Peilaaminen elekielessä

Kehon kielessä puhutaan usein peilaamisesta. Se ei tarkoita peilin edessä istumista, vaan sitä, miten toiset toimivat eleidemme peileinä. Peilaamista tapahtuu esimerkiksi kun olemme kiinnostuneet henkilöstä tai aiheesta, josta hän puhuu tai olemme samaa mieltä toisen kanssa. Tällöin saatamme peilata henkilön eleitä, eli vartalomme asento, kädet, ilmeet, pään asento, jalat... matkivat toisen asentoa.

Viestitämme peilaamisella yhteisymmärrystä sekä mielenkiintoa. Seuraavan kerran kun juttelet hyvän ystäväsi kanssa, seuraa vartaloidenne asentoa. Tai seuraa toisia ympärilläsi. Kun kaksi henkilöä löytää "yhteisen sävelen" alkaa usein peilaaminen.

Koska peilaaminen kertoo yhteisymmärryksestä ja samalla aaltopituudella olemisesta, sitä voi myös käyttää tietoisesti hyväksi erilaisissa tilanteissa. Tällöin on oltava varovainen, ettei muutu matkijaksi - peilaamisen tulee tapahtua luonnollisesti. Normaalisti toisiaan peilaavat henkilöt vaihtavat asentoaan noin 30 - 60 sekuntia toisen jälkeen, eli ei välittömästi. Joskus aikaa voi mennä enemmänkin. Peilattava ele ei myöskään kopioidu identtisenä, vaan siinä on usein pieniä vivahde-eroja. Jos matkit toista identtisesti ja reagoit liian nopeasti ja luonnottomasti, tarkoituksesi menee hukkaan ja lähettämäsi viesti muuttuu.

Kauan yhdessä olleet pariskunnat alkavat näyttää toisiltaan, eleet ja asennot ovat samantyyppisiä. Saatamme muistuttaa äitiämme tai isäämme, ainakin nuoruudessamme, sillä opimme eleitä ja kehon kieltä myös heiltä. Ajan mittaan kehomme kieli muokkautuu jonkin verran sen mukaan, kenen kanssa vietämme aikaa.

Peilaamme itse toisia ja pyrimme löytämään henkilöitä, jotka peilaavat meidän eleitämme. Etsimme yhteisymmärrystä sekä tyyppejä, joiden kanssa olemme samalla aaltopituudella. Tutkijat ovat löytäneen aivoistamme ns. peilisoluja, jotka aktivoituvat nähdessämme liikettä, liikkuessamme tai jopa kuullessamme jostain liikkeestä/tekemisestä. Katsoessamme pelottavaa elokuvaa saatamme hypätä tuolista jännityksen voimasta, aivan kuin pelottava asia tapahtuisi meille. Osaamme eläytyä toisen asemaan. Urheilijat käyttävät mielikuvaharjoitteita opetellessaan uusia liikkeitä tai tekniikoita. Peilisolujen olemassaolo antaa olettaa, että olemme luonnostamme empaattisia. Hakeudumme henkilöiden seuraan, jotka tekevät meidän olon mukavaksi, koska haluamme kokea samaa tunnetta ja olla kuin he. Tunnemme vetoa positiivisiin ja innostuneisiin henkilöihin, koska heidän läheisyydessään oleminen tartuttaa myös meihin positiivisuutta ja intoa.

Kuva: http://www.highaperture.com/m/i/mirroring/mirroring-2008.html