Olemmeko sokeita muutokselle?
Videolla kaksi nuorta mieshenkilöä vaihtavat paikkoja koehenkilöiden tullessa sisään täyttämään sopimusta. Osa heistä huomaa vaihdoksen, tai ainakin alitajuisesti pohtivat sitä, toisilla ei ole mitään käsitystä siitä että henkilö vaihtuu.
Tutkijat eivät vielä tiedä mistä se johtuu, että toiset henkilöt eivät huomaa ja toiset huomaavat henkilön vaihtumisen. Miksi toiset kiinnittävät enemmän huomiota ympäristöönsä kuin toiset. Elekielen kannalta on mielenkiintoista katsoa videolta, miten toiset pysähtyvän hieman hämillinen ilme kasvoillaan, joku raapii päätänsä henkilön vaihdoksen jälkeen. Keho kertoo että jokin on nyt erilaista vaikka henkilö ei heti huomaisikaan vaihdosta.
Video ja koe kertoo kuitenkin siitä, miten havaintokykymme voi olla todella huono kun keskitymme johonkin, odotamme jotain tilannetta tai meitä muuten häiritään. Tämä on tärkeä asia turvallisuudessa. Henkilöt, jotka joutuvat tarkkailemaan ihmisiä jatkuvasti muistavat kasvoja paremmin sekä uskoisin heidän huomaavan henkilönvaihdoksenkin, mikä tässä kokeessa tehtiin. Koe saattaa myös viitata siihen, miksi todistajien tuntomerkit rikoksesta epäillystä voivat poiketa toisistaan huomattavasti.
Se, että aktiivisesti havainnoi muita ympärillään auttaa huomaamaan tällaiset henkilövaihdokset. Kuinka monen tapaamasi henkilön kasvot, vaatteiden värin tai hiukset sinä muistat? Jos ostoksilla ollessasi kassan takana oleva henkilö vaihtuu sinä aikana kun katsot muualle, huomaisitko sitä? Koemmeko ihmiset tällaisissa tilanteissa eri tavalla, "ohitettavina" yksilöinä? Univormut ja työvaatteet perustuvat tämän tyyppiseen ajatteluun: yhtenäinen ulkonäkö, jolloin henkilö vaatteiden alla voi olla helpompi sivuuttaa. Annammeko oikeasti muille tarpeeksi huomiota, vai riittääkö sosiaalinen kohteliaisuus ja tiedostaminen, vaikka emme tosiasiassa muistaisi edes henkilön paidan väriä? Mistä johtuu, että toiset huomasivat muutoksen videolla ja toiset eivät? Onko se synnynnäistä vai opittua? Toivottavasti tutkijat löytävät vastauksia näihin kysymyksiin.
13.4.2010
Kasvojentunnistusohjelman huijaaminen meikkaamalla
Meikkaamalla pystyy huijaamaan kasvojentunnistusohjelmaa. Tietyntyyppiset meikit aiheuttavat sen, että ohjelma ei tunnista kasvoja kasvoiksi. New Yorkin yliopiston opiskelija on kehittänyt meikkaustapoja, jotka huijaavat kasvojentunnistusohjelman algoritmia. Paljaalla silmällä näemme selkeästi, että jokaisessa kuvassa on kasvot. Mikään ei voita ihmissilmää!
Kuvassa:
Kasvot joissa on punainen laatikko - positiivinen tulos, ohjelma löysi kasvot.
Kasvot joissa ei ole laatikkoa - negatiivinen tulos, ohjelma ei löytänyt kasvoja.
Kasvot "TEST PATTERNS" otsakkeen alla - meikki tehtiin Haar dekonstruktion avulla.
Kasvot "RANDOM PATTERNS" otsakkeen alla - meikki tehtiin epämääräisiä piirrelmiä käyttäen ajattelematta kasvonjentunnistusohjelman kuvioita.
Kasvot "NO PATTERNS" otsakkeen alla - jätettiin ilman mitään merkintöjä jotta voitiin todeta että kasvojentunnistusohjelma tunnistaa kasvot viivapiirroksista.
Viivapiirrokset ovat teoksesta Figure Drawing for Fashion Design.
Kasvojentunnistusohjelma perustuu algoritmiin, jossa ohjelma tunnistaa kasvojen vaaleita (esim. nenä, poskipäät) ja tummia alueita (esim. silmien alue) muodostaen niistä ketjun vastauksia (kasvot/ei kasvot) joiden perusteella se päättelee onko kyseessä kasvot.
Lisätietoa kasvojentunnistusohjelmasta ja Haar -menetelmästä: http://www.cognotics.com/opencv/servo_2007_series/part_2/sidebar.html
Lisää tutkimuksesta ja kuva: http://ahprojects.com/c/itp/thesis
Kuvassa:Kasvot joissa on punainen laatikko - positiivinen tulos, ohjelma löysi kasvot.
Kasvot joissa ei ole laatikkoa - negatiivinen tulos, ohjelma ei löytänyt kasvoja.
Kasvot "TEST PATTERNS" otsakkeen alla - meikki tehtiin Haar dekonstruktion avulla.
Kasvot "RANDOM PATTERNS" otsakkeen alla - meikki tehtiin epämääräisiä piirrelmiä käyttäen ajattelematta kasvonjentunnistusohjelman kuvioita.
Kasvot "NO PATTERNS" otsakkeen alla - jätettiin ilman mitään merkintöjä jotta voitiin todeta että kasvojentunnistusohjelma tunnistaa kasvot viivapiirroksista.
Viivapiirrokset ovat teoksesta Figure Drawing for Fashion Design.
Kasvojentunnistusohjelma perustuu algoritmiin, jossa ohjelma tunnistaa kasvojen vaaleita (esim. nenä, poskipäät) ja tummia alueita (esim. silmien alue) muodostaen niistä ketjun vastauksia (kasvot/ei kasvot) joiden perusteella se päättelee onko kyseessä kasvot.
Lisätietoa kasvojentunnistusohjelmasta ja Haar -menetelmästä: http://www.cognotics.com/opencv/servo_2007_series/part_2/sidebar.html
Lisää tutkimuksesta ja kuva: http://ahprojects.com/c/itp/thesis
11.4.2010
Still Face Experiment - tunteiden tärkeys lapsen kehityksessä
Psykologi Ed Tronick on Still Face (suom. pysähtyneet kasvot) paradigman kehittäjä. Siitä on tullut standardiparadigma testattaessa sosiaalista tunteiden kehittymistä pediatrian, psykologian, kliinisen ja lasten psykologian sekä hoitotyön alalla. Tutkimuksissaan hän on avannut ymmärryksemme vauvojen tunnekapasiteetista ja selviytymisestä, sekä tekijöiden, kuten äidin masennuksen ja ahdistuneisuuden vaikutuksista lapsen sosiaalisten tunteiden kehittymiselle.Tässä videossa näkyy, miten vauva reagoi äidin katseeseen. Alussa äiti vastaa lapsen toimintaan ja tunteisiin, hän huomioi lapsen, katsoo minne vauva osoittaa, hymyilee ja on jatkuvassa positiivisessa vuorovaikutuksessa pienokaiseen. Sitten äiti kääntyy pois ja palaa katsekontaktiin lapsen kanssa ilmeettömänä. Vauvan kasvoilta on nopeasti huomattavissa negatiivisia tunteita kun hän yhä voimakkaammin yrittää saada äitinsä huomion itseensä. Vähitellen vauva muuttuu äänekkäämmäksi, ja yhä levottomammaksi. Ei kestä kuin muutama sekunti, kun vauva reagoi ilmeettömiin kasvoihin. Kun äiti palaa takaisin positiiviseen vuorovaikutukseen, on vauvan kasvoilla nähtävissä voimakas ilo ja hän ojentaa kätensä äitinsä kasvoja kohden.
Tämä video on loistava esimerkki siitä, miten tärkeää elekieli ja tunteiden, nimenomaan positiivisten tunteiden, ilmaiseminen vuorovaikutustilanteissa vauvan kanssa on. Lyhyessä ajassa vauva reagoi erittäin voimakkaasti.
Aiheesta on tehty myös muita tutkimuksia, joista olen kirjoittanutkin täällä blogill, esimerkiksi elekielen vaikutuksesta lapsen sanavaraston kehittymiseen. Jos vanhemmat käyttävät paljon elekieltä lapsensa kanssa, heille muodostuu parempi sanavarasto.
Elekielen ja tunteiden ilmaiseminen on erittäin tärkeää lapsen kehitykselle. Erityisesti positiiviset tunteet vahvistavat lapsen tasapainoista kehitystä. Lapsi matkii vanhempiaan jatkuvasti. Andrew N. Meltzoff on kehittänyt lapsen kehityksen "Like me" teorian, eli kuten minä teorian. Sen mukaan lapsi peilaa vanhempiaan ja oppii itsestään seuraamalla muiden reaktioita tekemisiinsä. Samalla hän saa vahvistusta siitä, että vanhemmat ovat kuten hän. Jos vanhemmat siis jatkuvasti antavat negatiivisia ärsykkeitä, on vauvan vaikea kehittyä positiiviseksi ja itsevarmaksi yksilöksi. Reaktiotvoivat persoonasta riippuen olla hyvin voimmakkaita ja lapsen kehittyminen voi tapahtua hyvin tasapainottomassa ympäristössä. Vanhempien, muiden perheenjäsenten ja pienten lasten hoitajien rooli lapsen sosiaalisuuden muokkaamisessa on suuri, vastasyntyneestä lähtien.
Toinen, hieman pidempi video löytyy YouTubesta http://www.youtube.com/watch?v=apzXGEbZht0
9.4.2010
Kevään 2010 koulutussarjan ensimmäiset päivät varmistuneet
Järjestämme jälleen koulutuksia Ideaparkissa Lempäälässä. Tässä ohjelmaa:
Lisätietoa joko info@elekieli.com tai http://www.elekieli.com/koulutukset.html
Lie to Me! Valheen paljastuksen aakkoset, pe 7.5. klo 18-20
Työhaastattelu – vakuuta varmasti, ke 12.5. klo 18-20
Matkusta turvallisesti – vinkkejä matkailuun, su 16.5. klo 14-16
Lisätietoa joko info@elekieli.com tai http://www.elekieli.com/koulutukset.html
Pahimmat mokat työhaastattelussa
Tässä alati heikkenevässä työllisyystilanteessa työnhaku on todellista kilpailua. Kun on monta hakijaa ja kaikilla sama koulutus, miten erottua edukseen? Työhaastattelut, ensivaikutelma, esiintyminen ja valheiden paljastus sekä flirttailu ovat yksiä suosituimmista aiheista kehon kielessä. Olen jälleen menossa pitämään kurssia työnhakijoille. Mikä tahansa, millä saadaan hieman etua muihin nähden on tärkeää.Löysin netistä listan 50 mokasta, joita ei parane tehdä työhaastattelussa. Jotkut niistä ovat aika huvittavia. Ensimmäisenä mieleen tulee kysymys: "Onko joku oikeasti tehnyt ton?" samalla kun pieni hymy karehtii huulilla. Mokat ovat tässä listassa englanniksi. Jos nuo välttää ja muistaa pitää positiivisen asenteen, niin sitten valinnassa onkin kysymys henkilökemioista sekä ansioista. Hyvällä asenteella taistelee samoista paikoista hieman kokeneempienkin kanssa. Koskaan ei tiedä, kokeneella voikin olla mätä asenne.
Mutta... sitä asennetta voi olla todella vaikea muuttaa, ainakin nopeasti. Positiivisuutta täytyy työstää, itsetuntoa kehittää ja kasvattaa ja omista saavutuksista nauttia. Haasta itsesi realistisesti, kun olet saavuttanut tavoitteesi, itsetuntosi kasvaa ja samalla toivottavasti positiivisuutesi. Mutta, nyt siihen listaan....
1. Arriving late.
2. Arriving too early.
3. Lighting up a cigarette, or smelling like a cigarette.
4. Bad-mouthing your last boss.
5. Lying about your skills/experience/knowledge.
6. Wearing the wrong (for this workplace!) clothes.
7. Forgetting the name of the person you're interviewing with.
8. Wearing a ton of perfume or aftershave.
9. Wearing sunglasses.
10. Wearing a Bluetooth earpiece.
11. Failing to research the employer in advance.
12. Failing to demonstrate enthusiasm.
13. Inquiring about benefits too soon.
14. Talking about salary requirements too soon.
15. Being unable to explain how your strengths and abilities apply to the job in question.
16. Failing to make a strong case for why you are the best person for this job.
17. Forgetting to bring a copy of your CV and/or portfolio.
18. Failing to remember what you wrote on your own CV.
19. Asking too many questions.
20. Asking no questions at all.
21. Being unprepared to answer the standard questions.
22. Failing to listen carefully to what the interviewer is saying.
23. Talking more than half the time.
24. Interrupting your interviewer.
25. Neglecting to match the communication style of your interviewer.
26. Yawning.
27. Slouching.
28. Bringing along a friend, or your mother.
29. Chewing gum, tobacco, your pen, your hair.
30. Laughing, giggling, whistling, humming, lip-smacking.
31. Saying "you know," "like," "I guess," and "um."
32. Name-dropping or bragging or sounding like a know-it-all.
33. Asking to use the bathroom.
34. Being falsely or exaggeratedly modest.
35. Shaking hands too weakly, or too firmly.
36. Failing to make eye contact (or making continuous eye contact).
37. Taking a seat before your interviewer does.
38. Becoming angry or defensive.
39. Complaining that you were kept waiting.
40. Complaining about anything!
41. Speaking rudely to the receptionist.
42. Letting your nervousness show.
43. Overexplaining why you lost your last job.
44. Being too familiar and jokey.
45. Sounding desperate.
46. Checking the time.
47. Oversharing.
48. Sounding rehearsed.
49. Leaving your mobile phone on.
50. Failing to ask for the job.
Kuva http://www.backpocketcoo.com/blog/category/people/
5.4.2010
Suku on pahin?!?!
Jälleen oman elämän petrimaljaan pläjähti uusi kokemus.
Mieheni piti "videokonferenssia" sukulaistensa kanssa tietokoneella. Toisessa päässä linjaa oli runsas edustus paikalla. Itsekin menin kameran eteen moikkaamaan heitä.
Näin ensimmäistä kertaa yhden useista serkuista. Nuori nainen vilkutti kameralle sen kiertäessä jokaisen kohdalla ja sanoi vain "Hei". Vastasin takaisin ja tunsin jo lievän innostuksen sisälläni, koska näin sukulaisen, jota en ole aiemmin tavannut. Toisesta päästä tullut innoton tervehdys ja kädenheilautus kuitenkin nopeasti laimensi oman innostuksen ja siirryin keskustelemaan vieressä istuvan toisen serkun kanssa, jonka olen tavannut ja joka oli huomattavasti innostuneempi keskustelemaan.
Mietin jälkeenpäin mieheni kanssa, miten joku voi olla niin innoton ja välinpitämätön. Jokaisella suvulla on salaisuuksia ja luurankoja kaapissa ja tästä johtuen kaikkien kanssa ei ole mukava olla tekemisissä. Ja toisten sukulaisten kanssa voi olla yksinkertaisesti mahdotonta tulla toimeen. Mutta mikä saa ihmisen niin innottomaksi ja välinpitämättömäksi tuntemattoman "sukulaisen" edessä? Kuitenkin kysymyksessä on perheen jäsen, vaikkakin avioliiton kautta.
Jälleen totesin, miten paljon pidän innostuneiden ja positiivisten henkilöiden seurasta. He saavat minutkin innostumaan ja täyteen energia. Innottomat tyypit vain imevät mehut muista. Suku saattaa joskus olla pahin mehujen imijä. Onko sellaisen sukulaisen kanssa pakko olla tekemisissä vain sen takia että jaetaan samoja sukujuuria? Vai tulisiko itsesuojeluvaiston herätä?
Sanotaan, että jos haluaa muuttaa omaa asennettaan, tulee ympärilleen haalia ihmisiä, jotka tukevat tätä asennemuutosta. Eli jos haluat muuttua positiivisemmaksi, hakeudu positiivisten henkilöiden seuraan. Kuka haluaa muuttua negatiiviseksi?
Kuva: http://www.haleyearhart.com/earhart/2006/12/26/family-portraits/
1.4.2010
Osallistu testeihin
Alla olevan jutun yliopistolla on nettisivut, joilla voit tehdä monenlaisia kasvoihin liittyviä testejä. Testien suorittaminen edellyttää kirjautumista sivuille. Sivut löytyvät osoitteesta http://faceresearch.org
Sivusto on oikeastaan melkoisen addiktoiva, ainakin minulle. Monista testeistä saa myös henkilökohtaista palautetta. Ei mitään yksityiskohtaista, mutta saat tietää tuloksesi suhteessa keskimääräisiin tuloksiin. Niiden perusteella voit päätellä kuulutko enemmistöön vai vähemmistöön ja kuinka erilaisia mielipiteesi ovat muihin verrattuna.
Sivusto on oikeastaan melkoisen addiktoiva, ainakin minulle. Monista testeistä saa myös henkilökohtaista palautetta. Ei mitään yksityiskohtaista, mutta saat tietää tuloksesi suhteessa keskimääräisiin tuloksiin. Niiden perusteella voit päätellä kuulutko enemmistöön vai vähemmistöön ja kuinka erilaisia mielipiteesi ovat muihin verrattuna.
Macho vai söpöläinen?
Miksi naiset eivät pidä miehekkäistä kasvoista?
Jo jonkin aikaa erityisesti länsimaissa seksikkäimpien miesten kärkijoukkoon on kuulunut moni hieman naisellisemman tai kauniimman näköinen mies. Miehekkäät kasvot ja voimakkaat piirteet ovat saaneet pitää perää. Tietysti makuasioissa on aina yhtä monta mielipidettä kuin on katsojaakin, mutta nyt tutkijat ovat löytäneet tässä yhteydessä jotain mielenkiintoista.
Internetissä olevalla sivustolla Aberdeenin yliopisto Skotlannista on mahdollistanut tutkimuksen naisten kasvonpiirteiden mieltymyksistä. Naiset ovat voineet kirjautua sivuille ja valinneet kahdesta kuvasta aina miellyttävämmän näköisen sekä arvioineet kummankin miellyttävyyden toisiinsa verrattuna. Näkymässä olevat kaksi kasvoa olivat hyvin samankaltaiset, lähes identtisen kaksosen näköiset, alla esimerkki.
Naisilla meni keskimäärin 10 minuuttia 20 kuvan arvioimiseen. Kaikki kerätty tieto koottiin yhteen ja näitä verrattiin jokaisen vastaajan kotimaahan ja Maailman terveysorganisaatiolta (WHO) saatuihin tietoihin kuolleisuudesta, eliniästä sekä tarttuvista taudeista. Näitä tietoja verratessaan tutkijat löysivät jotain erittäin mielenkiintoista. Maissa, joissa huono terveydenhuolto on erityisesti uhka selviytymiselle, naiset pitivät enemmän miehekkäistä kasvoista. Tutkijat pystyivät siis ennustamaan naisen mieltymyksen tämän kotimaan perusteella.
Tutkijoiden mukaan naiset, jotka olivat vähiten mieltyneitä miehekkäisiin kasvoihin olivat kotoisin maista, joissa terveydenhuolto toimii hyvin. Näitä maita olivat mm. Ruotsi, Suomi, Tanska ja Itävalta. Kaikkein vähiten miehekkäistä kasvoista pitivät Belgialaiset. Toisaalta taas naiset, jotka olivat eniten mieltyneitä miehekkäisiin kasvoihin, tulivat maista, joissa terveydenhuolto ei ole kovin hyvä, kuten Meksiko, Brasilia, Bulgaria ja Argentiina.
Lisää aiheesta ja kuva: http://online.wsj.com/article/SB10001424052748704100604575145810050665030.html
Jo jonkin aikaa erityisesti länsimaissa seksikkäimpien miesten kärkijoukkoon on kuulunut moni hieman naisellisemman tai kauniimman näköinen mies. Miehekkäät kasvot ja voimakkaat piirteet ovat saaneet pitää perää. Tietysti makuasioissa on aina yhtä monta mielipidettä kuin on katsojaakin, mutta nyt tutkijat ovat löytäneet tässä yhteydessä jotain mielenkiintoista.
Internetissä olevalla sivustolla Aberdeenin yliopisto Skotlannista on mahdollistanut tutkimuksen naisten kasvonpiirteiden mieltymyksistä. Naiset ovat voineet kirjautua sivuille ja valinneet kahdesta kuvasta aina miellyttävämmän näköisen sekä arvioineet kummankin miellyttävyyden toisiinsa verrattuna. Näkymässä olevat kaksi kasvoa olivat hyvin samankaltaiset, lähes identtisen kaksosen näköiset, alla esimerkki.
Naisilla meni keskimäärin 10 minuuttia 20 kuvan arvioimiseen. Kaikki kerätty tieto koottiin yhteen ja näitä verrattiin jokaisen vastaajan kotimaahan ja Maailman terveysorganisaatiolta (WHO) saatuihin tietoihin kuolleisuudesta, eliniästä sekä tarttuvista taudeista. Näitä tietoja verratessaan tutkijat löysivät jotain erittäin mielenkiintoista. Maissa, joissa huono terveydenhuolto on erityisesti uhka selviytymiselle, naiset pitivät enemmän miehekkäistä kasvoista. Tutkijat pystyivät siis ennustamaan naisen mieltymyksen tämän kotimaan perusteella.
Tutkijoiden mukaan naiset, jotka olivat vähiten mieltyneitä miehekkäisiin kasvoihin olivat kotoisin maista, joissa terveydenhuolto toimii hyvin. Näitä maita olivat mm. Ruotsi, Suomi, Tanska ja Itävalta. Kaikkein vähiten miehekkäistä kasvoista pitivät Belgialaiset. Toisaalta taas naiset, jotka olivat eniten mieltyneitä miehekkäisiin kasvoihin, tulivat maista, joissa terveydenhuolto ei ole kovin hyvä, kuten Meksiko, Brasilia, Bulgaria ja Argentiina.
Lisää aiheesta ja kuva: http://online.wsj.com/article/SB10001424052748704100604575145810050665030.html
31.3.2010
Kulttuurieroja katsekontaktissa
Mihin sinä kiinnität huomiota ollessasi katsekontaktissa toiseen henkiöön?
Tutkijat Glasgown yliopistossa ovat havainneet, että katsekontaktissa ja näin ollen myös kasvojen ilmeiden tunnistamisessa on kulttuurien välisiä eroja. Katsekontaktin eroista varmasti moni meistä tietääkin jo entuudestaan, eriyisesti jos toimii kansainvälisessä ympäristössä, matkustaa paljon tai on vaan muuten kiinnostunut asiasta. Toisissa kulttuureissa ei saa katsoa silmiin, toisissa katsotaan silmiin vielä enemmän kuin mihin täällä Suomessa ja monissa muissa länsimaissa olemme tottuneet.
Tutkimuksen kohteena olivat länsimaiset sekä itä-Aasialaiset koehenkilöt. Tutkijat havaitsivat, että länsimaiset koehenkilöt katsovat silmiä sekä suuta, eli kasvoja kokonaisuutena, kun taas itä-Aasialaiset katsoivat lähes pelkästään silmiin. Tästä erosta johtuen länsimaiset koehenkilöt onnistuivat kasvojen ilmeiden tunnistamisessa paremmin kuin itä-aasialaiset. Keskittyminen kasvojen keskikohtaan, eli nenän alueeseen, auttaa tunnistamaan kasvojen ilmeitä.
