23.9.2012
Chilikisat 2012
Alla olevalta videolta voi seurata koko chilinsyönnin MM-kisat Tampereella. Kaksi viikkoa meni lopulta siitä että vatsahappolääkityksellä oleva vatsani toipui tuosta urakasta enkä reagoinut kaikkiin ruokiin vatsanvaivoilla tai närästyksellä. Jospa saisi vatsan kuntoon ensi vuoteen.... saapa nähdä. Ainakin täysi chiliaddikti minusta on tullut tuon jälkeen.
Tässä hyvä seurata tuskan ilmeitä kasvoita. Näkeekö naamsta koska putoaa kisasta?
13.9.2012
KEHON KIELI KOMMUNIKOINNISSA
Kurssi:
Kehon kieli kommunikoinnissa
Aiheina mm. työhaastattelut, ensivaikutelma, neuvottelut, petoksen ja valehtelun tunnistaminen sekä flirttailu.
Kehon kieli kommunikoinnissa
Aiheina mm. työhaastattelut, ensivaikutelma, neuvottelut, petoksen ja valehtelun tunnistaminen sekä flirttailu.
Miten toimit
haastattelussa? Miten annat hyvän ensivaikutelman? Mitä kannattaa tehdä,
mitä ei? Miten voit viestiä itsevarmuudesta oikein? Mitä kehosi kertoo sinusta
muille ja mitä voit oppia muista kun ymmärrät heidän elekieltään?
pe 21.9. – 5.10.2012
Klo 17.30 – 20.45
Hinta 24 euroa
Tampereen työväenopisto,luokka T23
Ilmoittaudu etukäteen
työväenopistolle
puh. 040-8062404 tai
www.tampere.fi/top/ilmoittautuminen
28.8.2012
Hulluutta kai tämäkin
Chilinsyönnin innoittamana ilmoittauduin ja pääsin sitten Chilinsyönnin MM-kisoihin 26.8.2012 Chilifesteille Tampereella. Eikä turhaan. Tuloksena kolmas sija, ainoana naiskilpailijana. Alla video, tuskalliset kasvonilmeet nähtävissä... kisa loppui siihen, että Nagaa alkoi tulla ylös. Tulisuus ei siis ollut varsinaisesti suurin ongelma, vaan vatsa, joka ei kestänyt chilejä. Olen ollut noin kuukauden vatsahappolääkityksellä ja vatsani on reistaillut aika ahkerasti. Oli kuitenkin pakko osallistua, kun kerran mukaan pääsin.
Jälkitunnelmat: poltto meni pääosin ohi noin 15 minuutissa kisan jälkeen. Vielä tänäänkin suussa on makea maku, kaikki maistuu makealta.
Naga morichissa on kyllä mahtava hedelmäinen maku, jos vain ei olisi niin tulista. Nyt ei kyllä minkään chilin tulisuus maistu pahalta, tökkäsin juuri nuudeleihin koko pussin chiliä, kun normaalisti laitan noin kolmasosan pussista. Enkä tuntenut tulisuutta lainkaan. Makuaisti palaa vähitellen....
Jälkitunnelmat: poltto meni pääosin ohi noin 15 minuutissa kisan jälkeen. Vielä tänäänkin suussa on makea maku, kaikki maistuu makealta.
Naga morichissa on kyllä mahtava hedelmäinen maku, jos vain ei olisi niin tulista. Nyt ei kyllä minkään chilin tulisuus maistu pahalta, tökkäsin juuri nuudeleihin koko pussin chiliä, kun normaalisti laitan noin kolmasosan pussista. Enkä tuntenut tulisuutta lainkaan. Makuaisti palaa vähitellen....
17.6.2012
Louder than words
Louder than words
At its best, body language is a leader’s trump card and radiates positive energy to the entire work community.
Text: TERHI KIVIKOSKI-HANNULA
This
is not getting off to a good start. I’m sitting opposite my supervisor,
having my performance evaluation. I have just asked my boss how I could
make room for a new project that is about to begin, and my boss has
answered by leaning back in his chair, putting his hands behind his neck
and giving me a vague line about the need to prioritise my tasks. The
swaggering gesture annoys me – I had hoped for support, not to see my
supervisor kicking it back while I pour out my problems.
Some
time has now passed since this incident, and I now understand that my
former supervisor’s gestures probably were not an indication of
arrogance or indifference, as might have been the case with someone
else.
”Folding your hands behind your head,
leaning back with an attitude, and moving the hands or walking with
pronounced relaxation can also be signs of insecurity and low
self-esteem,” explains Laura Benyik, a body-language trainer and consultant with HSI Group.
Lue koko juttu Psyconin nettisivuilta: http://psycon.navigo.fi/ajankohtaista/psycon_views_nettiartikkelit/en_GB/louder-than-words/
Kuvat: http://funnyandquotes.com/11-differences-between-you-and-your-boss/ ja http://www.ommster.com/2012/05/17/the-right-kind-of-boss/
2-vuotias Cooper kuulee äitinsä äänen ensimmäistä kertaa
Kaksivuotias Cooper on ollut koko elinaikansa kuuro. Nyt hänen simpukkaansa on asennettu implantti, jonka avulla hän pystyy kuulemaan ensimmäistä kertaa äitinsä äänen. Normaalisti lapsi alkaa ensin kuulemaan yksittäisiä ääniä kuten auton torven tööttäyksen, linnun laulun tai puhelimen pirinän. Vasta myöhemmin henkilö pystyy ymmärtämään ja erottamaan puheääniä. Tästäkin syystä Cooperin tarina on ihmeellinen, sillä hän erotti välittömästi myös puheen.
Katso alla oleva video pojan reaktioista. 30 sekunnin kohdalla on nähtävissä selkeästi hämmästys ja sen jälkeen ilo ja riemu. Hieman hämillään poika osoittaa korvaansa kuultuaan äitinsä äänen. Huomaa miten voimakkaasti Cooper reagoi vasemmalla puolellaan olevan naisen ääneen jatkuvasti. Voisi olettaa, että juuri tämän nainen on hänen äitinsä. Elekieltä analysoimattakin video tuo kyyneleitä silmiin. On myös uskomatonta miten lapset sopeutuvat uuteen.
Aivan videon alussa äänet näyttävät hämmentävän poikaa. Kun kuulolaite on kytketty uudelleen ja laitettu paikalleen, Cooper tunnistaa äitinsä äänen ja tuntuu ymmärtävän tilanteen, ainakin jollain tavalla.
Lähde: http://www.inquisitr.com/246326/cooper-deaf-toddler-hears-moms-voice-for-the-first-time-video/
Katso alla oleva video pojan reaktioista. 30 sekunnin kohdalla on nähtävissä selkeästi hämmästys ja sen jälkeen ilo ja riemu. Hieman hämillään poika osoittaa korvaansa kuultuaan äitinsä äänen. Huomaa miten voimakkaasti Cooper reagoi vasemmalla puolellaan olevan naisen ääneen jatkuvasti. Voisi olettaa, että juuri tämän nainen on hänen äitinsä. Elekieltä analysoimattakin video tuo kyyneleitä silmiin. On myös uskomatonta miten lapset sopeutuvat uuteen.
Aivan videon alussa äänet näyttävät hämmentävän poikaa. Kun kuulolaite on kytketty uudelleen ja laitettu paikalleen, Cooper tunnistaa äitinsä äänen ja tuntuu ymmärtävän tilanteen, ainakin jollain tavalla.
Lähde: http://www.inquisitr.com/246326/cooper-deaf-toddler-hears-moms-voice-for-the-first-time-video/
17.5.2012
Itseapua tarjoavien kirjojen ongelma
Moni meistä haluaa auttaa ja oppia itsestään lukemalla itseapukirjoja. Kirjat kertovat miten pystymme kehittämään itsellemme paremman olon ja itsetunnon toistamalla erilaisia lauseita, kuten
"Olet arvokas ja upea ihminen."
"Rakastan itseäni."
"Olen rakastettava."
Tutkimuksen mukaan näillä lauseilla ja niiden toistolla saattaakin olla päinvastaisia vaikutuksia.
Positiiviset lauseet toimivat kun niitä sanoo henkilö, jolla jo on hyvä itsetunto. Mutta ne aiheuttavat usein suurempia negatiivisia tunteita henkilölle, jolla on huono itsetunto. Ne voivat jopa pahentaa tilannetta. Siis niitä, joita kirjojen pitäisi todellakin auttaa, ne eivät auta.
Lisää tutkimuksesta täältä: http://www.sciencedaily.com/releases/2009/07/090702110503.htm
On melko vaarallista luvata itsetunnon kasvatusta jos reaktio onkin päinvastainen. Toisekseen, tuottaako itselleen positiivisten lauseiden toistaminen pysyviä tuloksia ja miten realistisia ne ovat? Eikö itsetunnon pitäisi muodostua realistisesta kuvasta itsestä ja mahdollisuuksista tehdä itsestään parempi versio realistisesti? Näin ainakin tutkimuksen mukaan. Kun henkilöt saivat listata sekä negatiivisia että positiivisia asioita itsestään, he kokivat positiivisempia tunteita.
Jos on vähänkin realistin vikaa, eikö ala tuntua itselleen valehtelemiselta jos koko ajan toistaa lausetta omasta rakastettavuudestaan? Eihän kukaan meistä ole täydellinen ja aina rakastettava.
"Olet arvokas ja upea ihminen."
"Rakastan itseäni."
"Olen rakastettava."
Tutkimuksen mukaan näillä lauseilla ja niiden toistolla saattaakin olla päinvastaisia vaikutuksia.
Positiiviset lauseet toimivat kun niitä sanoo henkilö, jolla jo on hyvä itsetunto. Mutta ne aiheuttavat usein suurempia negatiivisia tunteita henkilölle, jolla on huono itsetunto. Ne voivat jopa pahentaa tilannetta. Siis niitä, joita kirjojen pitäisi todellakin auttaa, ne eivät auta.
Lisää tutkimuksesta täältä: http://www.sciencedaily.com/releases/2009/07/090702110503.htm
On melko vaarallista luvata itsetunnon kasvatusta jos reaktio onkin päinvastainen. Toisekseen, tuottaako itselleen positiivisten lauseiden toistaminen pysyviä tuloksia ja miten realistisia ne ovat? Eikö itsetunnon pitäisi muodostua realistisesta kuvasta itsestä ja mahdollisuuksista tehdä itsestään parempi versio realistisesti? Näin ainakin tutkimuksen mukaan. Kun henkilöt saivat listata sekä negatiivisia että positiivisia asioita itsestään, he kokivat positiivisempia tunteita.
Jos on vähänkin realistin vikaa, eikö ala tuntua itselleen valehtelemiselta jos koko ajan toistaa lausetta omasta rakastettavuudestaan? Eihän kukaan meistä ole täydellinen ja aina rakastettava.
Alitajuntasi paljastettuna alle minuutissa
Tämän videon pitäisi paljastaa mitä alitajunnassamme on. Kun katsot sitä, keskity ruudun keskellä olevaan ristiin. Mitä näet?
Katso tämän jälkeen video uudelleen, mutta nyt keskity vaikka vain vasemmanpuoleiseen kasvoon.
Katso tämän jälkeen video uudelleen, mutta nyt keskity vaikka vain vasemmanpuoleiseen kasvoon.
6.5.2012
Kapellimestari johtaa kasvojen ilmeillä
Jos video näkyy vain vihreänä, suurenna se koko näytölle. Itselläni YouTubessa pienikokoisena videossa ei näkynyt kuvaa.
Tämä video osuu ja uppoaa minuun. Koko ikäni musiikkia harrastaneena ja erilaisissa orkestereissa soittaneena ja kuoroissa laulaneena tarttuvat kapellimestarin ilmeet minuun välittömästi.
Ilmeistä näkyy selkeästi millä tavalla hän haluaa orkesterin soittavan. Kevyesti soitettavassa osuudessa hän osoittaa kepeyttä leikkisillä ilmeillä ja hymyllä sekä katseella ylöspäin, raskaammissa taas mutristaen huuliaan ja katsoen alas. Hän myös osoittaa vuoroja eri instrumenteille ja luo tunnelmaa. Musiikin tunnelma siirtyy johtajan kasvojen kautta myös kuulijalle. Aivan loistavaa eläytymistä ja tulkintaa orkesterin jäseniltä!
Kotoinen Nooan arkki
Meillä kotona on alkanut "pieni luontokappalekokeilu". Hankin meille Maaliskuussa undulaatin, jonka nimesimme Arnold Schwarzeneggeriksi. Ja on tipu ollutkin nimensä veroinen. Kissalla on vähän opettelemista vielä siinä, mitä tipun kanssa voi tehdä, mutta näin lokoisasti yhteiselo sujuu.... ainakin silloin tällöin. Lukuunottamatta kun Arnold lentelee ympäri olohuonetta ja kisu yrittää saada lentävää otusta kiinni. Ainakin vielä kissan elekieltä tulkiten enemmänkin leikkiäkseen, kuin saalistaakseen. Jaa niin, kissan nimi on Ram-Bam.
Arnold ja Ram-Bam tervehtivät toisiaan aamulla herättyään ja Arnold on jo tepastellut kissan päällä siivoten sen turkkia. Kyllä se tästä, leijonat ja lampaat yhdessä tyylillä....
5.2.2012
Naga morich päihitetty
29.1.2012
Ahdistuneisuuden tunnusmerkit
Tiedemiehet ovat kyenneet luotettavasti erottamaan nyt myös ahdistuneisuuden aiheuttamia eleitä kasvoista.
1. ahdistuneisuus, 2. onnellisuus, 4. kiinnostuneisuus, 5. yllättyneisyys
Psykiatrian instituutissa King's Collegessa Lontoossa on tutkimuksissa löydetty ahdistuneisuuden merkit. Ahdistuneisuuteen liittyy katse, joka skannaa ympäristön, ilmeisesti auttaakseen ympärillä olevien riskien arvioinnissa.
Tutkijat kuvailivat koeryhmälle tarkkoja tilanteita, jotka mitä todennäköisimmin aiheuttavat tiettyjä tunnereaktiota, kuten onnellisuutta, surullisuutta, vihaisuutta, yllättyneisyyttä ja inhoa. He kuvailivat myös tilanteita, joissa on epämääräisiä uhkia ja joiden tiedetään aiheuttavan riskien arviointia ja ahdistuneisuutta jyrsijöissä. Sitten osallistujien pyydettiin esittämään niitä kasvojen ilmeitä, jotka heidän mielestään sopivat kuvattuihin tilanteisiin. Toiselle ryhmälle henkilöitä näytettiin valokuvia ja videoita näistä kasvojen ilmeistä, jotka vastasivat tiettyjä tilanteita. Heitä pyydettiin nyt löytämään alkuperäisistä tilanteista se tilanne, johon kasvojen ilme soveltui. Heitä pyydettiin myös antamaan tilanteeseen yhdistetyn kasvojen ilmeen näyttämälle tunteelle nimi.
Keskimäärin 89%:ssa tunnetilanteista kasvojen ilmeet osattiin yhdistää oikeisiin tilanteisiin. Epämääräisiin uhkatilanteisiin liittyvät kasvojen ilmeet osattiin liittää oikeisiin tilannekuvauksiin 90%:ssa esitetyistä tapauksista.
Kolmas osallistujaryhmä mieluiten liitti tämän kasvojen ilmeen ahdistuneisuuden kanssa, ei siis pelkoon tai muuhun voimakkaaseen tunteeseen. Ahdistuneisuuden osoittamisen tyypillisiä merkkejä ovat vilkuilevat silmät sekä pään kääntely, jotka olivat samatyyppisiä riskienarviointikäyttäytymisiä joita on nähty ahdistuneissa jyrsijöissä. Tulokset siis antavat olettaa että ihmisten ahdistuneisuuden ilmeet palvelevat tarvetta lisätiedon keräämiseen ja mahdollisen uhan tunnistamiseen käyttäen enenevästi hyväksi visuaalista ja auditiivista kenttää. Näin ollen ahdistuneisuudella on kaksi tarkoitusta, sosiaalinen ja toiminnallinen; sen tyypilliset piirteet auttavat meitä arvioimaan ympäristöämme ja samalla kommunikoivat muille tunnetilaamme.
Lähde: http://medicalxpress.com/news/2012-01-facial-anxiety.html
1. ahdistuneisuus, 2. onnellisuus, 4. kiinnostuneisuus, 5. yllättyneisyys
Psykiatrian instituutissa King's Collegessa Lontoossa on tutkimuksissa löydetty ahdistuneisuuden merkit. Ahdistuneisuuteen liittyy katse, joka skannaa ympäristön, ilmeisesti auttaakseen ympärillä olevien riskien arvioinnissa.
Tutkijat kuvailivat koeryhmälle tarkkoja tilanteita, jotka mitä todennäköisimmin aiheuttavat tiettyjä tunnereaktiota, kuten onnellisuutta, surullisuutta, vihaisuutta, yllättyneisyyttä ja inhoa. He kuvailivat myös tilanteita, joissa on epämääräisiä uhkia ja joiden tiedetään aiheuttavan riskien arviointia ja ahdistuneisuutta jyrsijöissä. Sitten osallistujien pyydettiin esittämään niitä kasvojen ilmeitä, jotka heidän mielestään sopivat kuvattuihin tilanteisiin. Toiselle ryhmälle henkilöitä näytettiin valokuvia ja videoita näistä kasvojen ilmeistä, jotka vastasivat tiettyjä tilanteita. Heitä pyydettiin nyt löytämään alkuperäisistä tilanteista se tilanne, johon kasvojen ilme soveltui. Heitä pyydettiin myös antamaan tilanteeseen yhdistetyn kasvojen ilmeen näyttämälle tunteelle nimi.
Keskimäärin 89%:ssa tunnetilanteista kasvojen ilmeet osattiin yhdistää oikeisiin tilanteisiin. Epämääräisiin uhkatilanteisiin liittyvät kasvojen ilmeet osattiin liittää oikeisiin tilannekuvauksiin 90%:ssa esitetyistä tapauksista.
Kolmas osallistujaryhmä mieluiten liitti tämän kasvojen ilmeen ahdistuneisuuden kanssa, ei siis pelkoon tai muuhun voimakkaaseen tunteeseen. Ahdistuneisuuden osoittamisen tyypillisiä merkkejä ovat vilkuilevat silmät sekä pään kääntely, jotka olivat samatyyppisiä riskienarviointikäyttäytymisiä joita on nähty ahdistuneissa jyrsijöissä. Tulokset siis antavat olettaa että ihmisten ahdistuneisuuden ilmeet palvelevat tarvetta lisätiedon keräämiseen ja mahdollisen uhan tunnistamiseen käyttäen enenevästi hyväksi visuaalista ja auditiivista kenttää. Näin ollen ahdistuneisuudella on kaksi tarkoitusta, sosiaalinen ja toiminnallinen; sen tyypilliset piirteet auttavat meitä arvioimaan ympäristöämme ja samalla kommunikoivat muille tunnetilaamme.
Lähde: http://medicalxpress.com/news/2012-01-facial-anxiety.html
25.10.2011
Kauneus on katsojan silmissä
Valkoihoisten naisten kasvojenpiireistä on kartoitettu kauneuden tunnusmerkit.
Tämä on ensimmäinen kerta, kun tutkijat ovat saaneet numeerisia arvoja kauniiden kasvonpiirteiden merkiksi. Aikaisemmin on jo todettu, että symmetria koetaan kauneimmaksi, mutta symmetrisyydestä ei ole ollut konkreettisia mittoja.
Kaliforniassa, neljässä eri kokeessa, tutkijat kysyivät koehenkilöitä (yliopisto-opiskelijoita) arvioimaan kasvokuvaparien kauneutta. Kasvot olivat kaikissa kuvissa samanlaiset, ainoana erona olivat silmien, nenän ja suun sijainti toisiinsa nähden sekä pystysuunnassa että vaakasuunnassa. Tutkijat löysivät "kultaisen suhteen" näiden välillä, sekä pysty- että vaakasuunnassa.
Naisten kasvoja pidettiin kaikkein viehättävimpinä kun suun ja silmien välinen etäisyys oli noin 36% kasvojen pituudesta, ja kun silmien välinen etäisyys toisistaan vaakasuunnassa oli noin 46% kasvojen leveydestä. Nämä mittasuhteet vastaavat tavanomaisen kasvon mittasuhteita.
Aiemmin on jo tiedetty, että naisen viehättävyyteen vaikuttavat myös silmien sekä huulten koko. Tämä tutkimus todistaa, että myös niiden etäisyys ja suhde kasvojen kokoon vaikuttaa. Tämä myös selittää, miksi hiusmallit vaikuttavat viehättävyyteen, sillä erilaisilla hiusten leikkausmalleilla voidaan vaikuttaa tähän suhteeseen.
Tutkimuksessa käytettiin ainoastaan valkoihoisten naisten kasvoja, joten tämän tutkimuksen tulosten tulkitsemista miesten, lasten tai muiden rotujen kasvonpiirteisiin tulee välttää.
Lähde: http://www.sciencedaily.com/releases/2009/12/091216144141.htm
Tämä on ensimmäinen kerta, kun tutkijat ovat saaneet numeerisia arvoja kauniiden kasvonpiirteiden merkiksi. Aikaisemmin on jo todettu, että symmetria koetaan kauneimmaksi, mutta symmetrisyydestä ei ole ollut konkreettisia mittoja.
Kaliforniassa, neljässä eri kokeessa, tutkijat kysyivät koehenkilöitä (yliopisto-opiskelijoita) arvioimaan kasvokuvaparien kauneutta. Kasvot olivat kaikissa kuvissa samanlaiset, ainoana erona olivat silmien, nenän ja suun sijainti toisiinsa nähden sekä pystysuunnassa että vaakasuunnassa. Tutkijat löysivät "kultaisen suhteen" näiden välillä, sekä pysty- että vaakasuunnassa.
Naisten kasvoja pidettiin kaikkein viehättävimpinä kun suun ja silmien välinen etäisyys oli noin 36% kasvojen pituudesta, ja kun silmien välinen etäisyys toisistaan vaakasuunnassa oli noin 46% kasvojen leveydestä. Nämä mittasuhteet vastaavat tavanomaisen kasvon mittasuhteita.
Aiemmin on jo tiedetty, että naisen viehättävyyteen vaikuttavat myös silmien sekä huulten koko. Tämä tutkimus todistaa, että myös niiden etäisyys ja suhde kasvojen kokoon vaikuttaa. Tämä myös selittää, miksi hiusmallit vaikuttavat viehättävyyteen, sillä erilaisilla hiusten leikkausmalleilla voidaan vaikuttaa tähän suhteeseen.
Tutkimuksessa käytettiin ainoastaan valkoihoisten naisten kasvoja, joten tämän tutkimuksen tulosten tulkitsemista miesten, lasten tai muiden rotujen kasvonpiirteisiin tulee välttää.
Lähde: http://www.sciencedaily.com/releases/2009/12/091216144141.htm
23.10.2011
Kasvojen ilmeet kehittyvät jo kohdussa
Tutkijat ovat ensimmäistä kertaa kyenneet todistamaan, että kasvojemme ilmeet kehittyvät jo kohdussa. 24 ja 36 viikon edetessä raskaudessa, kehittyvät myös kasvojen ilmeet sikiössä. Tutkijat seurasivat kasvojen ilmeiden kehittymistä käyttäen 4D ultraäänilaitteita.
24 viikon kohdalla sikiöt kykenivät liikuttamaan vain yhtä lihasta kerrallaan, esimerkiksi venyttämään huuliaan tai avaamaan suunsa. Viikkojen edetessä liikkeet muuttuivat entistä monimutkaisemmiksi, ja 35 viiden viikon kohdalla sikiöt yhdistivät eri kasvojen lihasten liikkeitä tunnistettaviksi ilmeiksi.
Tämä kertoo siitä, että normaalisti kehittynyt sikiö, joka ei pysty päästämään ääniä on jo kehittänyt kasvojen ilmeet itkuun ja nauramiseen liittyen.
Lähde: http://www.sciencedaily.com/releases/2011/09/110913090927.htm
Tutkijat eivät tämän artikkelin yhteydessä maininneet mitään ilmeiden universaaliudesta, mutta tässä tutkimuksessa on mielestäni tiettyjen kasvojen ilmeiden universaaliutta puoltavia piirteitä. Jos ilmeet kehittyvät sikiössä näin, voidaanko sosiaalista oppimista voida pitää niiden syynä? Tähän kysymykseen vastaus voitaisiin löytää kysymällä tuntevatko sikiöt ilmeisiin liittyviä tunteita, vai harjoittelevatko lihakset vain tulevaisuutta varten?
11.10.2011
Miehen vai naisen kasvot?
Aikaisemmin kysyin, kumpi kuvassa olevista kasvoista kuuluu naiselle ja kumpi miehelle. Nyt on aika paljastaa totuus kasvojen taustalla. Kiitos kaikille vastanneille, vastauksenne olivat loistavia!
Kummassakin kuvassa on sama androgyyni kasvo. Kuvia on käsitelty niin, että vasemmanpuoleiseen on lisätty kontrastia, jolloin esimerkiksi kasvojen ihon, huulten ja silmien välillä vaikuttaa olevan suurempi väriero. Tämä suurempi kontrasti löytyy naisten ihosta normaalisti, jopa mustilla naisilla, ja suurin osa vastaajista tuleekin pitämään vasemmanpuoleista kuvaa naisen kuvana. Aivan kuten tässä pienessä testissä. Tämä illuusio sukupuolesta kertoo siitä, että kontrasti on tärkeä tekijä sukupuolen tunnistamisessa. Tähänhän naisetkin kosmetiikan avulla pyrkivät, korostamaan kontrastia. Vaikkakin luulen, että tuskin kovin moni nainen tietoisesti nimenomaan lisää kontrastia kasvoillaan meikatessaan.
Lue lisää http://www.sciencedaily.com/releases/2009/10/091020153100.htm
Lähde: http://illusioncontest.neuralcorrelate.com/2009/the-illusion-of-sex/
Kummassakin kuvassa on sama androgyyni kasvo. Kuvia on käsitelty niin, että vasemmanpuoleiseen on lisätty kontrastia, jolloin esimerkiksi kasvojen ihon, huulten ja silmien välillä vaikuttaa olevan suurempi väriero. Tämä suurempi kontrasti löytyy naisten ihosta normaalisti, jopa mustilla naisilla, ja suurin osa vastaajista tuleekin pitämään vasemmanpuoleista kuvaa naisen kuvana. Aivan kuten tässä pienessä testissä. Tämä illuusio sukupuolesta kertoo siitä, että kontrasti on tärkeä tekijä sukupuolen tunnistamisessa. Tähänhän naisetkin kosmetiikan avulla pyrkivät, korostamaan kontrastia. Vaikkakin luulen, että tuskin kovin moni nainen tietoisesti nimenomaan lisää kontrastia kasvoillaan meikatessaan.
Lue lisää http://www.sciencedaily.com/releases/2009/10/091020153100.htm
Lähde: http://illusioncontest.neuralcorrelate.com/2009/the-illusion-of-sex/
19.9.2011
5.9.2011
Luento kouluväkivallasta ti 6.9. Tampereella
Tampereen työväenopiston luentosarjan Eheä arki - lapset ja nuoret tänään avaa Laura Benyikin luento Faktoja ja myyttejä kouluväkivallasta klo 18.00-20.00 Rudolf Steiner koululla Tampereella Aurora-salissa. Tilaisuus on ilmainen, Steiner koulu järjestää kahvitarjoilun.
21.8.2011
Kumpi mies, kumpi nainen?
15.8.2011
Totuudenmukaisuuden arviointi ja petoksen tunnistaminen
Alla on linkki FBI:n julkaisemaan artikkeliin otsikon aiheesta. Artikkeli on suunnattu kuulustelijoille, mutta käsittelee asiaa jokaisen aiheesta kiinnostuneen kannalta. Erittäin hyvää tietoa. Juttu on englanniksi, tulen myöhemmin kääntämään tänne blogille artikkelin pääkohdat suomeksi.
http://www.fbi.gov/stats-services/publications/law-enforcement-bulletin/june_2011/school_violence
http://www.fbi.gov/stats-services/publications/law-enforcement-bulletin/june_2011/school_violence
13.7.2011
Miten mokata työhaastattelussa
Haastattelin jokin aika sitten erästä nuorta henkilöä erääseen työpaikkaan. Kyseessä oli suorittavaa työtä tarjoava työtilaisuus.
Hakija saapui paikalle ajallaan ja esitteli itsensä. Tähän mennessä (siis ensimmäiset 30 sekuntia!!!) kaikki sujui ihan hyvin. Mutta kun päästiin haastattelun vauhtiin (30 sekunnin jälkeen kaikki mitä tapahtui!!!!), muuttui työtoiveet yhä kaukaisemmaksi haaveeksi. Mietin kyllä tuon lyhyen, noin 20 minuutin mittaisen haastattelun aikana muutamaan kertaan, että sabotoiko henkilö tarkoituksella mahdollisuutensa.
Kysyin opiskeluista. "Ei kauheasti kiinnosta sellaiset hommat." Miten kuulit työpaikasta? "Isä kertoi paikasta." Mitä olet nyt tehnyt viime aikoina? "Työttömänä olen ollut aika pitkään, mutta olin just jollain Kelan kurssilla..... " Juttu jatkui samaan tyyliin jonkin aikaa.
Vähän väliä hakija nosti kättään niskansa taakse, kuin hierokseen sitä tilanteen aiheuttamasta stressistä. Ehkä hän koki minut tai tilanteen paineena, ehkä isä oli mielikuvissa taustalla niskaan puhaltajana, joka pakotti hakemaan hommiin ja nyt oli pakko tulla haastatteluun. Varmuudella osasin ensimmäisten vastausten perusteella arvioida, että hakija vaikutti melkoisen laiskalle.
Sitten tapahtui taas jotain. Hän katsoi poispäin ja katse palasi taas minuun. Mutta ei kasvoihini, vaan rintoihini! Hän tuijotti rintakehääni, sitten poispäin, välillä hetken silmiin. Tämän jälkeen hän sulki silmänsä, käänsi päänsä poispäin ja palasi taas rintakehälle.
Jatkoin pokkana haastattelua. Kysyin tietääkö hän mitään hakemastaan työstä. Hän kysyi, tarkoitinko hänen suhtautumistaan siihen. Vastasin, että en, vaan sitä, mitä työssä tehdään. Mutta ehdotin että hän voi kyllä kertoa suhtautumisestaankin. (Tässä vaiheessa mielessäni virnistelin jo tilanteelle.) Hän lyhyesti kertoi lyhyesti, ettei tiedä mitään työstä. Eikä jatkanut suhtautumisellaan. Ja taas katse palasi rintakehääni. Ja sitten hän katsoi poispäin, kurtisti kulmiaan ja kasvojaan erikoisella tavalla, aivan kuin se olisi jokin pakonomainen tapa. Ja taas katse palasi rintakehääni.
Olin entistä varmempi, ettei kaveria oikeasti kiinnosta hommat. On mielummin työttömänä. Mietin jo mielessäni, että ei taida olla ihmekään, että hän on ollut pitkään työttömänä. Mutta rituaalit oli pakko vetää läpi haastattelussa. Kohdella tasavertaisesti kaikkia hakijoita.
Mikään, mistä kerroin tai kysyin ei saanut henkilöä innostumaan. Vaikutti siltä, kuin hän olisi henkisesti velttona makaillut tuolilla, vaikka yrittikin siinä istua kohtuullisen suorassa. Ja taas käsi kävi hieraisemassa niskaa, katsoi poispäin, kurtisti kasvojaan erikoisesti kun yritin hymyilemällä pehmittää ja rentouttaa tilannetta. Kun hymyilen haastattelijana, olen huomannut, että saan nopeasti aikaan rennomman tilanteen. Eräänä päivänä haastattelin nuorta miestä, jolla oli todella paha änkytysvaiva. Alusta alkaen ymmärsin, että hermostuneisuus taitaa lisätä ongelmaa, joten olin erityisen ystävällinen, hymyilin paljon ja annoin hänen kärsivällisesti lopettaa jokaisen lauseensa ja sanansa hyppäämättä väliin. Kun tätä jatkui vain parin kysymyksen ja vastauksen ajan, hakija rentoutui ja änkyttäminen väheni huomattavasti. Ja hän sai hakemansa paikan!
Pahakaan "vika" tai erityispiirre ei ole aina asia, joka estäisi työn saannin. Tämä tietysti aina riippuu työpaikasta. Mutta oma asenne kyllä vaikuttaa aivan varmasti, mihin tahansa haettaessa. Jokainen työnantaja etsii "hyvää tyyppiä", joka hoitaa hommansa tunnollisesti. Tuijota naishaastattelijaa rintoihin lähes puolet haastatteluajasta, ja varmistat ettet saa työpaikkaa. Tai voit myös henkisesti maata tuolilla, vaikka istuisitkin kohtuullisen hyvässä ryhdissä. Hiero niskaasi ja vaikuta muutenkin kuin ihmisversiolta laiskiaisesta. Vastaukset kertovat motivaation puutteesta ja laiskuudesta. Työnantaja ei halua tällaista henkilöä töihin, vaikka kyseessä olisi kuinka yksinkertainen työ.
Olen kuullut haastatellessani monenlaisia tarinoita. Mikä erottaa hyvät hakijat huonoista, on ehdottomasti asenne.
Hakija saapui paikalle ajallaan ja esitteli itsensä. Tähän mennessä (siis ensimmäiset 30 sekuntia!!!) kaikki sujui ihan hyvin. Mutta kun päästiin haastattelun vauhtiin (30 sekunnin jälkeen kaikki mitä tapahtui!!!!), muuttui työtoiveet yhä kaukaisemmaksi haaveeksi. Mietin kyllä tuon lyhyen, noin 20 minuutin mittaisen haastattelun aikana muutamaan kertaan, että sabotoiko henkilö tarkoituksella mahdollisuutensa.
Kysyin opiskeluista. "Ei kauheasti kiinnosta sellaiset hommat." Miten kuulit työpaikasta? "Isä kertoi paikasta." Mitä olet nyt tehnyt viime aikoina? "Työttömänä olen ollut aika pitkään, mutta olin just jollain Kelan kurssilla..... " Juttu jatkui samaan tyyliin jonkin aikaa.
Vähän väliä hakija nosti kättään niskansa taakse, kuin hierokseen sitä tilanteen aiheuttamasta stressistä. Ehkä hän koki minut tai tilanteen paineena, ehkä isä oli mielikuvissa taustalla niskaan puhaltajana, joka pakotti hakemaan hommiin ja nyt oli pakko tulla haastatteluun. Varmuudella osasin ensimmäisten vastausten perusteella arvioida, että hakija vaikutti melkoisen laiskalle.
Sitten tapahtui taas jotain. Hän katsoi poispäin ja katse palasi taas minuun. Mutta ei kasvoihini, vaan rintoihini! Hän tuijotti rintakehääni, sitten poispäin, välillä hetken silmiin. Tämän jälkeen hän sulki silmänsä, käänsi päänsä poispäin ja palasi taas rintakehälle.
Jatkoin pokkana haastattelua. Kysyin tietääkö hän mitään hakemastaan työstä. Hän kysyi, tarkoitinko hänen suhtautumistaan siihen. Vastasin, että en, vaan sitä, mitä työssä tehdään. Mutta ehdotin että hän voi kyllä kertoa suhtautumisestaankin. (Tässä vaiheessa mielessäni virnistelin jo tilanteelle.) Hän lyhyesti kertoi lyhyesti, ettei tiedä mitään työstä. Eikä jatkanut suhtautumisellaan. Ja taas katse palasi rintakehääni. Ja sitten hän katsoi poispäin, kurtisti kulmiaan ja kasvojaan erikoisella tavalla, aivan kuin se olisi jokin pakonomainen tapa. Ja taas katse palasi rintakehääni.
Olin entistä varmempi, ettei kaveria oikeasti kiinnosta hommat. On mielummin työttömänä. Mietin jo mielessäni, että ei taida olla ihmekään, että hän on ollut pitkään työttömänä. Mutta rituaalit oli pakko vetää läpi haastattelussa. Kohdella tasavertaisesti kaikkia hakijoita.
Mikään, mistä kerroin tai kysyin ei saanut henkilöä innostumaan. Vaikutti siltä, kuin hän olisi henkisesti velttona makaillut tuolilla, vaikka yrittikin siinä istua kohtuullisen suorassa. Ja taas käsi kävi hieraisemassa niskaa, katsoi poispäin, kurtisti kasvojaan erikoisesti kun yritin hymyilemällä pehmittää ja rentouttaa tilannetta. Kun hymyilen haastattelijana, olen huomannut, että saan nopeasti aikaan rennomman tilanteen. Eräänä päivänä haastattelin nuorta miestä, jolla oli todella paha änkytysvaiva. Alusta alkaen ymmärsin, että hermostuneisuus taitaa lisätä ongelmaa, joten olin erityisen ystävällinen, hymyilin paljon ja annoin hänen kärsivällisesti lopettaa jokaisen lauseensa ja sanansa hyppäämättä väliin. Kun tätä jatkui vain parin kysymyksen ja vastauksen ajan, hakija rentoutui ja änkyttäminen väheni huomattavasti. Ja hän sai hakemansa paikan!
Pahakaan "vika" tai erityispiirre ei ole aina asia, joka estäisi työn saannin. Tämä tietysti aina riippuu työpaikasta. Mutta oma asenne kyllä vaikuttaa aivan varmasti, mihin tahansa haettaessa. Jokainen työnantaja etsii "hyvää tyyppiä", joka hoitaa hommansa tunnollisesti. Tuijota naishaastattelijaa rintoihin lähes puolet haastatteluajasta, ja varmistat ettet saa työpaikkaa. Tai voit myös henkisesti maata tuolilla, vaikka istuisitkin kohtuullisen hyvässä ryhdissä. Hiero niskaasi ja vaikuta muutenkin kuin ihmisversiolta laiskiaisesta. Vastaukset kertovat motivaation puutteesta ja laiskuudesta. Työnantaja ei halua tällaista henkilöä töihin, vaikka kyseessä olisi kuinka yksinkertainen työ.
Olen kuullut haastatellessani monenlaisia tarinoita. Mikä erottaa hyvät hakijat huonoista, on ehdottomasti asenne.
12.7.2011
Katsekontakti 101
Emme ole kovin kaukana eläinkunnasta kun puhutaan vaistonvaraisesta käyttäytymisestä. Toimimme "eläimellisten vaistojemme" varassa, toivottavasti kuitenkin sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla. Jotain voimme oppia näiltä neljältä pieneltä pöllöltä. Se katsekontakti! Älä ainakaan tee näin...
7.7.2011
Kesätehtävä
Jos käyt rannalla nautiskelemassa auringosta, ja jos mielenkiintoa riittää, seuraa muita ympärillä olevia. Kyltymättöminä "ihmisten seuraajina" olemme huomanneet tietyn trendin kautta eri kulttuurien.
Kuka tai kumpi vanhemmista on vedessä ja leikkii lasten kanssa? Jos kyseessä on yksinäinen vanhempi, mitä hän tekee lasten kanssa ja onko kyseessä äiti vai isä? Entä isovanhemmat lasten kanssa? Mistä tämä voisi johtua?
Esimerkiksi:
Olemme huomanneet sekä Yhdysvalloissa, Unkarissa ja Israelissa Suomen lisäksi, että mitä todennäköisemmin isät ovat lastensa kanssa leikkimässä vedessä kun äiti istuu viltillä tai penkillä rannalla. Jos kyseessä taas on isovanhemmat, mitä todennäköisemmin molemmat ovat vedessä lasten kanssa.
Mitä sinä huomaat? Huomaatko myös perheiden kanssakäymisen tyyleissä eroja? Sinun ei tarvitse kuulla sanoja, seuraa vain käyttäytymistä, etäisyyksiä toisiin perheenjäseniin, katsekontaktia, istumapaikan valintaa jne.
Jos kiinnostuit, kommentoi havaintojasi.
Kuva:http://news.bbc.co.uk/2/hi/6238340.stm
Kuka tai kumpi vanhemmista on vedessä ja leikkii lasten kanssa? Jos kyseessä on yksinäinen vanhempi, mitä hän tekee lasten kanssa ja onko kyseessä äiti vai isä? Entä isovanhemmat lasten kanssa? Mistä tämä voisi johtua?
Esimerkiksi:
Olemme huomanneet sekä Yhdysvalloissa, Unkarissa ja Israelissa Suomen lisäksi, että mitä todennäköisemmin isät ovat lastensa kanssa leikkimässä vedessä kun äiti istuu viltillä tai penkillä rannalla. Jos kyseessä taas on isovanhemmat, mitä todennäköisemmin molemmat ovat vedessä lasten kanssa.
Mitä sinä huomaat? Huomaatko myös perheiden kanssakäymisen tyyleissä eroja? Sinun ei tarvitse kuulla sanoja, seuraa vain käyttäytymistä, etäisyyksiä toisiin perheenjäseniin, katsekontaktia, istumapaikan valintaa jne.
Jos kiinnostuit, kommentoi havaintojasi.
Kuva:http://news.bbc.co.uk/2/hi/6238340.stm
2 luonteenpiirrettä, joita jokainen meistä tarvitsee
Luin erästä blogipostausta, jossa kirjoittaja kuvasi kahta piirrettä, joita jokainen johtaja tarvitsee. Näitä ovat:
1. Älyllinen uteliaisuus
2. Rohkeus pysyä arvojensa takana
Johtajan asemassa nämä varmasti tulevat erittäin kovaan tarpeeseen ja niiden merkitys on suuri. Mutta mielestäni nämä samat asiat ovat kovin merkittäviä jokaisen meistä elämässä.
Meidän ei tarvitse olla älyllisesti uteliaita vain tiedon suhteen, saavuttaaksemme mahdollisimman hyvän ymmärryksen jostain asiasta tai tilanteesta, tai oppiaksemme lisää jostakin aiheesta, vaan meidän kannattaa kultivoida tuota uteliaisuutta ihan kaikessa elämässä. Kun olet utelias itsessään elämää ja tapaamiasi ihmisiä kohtaan, olet myös itse useasti mukavaa ja kaivattua seuraa. Olemalla kiinnostunut muista (ei tietysti LIIAN kiinnostunut), saat heidät tuntemaan olonsa hyväksi ja arvostetuksi. Tämän vastapainona he myös mitä todennäköisemmin pitävät sinusta.
Uskon, että suurin osa meistä allekirjoittaa myös tarpeen pysyä omien arvojensa takana. Vaatii päättäväisyyttä pysyä arvoissaan ja joskus nöyrtymistä, kun toinen todistaa meidän niin rakkaana pitämän asian toisen, nurjan, puolen. Tällaisia esimerkkejä löytyy varmasti useita niin politiikan kuin esimerkiksi ympäristönsuojelun saralta. Kuitenkin on tärkeää, että pidämme kiinni arvoistamme. Voimme niitä muuttaa, ja usein muutammekin ihan vapaaehtoisesti vuosien aikana. Mutta jos mieli ja arvot muuttuvat kuin tuuliviiri seuran mielipiteiden mukaan, se näkyy nopeasti muille, ja aiheuttaa sen, että henkilö vaikuttaa epäluotettavalta sekä heikolta luonteelta.
En tietenkään tarkoita, että nyt pitäisi jokaista uutta tai vanhaa tuttavuutta pommittaa kysymyksillä, koska luin eräältä blogilta että pitää olla utelias. Tai että meidän tulee joka tilanteessa toitottaa omia arvojamme tai tärkeinä pitämiämme asioita. Älyllinen uteliaisuus on terve asenne, samoin rohkeus pysyä arvojensa takana. Ne eivät välttämättä tule esille jatkuvasti. Ne voivat vain vaikuttaa taustalla, asenteena.
Ei siis ole vain johtajien asia olla uteliaita tai periaatteen ihmisiä. Meidän kaikkien tulisi kultivoida näitä samoja asenteita, sopivasti. Asenteet näkyvät olemuksessa sekä muihin suhtautumisessa sosiaalisissa tilanteissa. Positiivinen asenne kantaa pitkälle, uteliaisuudella ja periaatteillä höystettynä. Kiinnostu ja välitä muista ja pysy sanojesi takana.
1. Älyllinen uteliaisuus
2. Rohkeus pysyä arvojensa takana
Johtajan asemassa nämä varmasti tulevat erittäin kovaan tarpeeseen ja niiden merkitys on suuri. Mutta mielestäni nämä samat asiat ovat kovin merkittäviä jokaisen meistä elämässä.
Meidän ei tarvitse olla älyllisesti uteliaita vain tiedon suhteen, saavuttaaksemme mahdollisimman hyvän ymmärryksen jostain asiasta tai tilanteesta, tai oppiaksemme lisää jostakin aiheesta, vaan meidän kannattaa kultivoida tuota uteliaisuutta ihan kaikessa elämässä. Kun olet utelias itsessään elämää ja tapaamiasi ihmisiä kohtaan, olet myös itse useasti mukavaa ja kaivattua seuraa. Olemalla kiinnostunut muista (ei tietysti LIIAN kiinnostunut), saat heidät tuntemaan olonsa hyväksi ja arvostetuksi. Tämän vastapainona he myös mitä todennäköisemmin pitävät sinusta.
Uskon, että suurin osa meistä allekirjoittaa myös tarpeen pysyä omien arvojensa takana. Vaatii päättäväisyyttä pysyä arvoissaan ja joskus nöyrtymistä, kun toinen todistaa meidän niin rakkaana pitämän asian toisen, nurjan, puolen. Tällaisia esimerkkejä löytyy varmasti useita niin politiikan kuin esimerkiksi ympäristönsuojelun saralta. Kuitenkin on tärkeää, että pidämme kiinni arvoistamme. Voimme niitä muuttaa, ja usein muutammekin ihan vapaaehtoisesti vuosien aikana. Mutta jos mieli ja arvot muuttuvat kuin tuuliviiri seuran mielipiteiden mukaan, se näkyy nopeasti muille, ja aiheuttaa sen, että henkilö vaikuttaa epäluotettavalta sekä heikolta luonteelta.
En tietenkään tarkoita, että nyt pitäisi jokaista uutta tai vanhaa tuttavuutta pommittaa kysymyksillä, koska luin eräältä blogilta että pitää olla utelias. Tai että meidän tulee joka tilanteessa toitottaa omia arvojamme tai tärkeinä pitämiämme asioita. Älyllinen uteliaisuus on terve asenne, samoin rohkeus pysyä arvojensa takana. Ne eivät välttämättä tule esille jatkuvasti. Ne voivat vain vaikuttaa taustalla, asenteena.
Ei siis ole vain johtajien asia olla uteliaita tai periaatteen ihmisiä. Meidän kaikkien tulisi kultivoida näitä samoja asenteita, sopivasti. Asenteet näkyvät olemuksessa sekä muihin suhtautumisessa sosiaalisissa tilanteissa. Positiivinen asenne kantaa pitkälle, uteliaisuudella ja periaatteillä höystettynä. Kiinnostu ja välitä muista ja pysy sanojesi takana.
31.5.2011
Söpöyden huipentuma!
Täytyy tunnustaa, että katselen netissä hassuja ja söpöjä kissavideoita. Tässä on yksi ihanimmista, jonka olen ikinä nähnyt:
9.5.2011
Tunnista: Sosiaalinen vai aito hymy?
Mistä erottaa sosiaalisen ja aidon hymyn? Missikisat ovat eräs parhaista tilanteista tutustua sosiaalisiin hymyihin. Yhtä hyvin toimii jokin vaivaantunut tilanne omassa elämässä. Alla on linkki testiin, jossa voit käydä kokeilemassa, kuinka hyvin erotat aidon hymyn sosiaalisesta hymystä. Testi on englanniksi. Idea on se, että eteesi tulee kuva hymystä, joka sinun tulee "rankata" joko aidoksi (enjoyment=nautinto) tai sosiaaliseksi (social). Jos valintasi jälkeen eteen pamahtaa vihreää väriä, valitsit oikein. Jos taas näet punaista, oli oikea vastaus juuri päinvastainen. Kuvia on 20 kpl.
http://www.humintell.com/smiles/index.html
Kuva: http://www.prlog.org/10099543-smile-teeth-whitening-now-come-tou-you.html
http://www.humintell.com/smiles/index.html
Kuva: http://www.prlog.org/10099543-smile-teeth-whitening-now-come-tou-you.html
21.4.2011
TSA:n käyttäytymiseen perustuva terroristien tunnistusohjelma ja sen menestys
Yhdysvaltojen Transportation Security Administrationin (TSA) käyttämä matkustajien käyttäytymisen tarkasteluun perustuva turvallisuutta ylläpitävä toiminta on hakemassa jatkorahoitusta ja joutuu komitean eteen tarkasteltavaksi sen tehokkuuden ja toimivuuden suhteen. Tämä menetelmä, nimeltään Passenger Screening Behavior Detection Program, tai lyhyemmin SPOT on ollut käytössä jo jonkin aikaa. Alla on video sekä linkki komitean kokoukseen, jossa asiantuntijat eri aloilta kertovat mielipiteitään ja antavat ehdotuksia ohjelman parantamiseksi. Mukana paneelissa on mm. Paul Ekman, psykologian emeritustohtori ja maailman huippu kasvojen ilmeiden tutkimisessa ja tunnistamisessa. Video on kestoltaan lähes kaksituntinen ja englanninkielinen. Se on kuitenkin alkupuheiden jälkeen erittäin mielenkiintoista kuunneltavaa ja katseltavaa.
Jos video ei toimi tällä sivulla, klikkaamalla linkkiä pääset myös katsomaan videon.
http://www.c-spanvideo.org/program/OTP
Jos video ei toimi tällä sivulla, klikkaamalla linkkiä pääset myös katsomaan videon.
http://www.c-spanvideo.org/program/OTP
18.4.2011
Vaalit 2011
Tämän kevään eduskuntavaalit ovat olleet täynnä sähinää. En muista sinä aikana kun olen politiikkaa aktiivisesti seurannut, nähneeni vastaavanlaista kuhinaa. On ollut erittäin mielenkiintoista seurata suoria vaalidebatteja ja ehdokkaiden kehon kieltä. Se on kertonut volyymeja tilanteesta, jonka nyt sunnuntainen vaalitulos todellakin todisti olleen yhtä "uhkaava" suurille puolueille, kuin heidän edustajansa ovat kokeneet.
Yksi parhaimmista videoista kehon kielen tarkkailuun oli YLEn Neljän suuren debatti Tampereen raatihuoneella. Tämä yksinkertaisesti siitä syystä, että ehdokkaat ja edustajat oli laitettu istumaan suuriin kiinteisiin tuoleihin ilman, että heidän edessään oli pöytää tai muuta näköestettä. Koko vartalo oli selkeästi näkyvissä. Keskustelu on vielä katsottavissa YLE Areenalla 13:n päivän ajan. Video löytyy täältä: http://areena.yle.fi/video/1301603590451
Muutama kommentti kun seuraatte videota, mikä on jo näkyvissä videon "still"-kuvassa sivuilla. Keskustelun edetessä Urpilainen, Katainen sekä Kiviniemi kääntävät vartalonsa Soinia kohden samalla kun Soini istuu rauhallisesti vartalo suoraan eteenpäin. Soinin keho kertoo itsevarmuudesta kun muiden reaktiot kertovat siitä, että he kokevat olevansa jollain tavalla uhattuja Soinin sekä mahdollisen Perussuomalaisten menestyksen takia. On erityisen huomattavaa, miten Katainen hieroo polviaan ja hinkkaa käsiään reisiään vasten. Kuvassa hän on jopa venyttänyt otteen polvien alle. Hän näyttää olevan erityisen hermostunut puolueensa sekä mahdollisesti omasta asemastaan sekä tulevasta vaalituloksesta.
Kehot kertovat mahdollisesti myös siitä, miten kolme suurta seuraaavat, miten toiset reagoivat heidän mielipiteisiin ja kommentteihin kun Soini tyynesti kertoo mielipiteensä pysyen sanojensa takana. Tämä ei välttämättä kerro siitä, että häntä ei kiinnostaisi muiden mielipiteet, vaan siitä, että hän ns. altavastaajana näissä vaaleissa sanoo mitä tarkoittaa sekä seisoo sanojensa takana.
Kaiken kaikkiaan, Soinista huokuu itsevarmuus ja rauhallisuus verrattuna muihin osallistujiin. Urpilainen pitää yllä tyypillistä hyökkäävää linjaansa kun Katainen ja Kiviniemi pyrkivät sovittelevuuteen kuitenkaan antamatta periksi. Nämä kolmen suuren puolueen edustajaa ovat kuitenkin selkeästi hermostuneita tilanteessa.
HUOM! On muistettava, että analysoitaessa kehon kieltä omien mieltymysten ja suuntautumisten ei tulisi antaa vaikuttaa tulkintoihin, vaan tulisi pyrkiä olemaan mahdollisimman objektiivinen. Nämä kommentit eivät kuvasta omaa poliittista suuntautumistani tai ideologioitani, vaan ne pohjautuvat puhtaasti siihen, mitä henkilöiden kehon kielen kautta on nähtävissä.
Yksi parhaimmista videoista kehon kielen tarkkailuun oli YLEn Neljän suuren debatti Tampereen raatihuoneella. Tämä yksinkertaisesti siitä syystä, että ehdokkaat ja edustajat oli laitettu istumaan suuriin kiinteisiin tuoleihin ilman, että heidän edessään oli pöytää tai muuta näköestettä. Koko vartalo oli selkeästi näkyvissä. Keskustelu on vielä katsottavissa YLE Areenalla 13:n päivän ajan. Video löytyy täältä: http://areena.yle.fi/video/1301603590451
Muutama kommentti kun seuraatte videota, mikä on jo näkyvissä videon "still"-kuvassa sivuilla. Keskustelun edetessä Urpilainen, Katainen sekä Kiviniemi kääntävät vartalonsa Soinia kohden samalla kun Soini istuu rauhallisesti vartalo suoraan eteenpäin. Soinin keho kertoo itsevarmuudesta kun muiden reaktiot kertovat siitä, että he kokevat olevansa jollain tavalla uhattuja Soinin sekä mahdollisen Perussuomalaisten menestyksen takia. On erityisen huomattavaa, miten Katainen hieroo polviaan ja hinkkaa käsiään reisiään vasten. Kuvassa hän on jopa venyttänyt otteen polvien alle. Hän näyttää olevan erityisen hermostunut puolueensa sekä mahdollisesti omasta asemastaan sekä tulevasta vaalituloksesta.
Kehot kertovat mahdollisesti myös siitä, miten kolme suurta seuraaavat, miten toiset reagoivat heidän mielipiteisiin ja kommentteihin kun Soini tyynesti kertoo mielipiteensä pysyen sanojensa takana. Tämä ei välttämättä kerro siitä, että häntä ei kiinnostaisi muiden mielipiteet, vaan siitä, että hän ns. altavastaajana näissä vaaleissa sanoo mitä tarkoittaa sekä seisoo sanojensa takana.
Kaiken kaikkiaan, Soinista huokuu itsevarmuus ja rauhallisuus verrattuna muihin osallistujiin. Urpilainen pitää yllä tyypillistä hyökkäävää linjaansa kun Katainen ja Kiviniemi pyrkivät sovittelevuuteen kuitenkaan antamatta periksi. Nämä kolmen suuren puolueen edustajaa ovat kuitenkin selkeästi hermostuneita tilanteessa.
HUOM! On muistettava, että analysoitaessa kehon kieltä omien mieltymysten ja suuntautumisten ei tulisi antaa vaikuttaa tulkintoihin, vaan tulisi pyrkiä olemaan mahdollisimman objektiivinen. Nämä kommentit eivät kuvasta omaa poliittista suuntautumistani tai ideologioitani, vaan ne pohjautuvat puhtaasti siihen, mitä henkilöiden kehon kielen kautta on nähtävissä.
14.3.2011
Aforismi päivälle
Sain eräässä kirjeessä tänään niin hyvän aforismin, että täytyy jakaa se myös teidän kanssa. En voisi olla enempää samaa mieltä sanojan kanssa.
None are so old as those who have outlived enthusiasm.
-Henry David Thoreau
Vapaasti käännettynä suomeksi:
Kukaan ei ole yhtä vanha kuin ne, jotka ovat eläneet innostumisen ajan ohi.
None are so old as those who have outlived enthusiasm.
-Henry David Thoreau
Vapaasti käännettynä suomeksi:
Kukaan ei ole yhtä vanha kuin ne, jotka ovat eläneet innostumisen ajan ohi.
9.3.2011
Kamala kohtaaminen
Onko joskus tuntunut siltä, että tapaamisesi tuntemattoman kanssa on ollut aivan kamala? Keskustelu ei etene ja sinusta tuntuu, että kyseinen henkilö on jotenkin ärsyttävä, etäinen tai epämiellyttävä. Tai olet istunut kurssilla tai luennolla, jonka aihe on ollut mielenkiintoinen, mutta luennoitsijasta on jäänyt jotenkin ristiriitainen tai erikoinen mielikuva.
Keskustelin juuri ryhmän kanssa, joka osallistui työnantajan järjestämään koulutukseen. Koulutus oli heidän mielestään hyvä, aiheet mielenkiintoisia, mutta erään kouluttan kohdalla osallistujien mielipiteet olivat epävarmoja, epäileviä ja heillä oli vaikeuksia kuvailla häntä. Erään osallistujan mukaan kouluttaja oli ihan hyvä, mutta jotain erikoista siinä oli.
Saatamme kohdata elämämme aikana useita henkilöitä, jotka aiheuttavat vastaavanlaisia tunteita. Jos suurimmassa osassa kohtaamisiasi huomaat, että hyvä suhde ei ala muodostua, silloin voi olla hyvä mennä itseensä ja seurata omia sosiaalisia toimintatapoja sekä välittämiään kehon viestejä. Monesti ongelma voi kuitenkin johtua erilaisista arvoista, asenteista sekä henkilökemioista. Nämä kun tulevat esille käyttäytymisessämme ja olemuksessamme.
Pyysin aikaisemmin mainitsemaani ryhmää videoimaan koulutuspäivää kun samainen kouluttaja on kouluttajana. Katselin videota eikä kulunut kauaa, kun huomasin kouluttajan käyttävän useita eleitä ja nopeita ilmeväläyksiä, jotka kertoivat ylimielisyydestä ja kontrolloivasta asenteesta. Monet niistä olivat tyypillisiä eleitä kouluttajille ja opettajille. Kun ne tulevat voimakkaasti esille, ne vaikuttavat kuulijoiden mielipiteisiin ja asenteisiin alitajuisesti ja sitä kautta myös koulutuksen onnistumiseen. Kouluttaja käytti elettä, jota kutsumme englanniksi "snake eyes", jossa hän siristää silmiään, aivan kuin kohdistaakseen katsettaan. Vihaisena käytämme tätä usein. Luokkatilassa ei ollut häikäiseviä valoja tai muuta syytä, miksi hän siristäisi silmiään. Hän myös nosti ylähuultaan, aivan kuin osottaisi inhoa ja halveksuntaa. Hän seisoi jalat harallaan, kädet lanteillaan samalla kun nosti leukaansa ylös ja siristi silmiään tai nosti ylähuultaan. Lopettaessaan lausetta hän kiristi usein huulensa tiukasti yhteen ja samalla nosti taas leukaansa ylöspäin. Puhuessaan hän ei kertonut tarinoita, vaan toisti diolla näkyvän tekstin kahteen tai kolmeen kertaan eri sanoin eikä hän juurikaan hymyillyt. Ainoat vitsit ja naurut tulivat ilmoille kun oli kyse pienestä osallistujien ja kouluttajan välisestä nokittelusta.
Jokaista eleklusteria on mahdoton täällä kuvata, mutta videota katsoessa tuli tunne, että kouluttaja kokee olevansa arvoasemassa ja koulutettaviaan parempi, jollain tasolla. Aivan kuin hänellä olisi erityinen auktoriteettiasema verrattuna häntä kuunteleviin aikuisiin. Kuin hän olisi ylimielinen osallistujia kohtaan - "Minä kerron teille kuinka tämä asia oikein menee."
Kouluttajien on helppo muodostaa tällainen asenne, varsinkin nuorten kouluttajien. Vaikka olisimme kiinnostuneita aiheesta, saatamme alkaa aliarvioida kuulijoitamme. Erityisesti aikuiskoulutuksessa tämä on kohtalokas virhe. Kuulijoina voi olla erittäin fiksuja ja älykkäitä henkilöitä, jotka saattavat tietää koulutettavasta aiheesta paljon enemmän kuin itse kouluttaja.
Keskustelin koulutustilanteesta jälleen ryhmän kanssa. Selitin heille mitä olin nähnyt videolta ja he olivat samaa mieltä. Kun olin antanut nimen heidän epämääräisille tuntemuksilleen, he osasivat myös löytää siihen liittyvät viestit.
Kannattaa kuunnella näitä vaistoamiasi epämääräisiä tuntemuksia toisesta henkilöstä. Jos keskustelutilanteessa pitäisi saada aikaan hyvä suhde toisen kanssa, kannattaa alkuvaiheessa kysyä, oletko loukannut henkilöä jollain tavalla. Vaikka et olisi loukannut, henkilöllä saattaa olla huono päivä ja kysymyksesi laukaista negatiivisen tilanteen. Ottamalla toisen huomioon voimme kääntää tilanteen positiiviseksi. Jos yhteistyö tuntuu erityisen vaikealta, ei kannata viljellä negatiivisia kommentteja tai ryhtyä sarkastiseksi. Neutraali tai positiivinen ja sovittelevat lähestymistapa toimivat yleensä parhaiten, erityisesti työelämässä.
Kuvat: http://www.mycreditsimms.com/about.html; http://www.capernwray.ca/bs-lecturers.htm; http://www.wirejournal.net/458-russia-and-the-eu-skeptical-after-the-tehran-agreement/
Keskustelin juuri ryhmän kanssa, joka osallistui työnantajan järjestämään koulutukseen. Koulutus oli heidän mielestään hyvä, aiheet mielenkiintoisia, mutta erään kouluttan kohdalla osallistujien mielipiteet olivat epävarmoja, epäileviä ja heillä oli vaikeuksia kuvailla häntä. Erään osallistujan mukaan kouluttaja oli ihan hyvä, mutta jotain erikoista siinä oli.
Saatamme kohdata elämämme aikana useita henkilöitä, jotka aiheuttavat vastaavanlaisia tunteita. Jos suurimmassa osassa kohtaamisiasi huomaat, että hyvä suhde ei ala muodostua, silloin voi olla hyvä mennä itseensä ja seurata omia sosiaalisia toimintatapoja sekä välittämiään kehon viestejä. Monesti ongelma voi kuitenkin johtua erilaisista arvoista, asenteista sekä henkilökemioista. Nämä kun tulevat esille käyttäytymisessämme ja olemuksessamme.
Pyysin aikaisemmin mainitsemaani ryhmää videoimaan koulutuspäivää kun samainen kouluttaja on kouluttajana. Katselin videota eikä kulunut kauaa, kun huomasin kouluttajan käyttävän useita eleitä ja nopeita ilmeväläyksiä, jotka kertoivat ylimielisyydestä ja kontrolloivasta asenteesta. Monet niistä olivat tyypillisiä eleitä kouluttajille ja opettajille. Kun ne tulevat voimakkaasti esille, ne vaikuttavat kuulijoiden mielipiteisiin ja asenteisiin alitajuisesti ja sitä kautta myös koulutuksen onnistumiseen. Kouluttaja käytti elettä, jota kutsumme englanniksi "snake eyes", jossa hän siristää silmiään, aivan kuin kohdistaakseen katsettaan. Vihaisena käytämme tätä usein. Luokkatilassa ei ollut häikäiseviä valoja tai muuta syytä, miksi hän siristäisi silmiään. Hän myös nosti ylähuultaan, aivan kuin osottaisi inhoa ja halveksuntaa. Hän seisoi jalat harallaan, kädet lanteillaan samalla kun nosti leukaansa ylös ja siristi silmiään tai nosti ylähuultaan. Lopettaessaan lausetta hän kiristi usein huulensa tiukasti yhteen ja samalla nosti taas leukaansa ylöspäin. Puhuessaan hän ei kertonut tarinoita, vaan toisti diolla näkyvän tekstin kahteen tai kolmeen kertaan eri sanoin eikä hän juurikaan hymyillyt. Ainoat vitsit ja naurut tulivat ilmoille kun oli kyse pienestä osallistujien ja kouluttajan välisestä nokittelusta.
Jokaista eleklusteria on mahdoton täällä kuvata, mutta videota katsoessa tuli tunne, että kouluttaja kokee olevansa arvoasemassa ja koulutettaviaan parempi, jollain tasolla. Aivan kuin hänellä olisi erityinen auktoriteettiasema verrattuna häntä kuunteleviin aikuisiin. Kuin hän olisi ylimielinen osallistujia kohtaan - "Minä kerron teille kuinka tämä asia oikein menee."
Kouluttajien on helppo muodostaa tällainen asenne, varsinkin nuorten kouluttajien. Vaikka olisimme kiinnostuneita aiheesta, saatamme alkaa aliarvioida kuulijoitamme. Erityisesti aikuiskoulutuksessa tämä on kohtalokas virhe. Kuulijoina voi olla erittäin fiksuja ja älykkäitä henkilöitä, jotka saattavat tietää koulutettavasta aiheesta paljon enemmän kuin itse kouluttaja.
Keskustelin koulutustilanteesta jälleen ryhmän kanssa. Selitin heille mitä olin nähnyt videolta ja he olivat samaa mieltä. Kun olin antanut nimen heidän epämääräisille tuntemuksilleen, he osasivat myös löytää siihen liittyvät viestit.
Kannattaa kuunnella näitä vaistoamiasi epämääräisiä tuntemuksia toisesta henkilöstä. Jos keskustelutilanteessa pitäisi saada aikaan hyvä suhde toisen kanssa, kannattaa alkuvaiheessa kysyä, oletko loukannut henkilöä jollain tavalla. Vaikka et olisi loukannut, henkilöllä saattaa olla huono päivä ja kysymyksesi laukaista negatiivisen tilanteen. Ottamalla toisen huomioon voimme kääntää tilanteen positiiviseksi. Jos yhteistyö tuntuu erityisen vaikealta, ei kannata viljellä negatiivisia kommentteja tai ryhtyä sarkastiseksi. Neutraali tai positiivinen ja sovittelevat lähestymistapa toimivat yleensä parhaiten, erityisesti työelämässä.
Kuvat: http://www.mycreditsimms.com/about.html; http://www.capernwray.ca/bs-lecturers.htm; http://www.wirejournal.net/458-russia-and-the-eu-skeptical-after-the-tehran-agreement/
4.3.2011
Pystyykö itsevarma henkilö kontrolloimaan sinua ja reaktioitasi?
Tutkijoiden mukaan tämän vuosisadan todellinen vahvuus ja voima on itsevarmuus. Henkilö, joka saa sinut ostamaan jotain, mihin sinulla ei oikeastaan olisi varaa tai pomo, joka saa sinut tekemään ylitöitä ja ottaa itselleen kaiken kontrollin kuukausipalavereissa ovat esimerkkejä tällaisista henkilöistä.
Itsevarmuus vaikuttaa meihin, vaikka emme sitä haluaisi. Itsevarma henkilö saa meidät ajattelemaan ja tekemään asioita, joita emme välttämättä haluaisi tehdä. Itsevarmuuden paremmassa muodossa se ei välttämättä saa aikaan huonoja päätöksiä, mutta se vaikuttaa meidän ajatuksiin. Itsevarmuus sekä sen lähisukulainen, vahvuus ja voima, vaikuttavat meihin vaikka emme ole antaneet lupaa sille.
Kokouspöydän ympärillä kaikkein itsevarmin henkilö mitä todennäköisemmin käyttää myös näkyvimpiä eleitä ja ilmeitä. Hänellä on suuri hymy tai vastaavasti myös vihaisuuden ja turhautumisen ilmeet näkyvät selkeästi. Hän käyttää käsiään, hänellä on parhain ryhti, kovin ääni eikä hän pelkää näyttää tunteitaan.
Koska yksi voimakkaimmista ihmisyytemme merkeistä on huoli muiden mielipiteistä ja ajatuksista, se vaikuttaa voimakkaimmin tapaamme hillitä itseämme. Mutta tämäkin voi olla ylilyötyä. Huoli muiden kritiikistä ja mielipiteistä osoittaa usein huonoa itsetuntoa. Mutta valta vie meitä toiseen suuntaan. Se antaa meille oikeuden olla välittämättä toisten tunteista ja ajatuksista. Se antaa luvan näyttää tärkeältä ilman häiriötekijöitä. Tuemme usein tällaisten ihmisten käyttäytymistä kritisoimalla heitä vähemmän ja kehumalla heitä enemmän. Tämä vain lisää heidän valtaansa ja itsevarmuuttaan.
Koska valta liittyy itsevarmuuteen ja itsevarmuus taas avoimiin eleisiin ja ilmeisiin, meidän on helppo tunnistaa itsevarma henkilö ryhmässä. Voimme myös teeskennellä itsevarmuutta, ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Varoituksen sana on kuitenkin paikallaan: Tunnistamme helposti teeskennellyn itsevarmuuden, joten sitä kannattaa käyttää hyväksi harkitusti.
Psykologien mukaan "valta-asentojen" käyttäminen muuttaa hormoonitasapainoamme. Ne lisäävät testosteronin määrää ja vähentävät stressihormonien (kortisoli) määrää elimistössä. Valta-asento voi siis todellakin parantaa suoritustamme erilaisissa tilanteissa.
Joskus valta-asennon, kuten käsien nostamisen lantiolle tai vyötärölle, käyttäminen kokouksessa tai muussa tapaaamisessa ei ole suositeltavaa. Tällöin se kannattaa tehdä esimerkiksi vessassa hieman ennen tapaamista. Nosta itsesi hyvään ryhtiin, leuka ylös, kädet lanteille, rinta rottingille ja huulille leveä hymy. Tunne, miten asento alkaa kohottamaan itsetuntoasi ja varmuuttasi. Nyt voit mennä tapaamiseen edelleen hyvässä ryhdissä, hymy kasvoilla. Laske ainoastaan kätesi alas lantioltasi. Käytä tätä mennessäsi työhaastetteluun, ennen yleisön edessä puhumista tai kun olet eri mieltä esimiehesi kanssa. Pelkällä asennon muuttamisella voit varautua fyysisesti tai psyykkisesti haastavaan tilanteeseen.
Hormonaaliset muutokset viittaavat erääseen tosiasiaan vallasta. Vaikka nykypäivänä ajatellaan, että henkilöt joilla on valtaa ovat jotenkin parempia tai paremmassa asemassa sosiaalisesti sekä ihmissuhteissaan, totuus on usein toisenlainen. Valta sekä sen aiheuttamat hormoonitasapainon muutokset tekevät monesta lähes psykopaattimaisia muita kohtaan. Heillä on vaikeuksia nähdä muita oikeassa valossa ja he myöskin muodostavat useammin vääriä mielipiteitä toisista. He eivät halua ymmärtää toisten näkökulmia tai mielipiteitä. He keskeyttävät toisten keskusteluja. He puhuvat vaikka ei olisi heidän vuoronsa. Heidän käyttäytymisensä muuttuu itsekeskeisemmäksi eivätkä he huomioi muita. Usein tämä tulee heille kalliiksi pitkällä aikavälillä.
Lähde: Psychology Today: Who Are You? (And What do You Think of Me?), 2.1.2011
Kuva: http://freshtilldeath.wordpress.com/2008/07/page/3/ ja http://www.02cruise.com/lines/royal%20caribbean/monarch%20of%20the%20seas/photos/
Itsevarmuus vaikuttaa meihin, vaikka emme sitä haluaisi. Itsevarma henkilö saa meidät ajattelemaan ja tekemään asioita, joita emme välttämättä haluaisi tehdä. Itsevarmuuden paremmassa muodossa se ei välttämättä saa aikaan huonoja päätöksiä, mutta se vaikuttaa meidän ajatuksiin. Itsevarmuus sekä sen lähisukulainen, vahvuus ja voima, vaikuttavat meihin vaikka emme ole antaneet lupaa sille.
Kokouspöydän ympärillä kaikkein itsevarmin henkilö mitä todennäköisemmin käyttää myös näkyvimpiä eleitä ja ilmeitä. Hänellä on suuri hymy tai vastaavasti myös vihaisuuden ja turhautumisen ilmeet näkyvät selkeästi. Hän käyttää käsiään, hänellä on parhain ryhti, kovin ääni eikä hän pelkää näyttää tunteitaan.
Koska yksi voimakkaimmista ihmisyytemme merkeistä on huoli muiden mielipiteistä ja ajatuksista, se vaikuttaa voimakkaimmin tapaamme hillitä itseämme. Mutta tämäkin voi olla ylilyötyä. Huoli muiden kritiikistä ja mielipiteistä osoittaa usein huonoa itsetuntoa. Mutta valta vie meitä toiseen suuntaan. Se antaa meille oikeuden olla välittämättä toisten tunteista ja ajatuksista. Se antaa luvan näyttää tärkeältä ilman häiriötekijöitä. Tuemme usein tällaisten ihmisten käyttäytymistä kritisoimalla heitä vähemmän ja kehumalla heitä enemmän. Tämä vain lisää heidän valtaansa ja itsevarmuuttaan.
Koska valta liittyy itsevarmuuteen ja itsevarmuus taas avoimiin eleisiin ja ilmeisiin, meidän on helppo tunnistaa itsevarma henkilö ryhmässä. Voimme myös teeskennellä itsevarmuutta, ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Varoituksen sana on kuitenkin paikallaan: Tunnistamme helposti teeskennellyn itsevarmuuden, joten sitä kannattaa käyttää hyväksi harkitusti.
Psykologien mukaan "valta-asentojen" käyttäminen muuttaa hormoonitasapainoamme. Ne lisäävät testosteronin määrää ja vähentävät stressihormonien (kortisoli) määrää elimistössä. Valta-asento voi siis todellakin parantaa suoritustamme erilaisissa tilanteissa.
Joskus valta-asennon, kuten käsien nostamisen lantiolle tai vyötärölle, käyttäminen kokouksessa tai muussa tapaaamisessa ei ole suositeltavaa. Tällöin se kannattaa tehdä esimerkiksi vessassa hieman ennen tapaamista. Nosta itsesi hyvään ryhtiin, leuka ylös, kädet lanteille, rinta rottingille ja huulille leveä hymy. Tunne, miten asento alkaa kohottamaan itsetuntoasi ja varmuuttasi. Nyt voit mennä tapaamiseen edelleen hyvässä ryhdissä, hymy kasvoilla. Laske ainoastaan kätesi alas lantioltasi. Käytä tätä mennessäsi työhaastetteluun, ennen yleisön edessä puhumista tai kun olet eri mieltä esimiehesi kanssa. Pelkällä asennon muuttamisella voit varautua fyysisesti tai psyykkisesti haastavaan tilanteeseen.
