Jälleen oman elämän petrimaljaan pläjähti uusi kokemus.
Mieheni piti "videokonferenssia" sukulaistensa kanssa tietokoneella. Toisessa päässä linjaa oli runsas edustus paikalla. Itsekin menin kameran eteen moikkaamaan heitä.
Näin ensimmäistä kertaa yhden useista serkuista. Nuori nainen vilkutti kameralle sen kiertäessä jokaisen kohdalla ja sanoi vain "Hei". Vastasin takaisin ja tunsin jo lievän innostuksen sisälläni, koska näin sukulaisen, jota en ole aiemmin tavannut. Toisesta päästä tullut innoton tervehdys ja kädenheilautus kuitenkin nopeasti laimensi oman innostuksen ja siirryin keskustelemaan vieressä istuvan toisen serkun kanssa, jonka olen tavannut ja joka oli huomattavasti innostuneempi keskustelemaan.
Mietin jälkeenpäin mieheni kanssa, miten joku voi olla niin innoton ja välinpitämätön. Jokaisella suvulla on salaisuuksia ja luurankoja kaapissa ja tästä johtuen kaikkien kanssa ei ole mukava olla tekemisissä. Ja toisten sukulaisten kanssa voi olla yksinkertaisesti mahdotonta tulla toimeen. Mutta mikä saa ihmisen niin innottomaksi ja välinpitämättömäksi tuntemattoman "sukulaisen" edessä? Kuitenkin kysymyksessä on perheen jäsen, vaikkakin avioliiton kautta.
Jälleen totesin, miten paljon pidän innostuneiden ja positiivisten henkilöiden seurasta. He saavat minutkin innostumaan ja täyteen energia. Innottomat tyypit vain imevät mehut muista. Suku saattaa joskus olla pahin mehujen imijä. Onko sellaisen sukulaisen kanssa pakko olla tekemisissä vain sen takia että jaetaan samoja sukujuuria? Vai tulisiko itsesuojeluvaiston herätä?
Sanotaan, että jos haluaa muuttaa omaa asennettaan, tulee ympärilleen haalia ihmisiä, jotka tukevat tätä asennemuutosta. Eli jos haluat muuttua positiivisemmaksi, hakeudu positiivisten henkilöiden seuraan. Kuka haluaa muuttua negatiiviseksi?
Kuva: http://www.haleyearhart.com/earhart/2006/12/26/family-portraits/
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti