Scientific American lehden heinäkuun 2009 numerossa kerrotaan uudesta tutkimustuloksesta, jossa tutkijat selvittivät "kognitiivisen kuormituksen" merkitystä valheiden paljastamisessa.Erityisesti kuulustelutilanteissa hermostuneisuus voi näkyä voimakkaasti myös viattomissa henkilöissä, ei vain petollisissa, joten hermostuneisiin eleisiin, katsekontaktin välttämiseen tai pälyileviin silmiin luottaminen voi aiheuttaa väärän tulkinnan henkilön totuudenmukaisuudesta.
Kognitiivinen kuormitus tarkoittaa sitä, että valehtelu on henkisesti rasittavampaa kuin totuuden kertominen. Jos valehtelijat laitetaan tekemään jotain muuta samalla kuin he kertovat kertomustaan, valehtelun pitäisi tulla esille entistä paremmin. Artikkelin tutkimuksen koehenkilöiden käskettiin pitämään jatkuvasti katsekontaktia.
Periaatteessa tämä toimisi niin, että jos totta kertovalle annettaisiin tehtäväksi piirtää samalla kuvaa kukkasesta, hän voisi kertoa ja piirtää yhtä aikaa. Valehtelijan kohdalla piirtäminen mitä todennäköisemmin loppuu kun kertominen alkaa ja päinvastoin. Kyseisessä kokeessa tutkijat huomasivat, että valehtelijoiden tarinoissa oli vähemmän spatiaalisia yksityiskohtia ja heidän silmienräpytystahtinsa hidastui valehdellessa ja keskittyessä katsekontaktin ylläpitämiseen.
Lisää tutkimuksesta Scientific American sivuilta (englanniksi).
Tämä tutkimus on mielestäni erittäin mielenkiintoinen ja avaa hieman toisenlaisen näkökulman valehtelun paljastamiseen. Valheiden paljastamista ei kuitenkaan pidä perustaa yhteen ainoaan lähteeseen, vaan tilannetta on aina katsottava kokonaisuutena, otettava huomioon sekä sanallinen että sanaton viestintä ja olosuhteet. Ja kaikkein tärkeintä on henkilön normitus. Lisää tällaisia tutkimuksia!
Kuva: Scientific American
Tekstit
Vaikuttaa todella mielenkiintoiselta! Jokainen ihminen kohtaa elämässään valehtelua; olivat valheet sitten ns. valkoisia valheita tai emävalheita. Eikö sosiaalisessa maailmassa, jossa sanaton viestintä muodostaa suurimman osan kommunikoinnista, pitäisi opettaa näitä eleiden tunnistamisen alkeita lapsesta pitäen? Aika lapsen kengissä ollaan, ainakin täällä Suomessa!
VastaaPoistaNiinpä. Toisilla meistä on luonnostaan kyky "tunnistaa" valehtelijoita, vaikka ei osaisikaan kertoa, miten tunnistaminen tapahtuu. Mielestäni ongelmana on se, että kasvamme ns. sosiaalisesti korrektissa kulttuurissa jossa emme halua menettää kasvojamme tai aiheuttaa toiselle kasvojen mentystä. Olemme välillä liiankin kohteliaita ja ns. korrekteja - jopa omaksi turmioksemme.
VastaaPoistaMoni on jo saattanut huomata tuon, mitä tuossa tutkimuksessa todettiin. Valehtelijan tarinat ovat usein ontuvia. Nyt sitä on vain tieteellisesti tutkittukin. Ontuvuuden saa aikaiseksi entistä voimakkaammin jos keksii valehtelijalle jotain tekemistä samalla kun hänen pitäisi kertoa valheensa.
Lapsen kielelliseen lahjakkuuteen vaikuttaa se, kuinka paljon vanhemmat elehtivät lapsen kanssa kommunikoidessaan. Siitä olen kirjoittanut aikaisemmin tänne blogille. Lapsena, ennen kuin puhumme, kommunikoimme jo elekielellä ja saatamme myös havaita asioita, joita ei verbaalisesti sanota. Jos kerromme niistä vanhemmillemme, he saattavat sanoa meille, ettei niin saa ajatella koska se on noloa toista henkilöä kohtaan. Ja vähitellen intuitiomme painuu taka-alalle. Meidät siis kasvatetaan sosiaaliseen korrektiuteen ja samalla katoaa osa sanattoman kommunikoinnin kyvyistämme.