Länsimaisten (WC) henkilöiden katseet keskittyvät punaisiin alueisiin, kun taas itä-aasialaisten (EA) katseet keskittyvät sinisiin alueisiin.
(Kuva: Caroline Blais et al, doi:10.1371/journal.pone.0003022.g002)
Kulttuuriset erot katsekontaktissa vaikuttavat siis myös kasvojen ilmeiden tunnistamiseen. Erityisesti tällä on merkitystä sellaisten tunteiden tunnistamisessa, jotka näyttävät samantyyppisiltä silmien alueella. Mitä enemmän keskittyy pelkästään silmiin katsomiseen, sen vaikeampaa on erottaa toisistaan ilmeitä, jotka ovat samantyyppisiä silmien alueella. Keskittyminen kasvojen keskikohtaan helpottaa taas ilmeiden tunnistamista. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että jos puhutaan nopeiden mikroilmeiden tunnistamisesta, parhaiten niitä tunnistaa katsomalla juuri kasvojen keskikohtaan (nenän yläosa-silmien väliin). Jos katsoo välillä suuta, välillä silmiä, menee kokonaiskuva ohi ja tunteen tunnistaminen muuttuu hankalammaksi. Erityisesti mikroilmeistä puhuttaessa tämä on tärkeää, sillä ilme välähtää kasvoilla vain sekunnin murto-osan.
Lisää tutkimuksista Science Daily http://www.sciencedaily.com/releases/2008/08/080819213027.htm ja http://www.sciencedaily.com/releases/2009/08/090813142131.htm
Tutkijat Glasgown yliopistossa ovat havainneet, että katsekontaktissa ja näin ollen myös kasvojen ilmeiden tunnistamisessa on kulttuurien välisiä eroja. Katsekontaktin eroista varmasti moni meistä tietääkin jo entuudestaan, eriyisesti jos toimii kansainvälisessä ympäristössä, matkustaa paljon tai on vaan muuten kiinnostunut asiasta. Toisissa kulttuureissa ei saa katsoa silmiin, toisissa katsotaan silmiin vielä enemmän kuin mihin täällä Suomessa ja monissa muissa länsimaissa olemme tottuneet.
Tutkimuksen kohteena olivat länsimaiset sekä itä-Aasialaiset koehenkilöt. Tutkijat havaitsivat, että länsimaiset koehenkilöt katsovat silmiä sekä suuta, eli kasvoja kokonaisuutena, kun taas itä-Aasialaiset katsoivat lähes pelkästään silmiin. Tästä erosta johtuen länsimaiset koehenkilöt onnistuivat kasvojen ilmeiden tunnistamisessa paremmin kuin itä-aasialaiset. Keskittyminen kasvojen keskikohtaan, eli nenän alueeseen, auttaa tunnistamaan kasvojen ilmeitä.
Länsimaisten (WC) henkilöiden katseet keskittyvät punaisiin alueisiin, kun taas itä-aasialaisten (EA) katseet keskittyvät sinisiin alueisiin.
(Kuva: Caroline Blais et al, doi:10.1371/journal.pone.0003022.g002)
Kulttuuriset erot katsekontaktissa vaikuttavat siis myös kasvojen ilmeiden tunnistamiseen. Erityisesti tällä on merkitystä sellaisten tunteiden tunnistamisessa, jotka näyttävät samantyyppisiltä silmien alueella. Mitä enemmän keskittyy pelkästään silmiin katsomiseen, sen vaikeampaa on erottaa toisistaan ilmeitä, jotka ovat samantyyppisiä silmien alueella. Keskittyminen kasvojen keskikohtaan helpottaa taas ilmeiden tunnistamista. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että jos puhutaan nopeiden mikroilmeiden tunnistamisesta, parhaiten niitä tunnistaa katsomalla juuri kasvojen keskikohtaan (nenän yläosa-silmien väliin). Jos katsoo välillä suuta, välillä silmiä, menee kokonaiskuva ohi ja tunteen tunnistaminen muuttuu hankalammaksi. Erityisesti mikroilmeistä puhuttaessa tämä on tärkeää, sillä ilme välähtää kasvoilla vain sekunnin murto-osan.
Lisää tutkimuksista Science Daily http://www.sciencedaily.com/releases/2008/08/080819213027.htm ja http://www.sciencedaily.com/releases/2009/08/090813142131.htm
29.3.2010
Tuntematon minä - miten muut näkevät minut?
Pahoittelen vähäistä blogin päivitystä tämän Maaliskuun aikana. Olen ollut kovin kiireinen ja aika on ollut todella kortilla. Mutta nyt uskon palaavani takaisin ruotuun, ainakin joksikin aikaa. Tässä yksi esimerkki kokemuksistani Maaliskuun aikana.Oman elämän petrimalja
Olin osallistujana eräässä koulutuspäivässä, jossa käytiin läpi oman itsensä havainnointia ja minkälaista vaikutelmaa antaa itsestään, erityisesti esiintymistilanteessa.
Osanottajilta kysyttiin omaa käsitystä itsestään esiintyjänä. Miten he kokevat itsensä esiintyjinä ja mikä on omasta mielestä paras kyky tai taito esiintyessä. Monet osallistujista olivat hyvin realistisia kuvatessaan itseään, ehkäpä hieman vaatimattomiakin. Mutta joukossa oli henkilö, jonka omakuva oli aivan erilainen kuin miten muut hänet näkivät.
Hän kertoi vahvuudekseen muiden innostamisen ja positiivisuuden välittämisen. (Kommentti: miksi monet henkilöt, jotka eivät ole mitenkään erityisen positiivisia kuvittelevat olevansa sellaisia? Tämä henkilö ei ole ensimmäinen, jonka olen tavannut.) Henkilön olemus alusta alkaen oli ujohko, tai sitten hän ei vain osallistunut "täysillä" aikaisempiin harjoituksiin. Kun tapaan positiivisia ja innostavia henkilöitä, he heittäytyvät tilanteeseen, vetävät muita mukaansa eivätkä jarruttele - paitsi jos on aivan tarpeen.