Hormonaaliset muutokset viittaavat erääseen tosiasiaan vallasta. Vaikka nykypäivänä ajatellaan, että henkilöt joilla on valtaa ovat jotenkin parempia tai paremmassa asemassa sosiaalisesti sekä ihmissuhteissaan, totuus on usein toisenlainen. Valta sekä sen aiheuttamat hormoonitasapainon muutokset tekevät monesta lähes psykopaattimaisia muita kohtaan. Heillä on vaikeuksia nähdä muita oikeassa valossa ja he myöskin muodostavat useammin vääriä mielipiteitä toisista. He eivät halua ymmärtää toisten näkökulmia tai mielipiteitä. He keskeyttävät toisten keskusteluja. He puhuvat vaikka ei olisi heidän vuoronsa. Heidän käyttäytymisensä muuttuu itsekeskeisemmäksi eivätkä he huomioi muita. Usein tämä tulee heille kalliiksi pitkällä aikavälillä.
Lähde: Psychology Today: Who Are You? (And What do You Think of Me?), 2.1.2011
Kuva: http://freshtilldeath.wordpress.com/2008/07/page/3/ ja http://www.02cruise.com/lines/royal%20caribbean/monarch%20of%20the%20seas/photos/
13.1.2011
Kauneusunet tehoavat!
Olen tainnut nähdä unta, että kirjoitin tästä aiheesta tänne. Etsimisen jälkeen en kuitenkaan löytänyt juttua mistään, en edes vedoksista. Ehkäpä se oli osa kauneusuniani. = )
Kiitos kommentoijalle kirjoituksessa Naisille: 8 virhettä, mitä saatat tehdä kauneudenhoidossa. Muistutit minua tästä aiheesta.
Tutkijoiden mukaan nukkuminen todella kaunistaa!
...ehkäpä tämä ei ole mitään uutta tietoa, mutta nyt se on ainakin tieteellisesti todistettua ; )
Tutkijat ottivat valokuvia 23 koehenkilöstä iltapäivällä sekä hyvin että huonosti nukutun yön jälkeen. Tämän jälkeen henkilöiden kasvokuvia arvioitiin toisen ryhmän toimesta (65 henkilöä). Arvioissa hyvin nukutun yön jälkeen kasvot näyttivät terveemmiltä, kauniimmilta sekä pirteämmiltä.
Kuten kommentoija, niin moni muukin varmasti tietää, että tämä on totta. Nyt se ei ole enää pelkkää mutu-juttua, vaan jopa ihan tieteellisesti todistettua. Oliko tämä nyt kovin tärkeä tutkimus, siitä voidaan olla montaa mieltä, mutta jos joku väittää, että vähän nukuttu yö ei näy naamalla, nyt voit sanoa että "On tieteellisesti todistettu että näkyy!"
Meillä naisilla on yksi ässä hihassa, nimittäin kuvat koehenkilöistä otettiin ilman meikkiä tai muuta ehostusta. Meikillä voimme häivyttää osan väsymyksen merkeistä kun käytämme oikeita ihomme väriin sopivia värejä meikkivoiteissa sekä valokynää tai vastaavaa peiteväriä taittamaan tummia silmänalusia ja väsyneen ihon väriä kuulaammaksi. Ja silmäpussejakin saa pienemmäksi nopeammin pitämällä jotain kylmää silmien päällä muutamien minuuttien ajan. Aamutuimaan väsyneenä voi vaikka hieraista kevyesti jääpalaa kasvoilla.
Uutislähde ja hieman lisää aiheesta: Uutispalvelu Duodecim
Kiitos kommentoijalle kirjoituksessa Naisille: 8 virhettä, mitä saatat tehdä kauneudenhoidossa. Muistutit minua tästä aiheesta.
Tutkijoiden mukaan nukkuminen todella kaunistaa!
...ehkäpä tämä ei ole mitään uutta tietoa, mutta nyt se on ainakin tieteellisesti todistettua ; )
Tutkijat ottivat valokuvia 23 koehenkilöstä iltapäivällä sekä hyvin että huonosti nukutun yön jälkeen. Tämän jälkeen henkilöiden kasvokuvia arvioitiin toisen ryhmän toimesta (65 henkilöä). Arvioissa hyvin nukutun yön jälkeen kasvot näyttivät terveemmiltä, kauniimmilta sekä pirteämmiltä.
Kuten kommentoija, niin moni muukin varmasti tietää, että tämä on totta. Nyt se ei ole enää pelkkää mutu-juttua, vaan jopa ihan tieteellisesti todistettua. Oliko tämä nyt kovin tärkeä tutkimus, siitä voidaan olla montaa mieltä, mutta jos joku väittää, että vähän nukuttu yö ei näy naamalla, nyt voit sanoa että "On tieteellisesti todistettu että näkyy!"
Meillä naisilla on yksi ässä hihassa, nimittäin kuvat koehenkilöistä otettiin ilman meikkiä tai muuta ehostusta. Meikillä voimme häivyttää osan väsymyksen merkeistä kun käytämme oikeita ihomme väriin sopivia värejä meikkivoiteissa sekä valokynää tai vastaavaa peiteväriä taittamaan tummia silmänalusia ja väsyneen ihon väriä kuulaammaksi. Ja silmäpussejakin saa pienemmäksi nopeammin pitämällä jotain kylmää silmien päällä muutamien minuuttien ajan. Aamutuimaan väsyneenä voi vaikka hieraista kevyesti jääpalaa kasvoilla.
Uutislähde ja hieman lisää aiheesta: Uutispalvelu Duodecim
31.12.2010
Hyvää Uutta Vuotta 2011!!!!!!!!!!!!!!
Nyt on taas aika tehdä lupauksia. Tässä yksi mielestäni erittäin hyvä ehdotus.
Duodecim julkaisi 15.12.2010 sivuillaan uutisen tutkimuksesta nukkumisen vaikutuksesta ulkonäköön. Siihen osallistui 23 vapaaehtoista 18-31-vuotiasta henkilöä. Heistä otettiin kuvat sekä hyvin nukutun että huonosti nukutun yön jälkeen ilman meikkiä ja muuta ehostusta klo 14 ja 15 välillä. Sitten tutkijat pyysivät 65 henkilöä arvioimaan kuvien perusteella, kuinka levänneiltä, kauniilta ja terveiltä kasvot näyttivät.
Voit jo varmasti arvata, mitä tuli tulokseksi. Väsyneet kasvot nähtiin rumempina, sairaampina ja väsyneempinä.
Eli, tulevalle vuodelle hyvä lupaus, mikä on toivottavasti helppo pitää:
Anna itsellesi aikaa nukkua hyvä kauneusunet.
Hyvät unet eivät vain kaunista, vaan ne myös pitävät mielen virkeänä ja asenteen positiivisempana!
Kuva: http://www.maxgladwell.com/page/5/
22.12.2010
Tilaisuus harjoitella elekielen tunnistamista
Joulu on ovella. On aika antaa ja vastaanottaa kasa lahjoja - toivottavasti sellaisia, joita halusit ja mitä olit ehkä toivonutkin.
Oman elämän kenttätestinä aika on mitä parhain harjoitella elekielen tunnistamista. Jos uskot, että tämä harjoitus tulee pilaamaan joulumielesi, jätä se tekemättä. Uskon vahvasti, että moni meistä tunnistaa jo nämä harjoituksen tunteet ja piilotetut ajatukset vähintäänkin alitajuisesti. Tarkoituksena ei siis ole pahoittaa lahjan antajan tai saajan mieltä, ainoastaan harjoitella tietoisesti elekielen lukemista ja tulkitsemista, mitä olet jo alitajuisesti tehnyt. Lahjasi vastaanottajan reaktio tulee kuitenkin aina olemaan sama, seurasit niitä sitten tietoisesti tai alitajuisesti, joten tilanteen ottaminen harjoituksena ei tule muuttamaan lopputulosta mihinkään suuntaan. Kun ajattelet asiaa objektiivisesti, oman osaamisen kehittämisen kannalta, voit välttää mielipahaa.
Ensimmäiseksi, mennään omiin muistoihin. Kautta lapsuus-, nuoruus- ja mahdollisesti aikuisuutesi, mieti, miten olet reagoinut kun olet saanut lahjan, joka täyttää kaikki odotuksesti tai enemmän tai on muuten ihana yllätys. Kun olet käynyt läpi muutaman muiston sekä yrittänyt muistella mahdollisimman tarkkaan, miten reagoit sekä ilmein että elein tilanteeseen, muistele seuraavaksi miten reagoit lahjaan, joka ei ollut kovin mieleinen. Minkälaisia tunnereaktioita tunsit ja miten ne ilmenivät ilmeissäsi ja eleissäsi? Yritä kuvitella ne aivan kuin katselisit itseäsi vierestä.
Nyt sinulla on jonkinlainen kartta siitä, mitä haluat etsiä lahjan vastaanottajan reaktioista. Kun tänä Jouluna annat lahjoja ja seuraat vastaanottajan reaktioita paljastuneeseen lahjaan, yritä tunnistaa niitä samoja ilmeitä ja eleitä, joita itse koit. Lapsien ilmeiden ja eleiden lukeminen voi olla hyvin helppoa. He usein selkeästi ilmaisevat innostuksensa uuteen peliin tai leluun jättäen mummon kutomat villasukat tuolille sen enempää niitä ihastelematta tai koskettelematta. Aikuisen reaktoissa voikin joutua olemaan tarkempi. Kannattaa myös aikuisen kohdalla seurata reaktioita hieman pidemmällä aikavälillä. Joskus kohteliaisuudesta aikuinen kohtelee jokaista lahjaa lähes samalla tavalla. Vasta myöhemmin, ehkä kaikki lahjat avattuaan, hän tulee ilmaisemaan suurempaa kiinnostusta ja arvostusta jotain tiettyä lahjaa kohtaan.
Harjoittelemalla näin voimme oppia tunnistamaan piilotettuja tunteita ja eleitä sekä ilmeitä. Samalla voimme oppia jotain tärkeää lahjan vastaanottajasta. Jos lahjavalintasi tänä vuonna meni pieleen, saatat oppia jotain tärkeää ensi vuodelle ja osaat seuraavalla kerralla ostaa lahjan, joka innostaa henkilöä enemmän.
Hyvää ja rauhallista Joulua! (Ja läjäpäin ihania lahjoja!)
Kuvat: http://www.numistories.com/139/top-10-christmas-gift-ideas-for-the-coin-collector/ ja http://incurable-insomniac.blogspot.com/2008/11/101-christmas-gifts-under-10.html
Oman elämän kenttätestinä aika on mitä parhain harjoitella elekielen tunnistamista. Jos uskot, että tämä harjoitus tulee pilaamaan joulumielesi, jätä se tekemättä. Uskon vahvasti, että moni meistä tunnistaa jo nämä harjoituksen tunteet ja piilotetut ajatukset vähintäänkin alitajuisesti. Tarkoituksena ei siis ole pahoittaa lahjan antajan tai saajan mieltä, ainoastaan harjoitella tietoisesti elekielen lukemista ja tulkitsemista, mitä olet jo alitajuisesti tehnyt. Lahjasi vastaanottajan reaktio tulee kuitenkin aina olemaan sama, seurasit niitä sitten tietoisesti tai alitajuisesti, joten tilanteen ottaminen harjoituksena ei tule muuttamaan lopputulosta mihinkään suuntaan. Kun ajattelet asiaa objektiivisesti, oman osaamisen kehittämisen kannalta, voit välttää mielipahaa.
Ensimmäiseksi, mennään omiin muistoihin. Kautta lapsuus-, nuoruus- ja mahdollisesti aikuisuutesi, mieti, miten olet reagoinut kun olet saanut lahjan, joka täyttää kaikki odotuksesti tai enemmän tai on muuten ihana yllätys. Kun olet käynyt läpi muutaman muiston sekä yrittänyt muistella mahdollisimman tarkkaan, miten reagoit sekä ilmein että elein tilanteeseen, muistele seuraavaksi miten reagoit lahjaan, joka ei ollut kovin mieleinen. Minkälaisia tunnereaktioita tunsit ja miten ne ilmenivät ilmeissäsi ja eleissäsi? Yritä kuvitella ne aivan kuin katselisit itseäsi vierestä.
