiin (30 sekunnin jälkeen kaikki mitä tapahtui!!!!), muuttui työtoiveet yhä kaukaisemmaksi haaveeksi. Mietin kyllä tuon lyhyen, noin 20 minuutin mittaisen haastattelun aikana muutamaan kertaan, että sabotoiko henkilö tarkoituksella mahdollisuutensa.

Kysyin opiskeluista. "Ei kauheasti kiinnosta sellaiset hommat." Miten kuulit työpaikasta? "Isä kertoi paikasta." Mitä olet nyt tehnyt viime aikoina? "Työttömänä olen ollut aika pitkään, mutta olin just jollain Kelan kurssilla..... " Juttu jatkui samaan tyyliin jonkin aikaa.

Vähän väliä hakija nosti kättään niskansa taakse, kuin hierokseen sitä tilanteen aiheuttamasta stressistä. Ehkä hän koki minut tai tilanteen paineena, ehkä isä oli mielikuvissa taustalla niskaan puhaltajana, joka pakotti hakemaan hommiin ja nyt oli pakko tulla haastatteluun. Varmuudella osasin ensimmäisten vastausten perusteella arvioida, että hakija vaikutti melkoisen laiskalle.

Sitten tapahtui taas jotain. Hän katsoi poispäin ja katse palasi taas minuun. Mutta ei kasvoihini, vaan rintoihini! Hän tuijotti rintakehääni, sitten poispäin, välillä hetken silmiin. Tämän jälkeen hän sulki silmänsä, käänsi päänsä poispäin ja palasi taas rintakehälle.

Jatkoin pokkana haastattelua. Kysyin tietääkö hän mitään hakemastaan työstä. Hän kysyi, tarkoitinko hänen suhtautumistaan siihen. Vastasin, että en, vaan sitä, mitä työssä tehdään. Mutta ehdotin että hän voi kyllä kertoa suhtautumisestaankin. (Tässä vaiheessa mielessäni virnistelin jo tilanteelle.) Hän lyhyesti kertoi lyhyesti, ettei tiedä mitään työstä. Eikä jatkanut suhtautumisellaan. Ja taas katse palasi rintakehääni. Ja sitten hän katsoi poispäin, kurtisti kulmiaan ja kasvojaan erikoisella tavalla, aivan kuin se olisi jokin pakonomainen tapa. Ja taas katse palasi rintakehääni.

Olin entistä varmempi, ettei kaveria oikeasti kiinnosta hommat. On mielummin työttömänä. Mietin jo mielessäni, että ei taida olla ihmekään, että hän on ollut pitkään työttömänä. Mutta rituaalit oli pakko vetää läpi haastattelussa. Kohdella tasavertaisesti kaikkia hakijoita.

Mikään, mistä kerroin tai kysyin ei saanut henkilöä innostumaan. Vaikutti siltä, kuin hän olisi henkisesti velttona makaillut tuolilla, vaikka yrittikin siinä istua kohtuullisen suorassa. Ja taas käsi kävi hieraisemassa niskaa, katsoi poispäin, kurtisti kasvojaan erikoisesti kun yritin hymyilemällä pehmittää ja rentouttaa tilannetta. Kun hymyilen haastattelijana, olen huomannut, että saan nopeasti aikaan rennomman tilanteen. Eräänä päivänä haastattelin nuorta miestä, jolla oli todella paha änkytysvaiva. Alusta alkaen ymmärsin, että hermostuneisuus taitaa lisätä ongelmaa, joten olin erityisen ystävällinen, hymyilin paljon ja annoin hänen kärsivällisesti lopettaa jokaisen lauseensa ja sanansa hyppäämättä väliin. Kun tätä jatkui vain parin kysymyksen ja vastauksen ajan, hakija rentoutui ja änkyttäminen väheni huomattavasti. Ja hän sai hakemansa paikan!

Pahakaan "vika" tai erityispiirre ei ole aina asia, joka estäisi työn saannin. Tämä tietysti aina riippuu työpaikasta. Mutta oma asenne kyllä vaikuttaa aivan varmasti, mihin tahansa haettaessa. Jokainen työnantaja etsii "hyvää tyyppiä", joka hoitaa hommansa tunnollisesti. Tuijota naishaastattelijaa rintoihin lähes puolet haastatteluajasta, ja varmistat ettet saa työpaikkaa. Tai voit myös henkisesti maata tuolilla, vaikka istuisitkin kohtuullisen hyvässä ryhdissä. Hiero niskaasi ja vaikuta muutenkin kuin ihmisversiolta laiskiaisesta. Vastaukset kertovat motivaation puutteesta ja laiskuudesta. Työnantaja ei halua tällaista henkilöä töihin, vaikka kyseessä olisi kuinka yksinkertainen työ.

Olen kuullut haastatellessani monenlaisia tarinoita. Mikä erottaa hyvät hakijat huonoista, on ehdottomasti asenne.