Ensimmäiset käyttäytymisen merkit osoittivat siis jotain aivan muuta kuin positiivisuutta ja innostavuutta.
Kun pääsimme harjoittelemaan esiintymistä, hyvin lyhyissä pätkissä, kyseinen henkilö oli lähinnä anteeksipyytelevän näköinen ja ujo. Innostavuus ja positiivisuus oli täysin poissa.
Itsetuntemus
Jotta opimme ymmärtämään itseämme ja antamaamme vaikutelmaa, oli kyseessä sitten esiintyminen tai työhaastattelu, meidän tulisi oppia tuntemaan itsemme. Minkälainen luonne olemme? Miten se tulee esille? Voisinko muuttaa jotain? Korostaa jotain piirrettä ja häivyttää toista? Miten opettelen olemaan positiivisempi?
Puhun aina positiivisuuden puolesta, sillä koemme vetoa positiivisia ja innostavia henkilöitä kohtaan. Heidän seurassaan tunnemme itsekin olevamme positiivisia ja innostuneita. He lahjoittavat virtaa meille muille.
Itseluottamus ja ensivaikutelma
Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan itseluottamus on avain tilanteessa, jossa haluamme luoda hyvää ensivaikutelmaa. Tuntemalla itsesi kehität itseluottamustasi. Keräämällä kokemuksia ja hyväksymällä itsesi itseluottamuksesi tulee kasvamaan. Lisää tutkimuksesta Science Daily http://www.sciencedaily.com/releases/2010/03/100310142451.htm
Kuva: http://www.mattk.com/infectious_disease/labtech.htm
Miehet tuntevat vähemmän syyllisyyttä
Uuden tutkimuksen mukaan naiset kokevat enemmän syyllisyyttä kuin miehet. Tutkimuksen mukaan tätä tapahtuu kaikissa ikäryhmissä. Erityisen suurena ero miesten ja naisten välillä näkyy 40-50 vuotiaiden ryhmässä. Tutkijoiden mukaan ongelma ei kuitenkaan ole se, että naiset tuntisivat liikaa syyllisyyttä, vaan se, että miehet tuntevat liian vähän syyllisyyttä.
Syyksi tähän esitetään, että naiset kasvatetaan eri tavalla. Nämä kasvatusmetodit, jotka vaativat enemmän naisilta, ovat edelleen käytössä, vaikka uskotaan toisin.
Erityisesti 25-33 vuotiaiden miesten keskuudessa vuorovaikutusherkkyys on "verrattain alhainen".
Lisää tutkimuksesta sekä syyllisyydestä Science Daily http://www.sciencedaily.com/releases/2010/01/100125123305.htm
Syyksi tähän esitetään, että naiset kasvatetaan eri tavalla. Nämä kasvatusmetodit, jotka vaativat enemmän naisilta, ovat edelleen käytössä, vaikka uskotaan toisin.
Erityisesti 25-33 vuotiaiden miesten keskuudessa vuorovaikutusherkkyys on "verrattain alhainen".
Lisää tutkimuksesta sekä syyllisyydestä Science Daily http://www.sciencedaily.com/releases/2010/01/100125123305.htm
8.3.2010
Koottuja Obama -otoksia
Obamasta on saatu muutamia kuvia erilaisissa tilanteissa. Kun Obama poseeraa, huulilla on kaunis hymy, mutta kun kuvat otetaan ilman, että hän on siitä koko ajan tietoinen tai tekee jotain muuta samalla, paljastuu kehon kielen kautta muuta. Tässä muutamia otoksia:
Kuva: http://latimesblogs.latimes.com/webscout/2008/11/crazy-everybody.html
Kuva: http://giwayne.com/obamanation-loves-you/
Kuva: http://www.edactivist.com/html/was_hillary_clinton_robbed_by_.html
(Kuvien lähteet eivät kuvaa omia mielipiteitäni. Lähteet on merkitty jotta jokainen löytää kuvan siitä kontekstista, josta sen otin. Kuvat löytyivät laittamalla hakusanaksi "obama" ja "obama middle finger" Googlen hakukoneeseen. Tarkoituksena on tarkastella kehon kieltä, ei poliittista kantaa tai henkilön hyvyyttä tai huonoutta.)
Monesta muusta julkisuuden henkilöstä ja poliitikosta on kuvia, joissa he näyttävät keskisormea. Ero eleessä on siinä, kun se tapahtuu tietoisesti, eli tarkoituksella tehden ja sitten nämä samantyyppiset kuin Obaman, jotka ovat peiteltyjä. Keskisormen näyttäminen ei ole välttämättä itsetarkoitus. Lisää käsimerkeistä aikasemmasta blogipostauksestani.
Kuva: http://latimesblogs.latimes.com/webscout/2008/11/crazy-everybody.html
Kuva: http://giwayne.com/obamanation-loves-you/
Kuva: http://www.edactivist.com/html/was_hillary_clinton_robbed_by_.html
(Kuvien lähteet eivät kuvaa omia mielipiteitäni. Lähteet on merkitty jotta jokainen löytää kuvan siitä kontekstista, josta sen otin. Kuvat löytyivät laittamalla hakusanaksi "obama" ja "obama middle finger" Googlen hakukoneeseen. Tarkoituksena on tarkastella kehon kieltä, ei poliittista kantaa tai henkilön hyvyyttä tai huonoutta.)
Monesta muusta julkisuuden henkilöstä ja poliitikosta on kuvia, joissa he näyttävät keskisormea. Ero eleessä on siinä, kun se tapahtuu tietoisesti, eli tarkoituksella tehden ja sitten nämä samantyyppiset kuin Obaman, jotka ovat peiteltyjä. Keskisormen näyttäminen ei ole välttämättä itsetarkoitus. Lisää käsimerkeistä aikasemmasta blogipostauksestani.
18.2.2010
Miten oppia kehon kieltä itsenäisesti?