Nyt sinulla on jonkinlainen kartta siitä, mitä haluat etsiä lahjan vastaanottajan reaktioista. Kun tänä Jouluna annat lahjoja ja seuraat vastaanottajan reaktioita paljastuneeseen lahjaan, yritä tunnistaa niitä samoja ilmeitä ja eleitä, joita itse koit. Lapsien ilmeiden ja eleiden lukeminen voi olla hyvin helppoa. He usein selkeästi ilmaisevat innostuksensa uuteen peliin tai leluun jättäen mummon kutomat villasukat tuolille sen enempää niitä ihastelematta tai koskettelematta. Aikuisen reaktoissa voikin joutua olemaan tarkempi. Kannattaa myös aikuisen kohdalla seurata reaktioita hieman pidemmällä aikavälillä. Joskus kohteliaisuudesta aikuinen kohtelee jokaista lahjaa lähes samalla tavalla. Vasta myöhemmin, ehkä kaikki lahjat avattuaan, hän tulee ilmaisemaan suurempaa kiinnostusta ja arvostusta jotain tiettyä lahjaa kohtaan.
Harjoittelemalla näin voimme oppia tunnistamaan piilotettuja tunteita ja eleitä sekä ilmeitä. Samalla voimme oppia jotain tärkeää lahjan vastaanottajasta. Jos lahjavalintasi tänä vuonna meni pieleen, saatat oppia jotain tärkeää ensi vuodelle ja osaat seuraavalla kerralla ostaa lahjan, joka innostaa henkilöä enemmän.
Hyvää ja rauhallista Joulua! (Ja läjäpäin ihania lahjoja!)
Kuvat: http://www.numistories.com/139/top-10-christmas-gift-ideas-for-the-coin-collector/ ja http://incurable-insomniac.blogspot.com/2008/11/101-christmas-gifts-under-10.html
25.11.2010
"Voi ei! teinkö mä oikeesti noin?" - Hermostuneisuuden vaikutuksia
Pidin jokin aika sitten koulutusta työhaastatteluista. Puhuimme päivän aikana paljon muustakin työelämään liittyvästä, myös hermostuneisuudesta. Hermostuneisuus on yleensä olennainen osa työhaastattelua. Pieni hermostuneisuus on hyvä asia, se tekee sinut valppaammaksi ja näytät myös haastattelijan silmissä siltä, että olet tosissasi ja haastattelu on sinulle tärkeä. Hermostuneisuutta on hyvä opetella hallitsemaan, ja erityisesti sen aiheuttamia eleitä ja tekoja.
Kun hermostumme, käytämme usein paljon ns. paikaltaansiirtämiseleitä sekä lohduttamiseleitä. Paikaltaansiirtämiseleet ovat mm. vaatteiden ryppyjen hermostunutta suoristamista, nukan keräämistä vaatteista tai hiusten jatkuvaa korjailua. Lohduttamiseleet ovat kaikki eleitä, joiden avulla kosketamme itseämme rauhoittaaksemme itsemme. Erityisesti naiset saattavat laskea käden rintakehälleen ja joko pitää sen siinä tai taputtaa itseään, aivan kuin sanoen "kyllä se siitä, selviät tästä, ota ihan rauhassa". Joku saattaa räplätä kaulakoruaan, toinen pureskella kynsiään tai kynäänsä. Lisäksi hermostuessa kehossamme on energiaa, jota haluamme purkaa. Tämä tulee usein esiin jalan naputtamisena lattiaan tai sen hetkuttamisena, pöydän pinnan naputtamista sormenpäillä tai kynsillä. Lisäksi on lukematon määrä muita eleitä, paljon näkyvämpiä ja huomiota herättävämpiä kuin nämä.
Kurssilla eräs osallistuja kertoi esimiehestä, jota kaikki alaiset vihasivat. Mies oli todella inhottava tyyppi. Eräänä päivänä hän piti esitelmää alaisilleen jostain työtehtäviin liittyvästä asiasta. Hän innostui hermostuksissaan havainnollistamaan asiaa ja otti tussin käyttöön. Tussilla hän sitten kävi piirtelemässä viivoja ja merkkejä valkokankaalle, jolle projektori diaa heijasti! Saman esityksen aikana hänellä oli tapana puristaa tussi nyrkkiinsä ja tussin päällä naputella leukaansa. Jossain vaiheessa hän unohti laittaa korkin takaisin paikalleen ja naputteli sitten mustia läikkiä leukansa täyteen!
Toisella luennolla kuulin saman tyyppisen esimerkin. Innostunut myyntiesittelijä heijasti kodissa seinälle projektorilla tietoa tuotteesta. Yleisö oli myös innostunutta, joten esittelijä muuttui yhä innostuneemmaksi ja epähuomioissaan piirteli tussilla olohuoneen tapettiin havainnollistaessaan diojensa sisältöä. Kukaan ei asiaa huomannut ennen kuin projektori sammutettiin.
Tai kolmas esimerkki. Morsiuskimppu häissä. Suuri osa morsiamista on todella hermostunut kävellessään alttarille ja joskus myös kävellessään takaisin alttarilta. Morsiuskimput tehdään usein niin, että niitä pitäisi pitää noin suunnilleen vyötärön korkeudeulla, erityisesti sellaiset, joista roikkuu jotain koristetta tai kukkaa alaspäin. Kuinka monen morsiamen olet nähnyt pitävän kimppua rintakehän korkeudella? Itse olen ainakin nähnyt suurimman osan tekevän niin. Nostamme hermostuksissamme kätemme suojaamaan rintakehäämme ja kukkakimppu kädessä vielä lisää tätä suojausta.
Me emme välttämättä huomaa, miten räpläämme takinlievettä, vedämme hiuksia päästämme, tökimme tussilla leukaamme, naputamme katkeamatta kuulakärkikynää, selvitämme kurkkuamme, käytämme samaa täytesanaa 100 kertaa tunnissa, työnnämme karttakeppiä varpaidemme väliin tai kaivamme korvaamme. Energiamme keskittyy hermostuneisuuden hallitsemiseen ja oudosta ja pelottavasti tilanteesta selviytymiseen, emmekä keskity ollenkaan siihen, miten käyttäydymme.
On hyvä harjoitella esiintymistä tai muita hermostuttavia tilanteita, jos ei muuten kuin mielikuvissa. Käy läpi päässäsi tilannetta jos käytännön kokemusta ei vielä ole. Mieti erilaisia mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja, mitä voi tapahtua. Kun olet sitten itse tilanteessa, aivosi on jo kokenut sen aikaisemmin ja saatat huomata hermostuneisuutesi vähentyneen. Kun pystyt hallitsemaan hermostuneisuuttasi, voit myös hallita käyttäytymistäsi ja toimiasi. Joskus hermostuneisuuden yllättäessä, riko tunnelinäkö, sekä kirjaimellisesti että henkisesti. Jos koet tunnelinäköä, käännä päätäsi katsoaksesi ympärillesi. Pysäytä itsesi huomioimaan mitä teet sillä hetkellä, ole hetki hiljaa, pysähdy kuuntelemaan kehoasi ja luo katse käsiisi ja jalkoihisi. Mitä ne tekevät? Myös innostuessa on hyvä pysähtyä. Emme huomaa ajan kulkua tai teemme jotain erikoista, kuten piirrämme tapettiin. Kuulijat kuitenkin tarvitsevat tauon, vaikka olisivatkin innostuneita. Tauko, vaikka se kestäisi vain muutaman sekunnin, antaa aivoille aikaa prosessoida näkem äämme ja kuulemaamme.
Kuvat: http://blog.itechtalk.com/2010/how-to-avoid-being-nervous/ ja http://www.havredegracethemeetingplace.com/weddings.html ja http://family.webshots.com/photo/1234804830049541616dagVZr
Kun hermostumme, käytämme usein paljon ns. paikaltaansiirtämiseleitä sekä lohduttamiseleitä. Paikaltaansiirtämiseleet ovat mm. vaatteiden ryppyjen hermostunutta suoristamista, nukan keräämistä vaatteista tai hiusten jatkuvaa korjailua. Lohduttamiseleet ovat kaikki eleitä, joiden avulla kosketamme itseämme rauhoittaaksemme itsemme. Erityisesti naiset saattavat laskea käden rintakehälleen ja joko pitää sen siinä tai taputtaa itseään, aivan kuin sanoen "kyllä se siitä, selviät tästä, ota ihan rauhassa". Joku saattaa räplätä kaulakoruaan, toinen pureskella kynsiään tai kynäänsä. Lisäksi hermostuessa kehossamme on energiaa, jota haluamme purkaa. Tämä tulee usein esiin jalan naputtamisena lattiaan tai sen hetkuttamisena, pöydän pinnan naputtamista sormenpäillä tai kynsillä. Lisäksi on lukematon määrä muita eleitä, paljon näkyvämpiä ja huomiota herättävämpiä kuin nämä.
Kurssilla eräs osallistuja kertoi esimiehestä, jota kaikki alaiset vihasivat. Mies oli todella inhottava tyyppi. Eräänä päivänä hän piti esitelmää alaisilleen jostain työtehtäviin liittyvästä asiasta. Hän innostui hermostuksissaan havainnollistamaan asiaa ja otti tussin käyttöön. Tussilla hän sitten kävi piirtelemässä viivoja ja merkkejä valkokankaalle, jolle projektori diaa heijasti! Saman esityksen aikana hänellä oli tapana puristaa tussi nyrkkiinsä ja tussin päällä naputella leukaansa. Jossain vaiheessa hän unohti laittaa korkin takaisin paikalleen ja naputteli sitten mustia läikkiä leukansa täyteen!
Toisella luennolla kuulin saman tyyppisen esimerkin. Innostunut myyntiesittelijä heijasti kodissa seinälle projektorilla tietoa tuotteesta. Yleisö oli myös innostunutta, joten esittelijä muuttui yhä innostuneemmaksi ja epähuomioissaan piirteli tussilla olohuoneen tapettiin havainnollistaessaan diojensa sisältöä. Kukaan ei asiaa huomannut ennen kuin projektori sammutettiin.
Tai kolmas esimerkki. Morsiuskimppu häissä. Suuri osa morsiamista on todella hermostunut kävellessään alttarille ja joskus myös kävellessään takaisin alttarilta. Morsiuskimput tehdään usein niin, että niitä pitäisi pitää noin suunnilleen vyötärön korkeudeulla, erityisesti sellaiset, joista roikkuu jotain koristetta tai kukkaa alaspäin. Kuinka monen morsiamen olet nähnyt pitävän kimppua rintakehän korkeudella? Itse olen ainakin nähnyt suurimman osan tekevän niin. Nostamme hermostuksissamme kätemme suojaamaan rintakehäämme ja kukkakimppu kädessä vielä lisää tätä suojausta.
Me emme välttämättä huomaa, miten räpläämme takinlievettä, vedämme hiuksia päästämme, tökimme tussilla leukaamme, naputamme katkeamatta kuulakärkikynää, selvitämme kurkkuamme, käytämme samaa täytesanaa 100 kertaa tunnissa, työnnämme karttakeppiä varpaidemme väliin tai kaivamme korvaamme. Energiamme keskittyy hermostuneisuuden hallitsemiseen ja oudosta ja pelottavasti tilanteesta selviytymiseen, emmekä keskity ollenkaan siihen, miten käyttäydymme.
On hyvä harjoitella esiintymistä tai muita hermostuttavia tilanteita, jos ei muuten kuin mielikuvissa. Käy läpi päässäsi tilannetta jos käytännön kokemusta ei vielä ole. Mieti erilaisia mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja, mitä voi tapahtua. Kun olet sitten itse tilanteessa, aivosi on jo kokenut sen aikaisemmin ja saatat huomata hermostuneisuutesi vähentyneen. Kun pystyt hallitsemaan hermostuneisuuttasi, voit myös hallita käyttäytymistäsi ja toimiasi. Joskus hermostuneisuuden yllättäessä, riko tunnelinäkö, sekä kirjaimellisesti että henkisesti. Jos koet tunnelinäköä, käännä päätäsi katsoaksesi ympärillesi. Pysäytä itsesi huomioimaan mitä teet sillä hetkellä, ole hetki hiljaa, pysähdy kuuntelemaan kehoasi ja luo katse käsiisi ja jalkoihisi. Mitä ne tekevät? Myös innostuessa on hyvä pysähtyä. Emme huomaa ajan kulkua tai teemme jotain erikoista, kuten piirrämme tapettiin. Kuulijat kuitenkin tarvitsevat tauon, vaikka olisivatkin innostuneita. Tauko, vaikka se kestäisi vain muutaman sekunnin, antaa aivoille aikaa prosessoida nä
Kuvat: http://blog.itechtalk.com/2010/how-to-avoid-being-nervous/ ja http://www.havredegracethemeetingplace.com/weddings.html ja http://family.webshots.com/photo/1234804830049541616dagVZr
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)