Katsekontakti 101

Emme ole kovin kaukana eläinkunnasta kun puhutaan vaistonvaraisesta käyttäytymisestä. Toimimme "eläimellisten vaistojemme" varassa, toivottavasti kuitenkin sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla. Jotain voimme oppia näiltä neljältä pieneltä pöllöltä. Se katsekontakti! Älä ainakaan tee näin...

Kesätehtävä

Jos käyt rannalla nautiskelemassa auringosta, ja jos mielenkiintoa riittää, seuraa muita ympärillä olevia. Kyltymättöminä "ihmisten seuraajina" olemme huomanneet tietyn trendin kautta eri kulttuurien.

Kuka tai kumpi vanhemmista on vedessä ja leikkii lasten kanssa? Jos kyseessä on yksinäinen vanhempi, mitä hän tekee lasten kanssa ja onko kyseessä äiti vai isä? Entä isovanhemmat lasten kanssa? Mistä tämä voisi johtua?

Esimerkiksi:
Olemme huomanneet sekä Yhdysvalloissa, Unkarissa ja Israelissa Suomen lisäksi, että mitä todennäköisemmin isät ovat lastensa kanssa leikkimässä vedessä kun äiti istuu viltillä tai penkillä rannalla. Jos kyseessä taas on isovanhemmat, mitä todennäköisemmin molemmat ovat vedessä lasten kanssa.

Mitä sinä huomaat? Huomaatko myös perheiden kanssakäymisen tyyleissä eroja? Sinun ei tarvitse kuulla sanoja, seuraa vain käyttäytymistä, etäisyyksiä toisiin perheenjäseniin, katsekontaktia, istumapaikan valintaa jne.

Jos kiinnostuit, kommentoi havaintojasi.

Kuva:http://news.bbc.co.uk/2/hi/6238340.stm

2 luonteenpiirrettä, joita jokainen meistä tarvitsee

Luin erästä blogipostausta, jossa kirjoittaja kuvasi kahta piirrettä, joita jokainen johtaja tarvitsee. Näitä ovat:

1. Älyllinen uteliaisuus
2. Rohkeus pysyä arvojensa takana

Johtajan asemassa nämä varmasti tulevat erittäin kovaan tarpeeseen ja niiden merkitys on suuri. Mutta mielestäni nämä samat asiat ovat kovin merkittäviä jokaisen meistä elämässä.

Meidän ei tarvitse olla älyllisesti uteliaita vain tiedon suhteen, saavuttaaksemme mahdollisimman hyvän ymmärryksen jostain asiasta tai tilanteesta, tai oppiaksemme lisää jostakin aiheesta, vaan meidän kannattaa kultivoida tuota uteliaisuutta ihan kaikessa elämässä. Kun olet utelias itsessään elämää ja tapaamiasi ihmisiä kohtaan, olet myös itse useasti mukavaa ja kaivattua seuraa. Olemalla kiinnostunut muista (ei tietysti LIIAN kiinnostunut), saat heidät tuntemaan olonsa hyväksi ja arvostetuksi. Tämän vastapainona he myös mitä todennäköisemmin pitävät sinusta.

Uskon, että suurin osa meistä allekirjoittaa myös tarpeen pysyä omien arvojensa takana. Vaatii päättäväisyyttä pysyä arvoissaan ja joskus nöyrtymistä, kun toinen todistaa meidän niin rakkaana pitämän asian toisen, nurjan, puolen. Tällaisia esimerkkejä löytyy varmasti useita niin politiikan kuin esimerkiksi ympäristönsuojelun saralta. Kuitenkin on tärkeää, että pidämme kiinni arvoistamme. Voimme niitä muuttaa, ja usein muutammekin ihan vapaaehtoisesti vuosien aikana. Mutta jos mieli ja arvot muuttuvat kuin tuuliviiri seuran mielipiteiden mukaan, se näkyy nopeasti muille, ja aiheuttaa sen, että henkilö vaikuttaa epäluotettavalta sekä heikolta luonteelta.

En tietenkään tarkoita, että nyt pitäisi jokaista uutta tai vanhaa tuttavuutta pommittaa kysymyksillä, koska luin eräältä blogilta että pitää olla utelias. Tai että meidän tulee joka tilanteessa toitottaa omia arvojamme tai tärkeinä pitämiämme asioita. Älyllinen uteliaisuus on terve asenne, samoin rohkeus pysyä arvojensa takana. Ne eivät välttämättä tule esille jatkuvasti. Ne voivat vain vaikuttaa taustalla, asenteena.

Ei siis ole vain johtajien asia olla uteliaita tai periaatteen ihmisiä. Meidän kaikkien tulisi kultivoida näitä samoja asenteita, sopivasti. Asenteet näkyvät olemuksessa sekä muihin suhtautumisessa sosiaalisissa tilanteissa. Positiivinen asenne kantaa pitkälle, uteliaisuudella ja periaatteillä höystettynä. Kiinnostu ja välitä muista ja pysy sanojesi takana.