Sain juuri palautetta eräältä kurssilaiselta, joka oli käynyt läpi pitämäni peruskurssin ja osallistui jatkokurssille siitä, miten kehon kielen seuraaminen vaatii sitä, että todella kiinnitämme huomiota siihen. Ja että se ei tapahdu ihan itsestään. Peruskurssilla opiskelijat saavat läpileikkauksen kehon kielestä ja vuorovaikutuksesta. Informaatiota on paljon, mutta se antaa kokonaiskuvan kehon kielestä. Käytäntöön peruskurssilla opittuja tietoja laitetaan erityisesti jatkokurssilla.
Jatkokurssilla monet ovat huomanneet, että kehon kielen tulkinta todellakin vaatii harjoittelua. Ei vain kerran tai kaksi, vaan se on haastavaa opittavaa. Ei silti, jokainen onnistuminen ja uuden viestin havaitseminen palkitsee ja antaa yhä enemmän intoa jatkaa oppimista. Se ei ole todellakaan mahdotonta, mutta vaatii kärsivällisyyttä.
Koska olen itse opiskellut aihetta jo toistakymmentä vuotta aktiivisesti ja tiedostaen tarpeen tunnistaa kehon kieltä, olen jo pitkään miettinyt miten voisin auttaa muita harjoittelemaan kehon kielen tulkintaa niin, ettei se aina vaadi ohjaajan tai kokeneemman läsnäoloa. Tarvitaan työkalu, joka antaa myös palautetta. Tästä ongelmasta on syntynyt innovaatio, joka tulee auttamaan jokaista, joka haluaa parantaa taitojaan kehon kielen tulkinnassa.
Testiryhmä
Innovaatio on vielä kehittelyvaiheessa, mutta perusideat ovat valmiina ja raakaversiota ollaan tekemässä. Ja jatkokehittelyversiot ovat myös ideoina valmiina. Jossakin vaiheessa tulevaisuudessa tulen tarvitsemaan testiryhmiä kokeilemaan, kuinka hyvä keksintö oikeasti on. Jos olet kiinnostunut, voit ilmoittautua tällä blogilla kommentoimalla tätä juttua tai lähettämällä sähköpostia osoitteeseen info (at) elekieli.com. Jos kommentoit täällä, jätä sähköpostiosoitteesi (jos pelkäät roskapostia, saattaa turvallisempaa olla kirjoittaa suoraan tuohon sähköpostiosoitteeseen). Voit myös kysyä asiasta täällä blogilla. Paljon en kuitenkaan tässä vaiheessa vielä voi paljastaa itse opetustyökalusta, ymmärrettävistä syistä.
Jatkokurssilla monet ovat huomanneet, että kehon kielen tulkinta todellakin vaatii harjoittelua. Ei vain kerran tai kaksi, vaan se on haastavaa opittavaa. Ei silti, jokainen onnistuminen ja uuden viestin havaitseminen palkitsee ja antaa yhä enemmän intoa jatkaa oppimista. Se ei ole todellakaan mahdotonta, mutta vaatii kärsivällisyyttä.
Koska olen itse opiskellut aihetta jo toistakymmentä vuotta aktiivisesti ja tiedostaen tarpeen tunnistaa kehon kieltä, olen jo pitkään miettinyt miten voisin auttaa muita harjoittelemaan kehon kielen tulkintaa niin, ettei se aina vaadi ohjaajan tai kokeneemman läsnäoloa. Tarvitaan työkalu, joka antaa myös palautetta. Tästä ongelmasta on syntynyt innovaatio, joka tulee auttamaan jokaista, joka haluaa parantaa taitojaan kehon kielen tulkinnassa.
Testiryhmä
Innovaatio on vielä kehittelyvaiheessa, mutta perusideat ovat valmiina ja raakaversiota ollaan tekemässä. Ja jatkokehittelyversiot ovat myös ideoina valmiina. Jossakin vaiheessa tulevaisuudessa tulen tarvitsemaan testiryhmiä kokeilemaan, kuinka hyvä keksintö oikeasti on. Jos olet kiinnostunut, voit ilmoittautua tällä blogilla kommentoimalla tätä juttua tai lähettämällä sähköpostia osoitteeseen info (at) elekieli.com. Jos kommentoit täällä, jätä sähköpostiosoitteesi (jos pelkäät roskapostia, saattaa turvallisempaa olla kirjoittaa suoraan tuohon sähköpostiosoitteeseen). Voit myös kysyä asiasta täällä blogilla. Paljon en kuitenkaan tässä vaiheessa vielä voi paljastaa itse opetustyökalusta, ymmärrettävistä syistä.
17.2.2010
Paljastavat valheet TV-sarja on alkanut Suomessa!
MTV3 kanavalla nähdään jo täällä blogillakin mainostamaani Lie to Me sarjaa, nimella Paljastavat valheet. Ohjelma tulee maanantaisin klo 21.00 maikkarilta (alkoi tänä maanantaina). Jokainen episodi on siinä mielessä itsenäinen, että mukaan pääsee vaikka olisikin ensimmäinen jakso jäänyt katsomatta.
Suosittelen todella lämpimästi! Opit paljon elekielestä ja valheen paljastamisesta sarjan kautta. Sarja on nopeatahtinen ja siinä on hieman toisenlainen näkökulma esimerkiksi rikosten tai onnettomuuksien selvittämiseen. Tarinat pohjimmiltaan eivät välttämättä ole mitään tavanomaisuudesta poikkeavaa, mutta elekielen ottaminen mukaan näin vahvasti on jotain aivan uutta.
Blogini oikeassa laidassa on linkki suoraan sarjan tekijöiden sivuille, joilta löytyy paljon taustatietoa ja lisäinformaatiota sekä sarjasta että elekielestä ja valheiden paljastamisesta. Sivut ovat englanniksi.
Kuva ja lisätietoa sarjasta maikkarin sivuilta http://www.mtv3.fi/ohjelmat/uutiset.shtml?1056992
11.2.2010
Kylpylässä opittua
Lomailin yksin, joten minulla oli todellakin aikaa "kytätä" muita kylpylän käyttäjiä. Erinäisiä asioita, joita en tällä blogilla viitsi kertoa tapahtui muutaman päivän sisällä, jotka saivat minut ajattelemaan muita kylpylän käyttäjiä, erityisesti lapsia ja heidän vanhempiaan.
Kun olemme jossain perheen tai kaverin kanssa, emme huomaa mitä ympärillämme tapahtuu. Emme pysty seuraamaan muita. Jos sinulla on mahdollisuus, ota aikaa ja seuraa ympäristöäsi. Älä sulje silmiäsi ja pidä mielesi avoimena. Voit nähdä asioita, joita et haluaisi edes huomata.
Kylpylät ovat yksiä parhaimmista paikoista henkilöille, jotka ovat esimerkiksi seksuaalisesti kiinnostuneita lapsista ja nuorista tytöistä tai pojista. Vanhempien tehtävä on pitää tarkkaa huolta lapsistaan ja välttää toimintaa, joka altistaa lapsen näiden tirkistelijöiden katseille. Kuka vanhempi haluaa että joku kyttää hänen lastaan?
Suomalainen avoin kulttuuri, jossa mennään Roomalaiseen saunaan alasti ja pienet tytöt voivat mennä isiensä kanssa miesten puolelle saunaan, antaa valtavat mahdollisuudet sairaille ihmisille toteuttaa haaveitaan ja fantasioitaan. Voimme ummistaa silmämme tältä, mutta jos olemme tarkkaavaisia, voimme huomata että tätä oikeasti myös tapahtuu.
Joskus kannattaa olla kärpäsenä katossa.
Kun olemme jossain perheen tai kaverin kanssa, emme huomaa mitä ympärillämme tapahtuu. Emme pysty seuraamaan muita. Jos sinulla on mahdollisuus, ota aikaa ja seuraa ympäristöäsi. Älä sulje silmiäsi ja pidä mielesi avoimena. Voit nähdä asioita, joita et haluaisi edes huomata.
Kylpylät ovat yksiä parhaimmista paikoista henkilöille, jotka ovat esimerkiksi seksuaalisesti kiinnostuneita lapsista ja nuorista tytöistä tai pojista. Vanhempien tehtävä on pitää tarkkaa huolta lapsistaan ja välttää toimintaa, joka altistaa lapsen näiden tirkistelijöiden katseille. Kuka vanhempi haluaa että joku kyttää hänen lastaan?
Suomalainen avoin kulttuuri, jossa mennään Roomalaiseen saunaan alasti ja pienet tytöt voivat mennä isiensä kanssa miesten puolelle saunaan, antaa valtavat mahdollisuudet sairaille ihmisille toteuttaa haaveitaan ja fantasioitaan. Voimme ummistaa silmämme tältä, mutta jos olemme tarkkaavaisia, voimme huomata että tätä oikeasti myös tapahtuu.
Joskus kannattaa olla kärpäsenä katossa.
Pelkkää humpuukia
Vietin juuri ansiokasta kylpylälomaa. Palkitsin itseäni mukavilla hemmotteluhoidoilla ja rentoutumisella. Loma oli kaikin puolin mukava, mutta jotain jäi hampaankoloon. Ja jotain jaettavaa myös kehon kielestä.
Varasin puhdistavan kasvohoidon hoitolasta kylpylän yhteydessä. Ajattelin, että nyt saan naamani taas pitkästä aikaa oikein ammattilaisen käsillä puhdistettua ja ihon kirkkaaksi. Näin oli aikaisemmin tapahtunut toisissa paikoissa, muun muassa lomamatkalla Unkarissa sain hyvään hintaan aivan loistavan lähes kahden tunnin mittaisen kasvohoidon ja iho oli kuulas, terve ja puhdas.
Hoitaja kutsui minut sisään huoneeseen. Istuin tuoliin ja hän tiedusteli nykyistä hoitorutiiniani. Kun olin sitä hetken selvittänyt ja hän oli puhdistanut kasvoni voiteista ja meikinjäämistä, kosmetologin kommentti meni suunnilleen näin: "Kotiohjelmasi on aivan pielessä. Teet kaiken väärin." Olin juuri seilittänyt miten olin saanut herkän ihoni rauhoittumaan ja tuntumaan hyvälle!
Puhdistava kasvohoito meni suunnilleen näin: Kasvojen kevyt puhdistus, naamio joka kuivui noin 10 minuuttia, naamion poistaminen, puhdistavat aineet naamalle (4 erilaista), vaikutusaikaa (kauneusunia) vietin yksin pimeässä huoneessa noin 15 minuuttia. Aineiden kevyt puhdistus naamalta ja jonkin tökötin laittaminen kasvoille.
Ja tämän jälkeen tuoli nousi jälleen istuvaan asentoon ja hoitajalla oli kädessään esite tuotteista, joilla saan pielessä olevan kasvojenhoito-ohjelmani kuntoon. Tässä vaiheessa mietin että kasvohoito oli siis tuote-esittely. Siirryimme tästä myymälään hoitolan yhteydessä. Hoitaja esitteli minulle tuotteita, joita nyt ehdottomasti tarvitsen. Koko aikana hän ei kertaakaan katsonut minua silmiin vaan tuijotti joko tuotteita tai lattiaan. Tässä vaiheessa epäilykseni tuote-esittelystä vahvistui. Hoidon tarkoitus ei ollut muuta kuin myydä minulle tuotteita. Hoitaja esitteli tuotteita noin 10 minuutin ajan. Koko aikana hän ainoastaan kerran nopeasti sivusilmällä vilkaisi minuun!
Kävelin ulos liikkeestä ja kasvoni alkoivat tuntua kipeille. Hoito (siis se niin sanottu hoito) teki kasvojeni ihon araksi ja kipeäksi koko seuraavan vuorokauden ajaksi.
Vielä lähtiessäni tapasin saman hoitajan käytävällä. Hän vilkaisi minua vaivaantuneena ja tervehti nyökäten. Ohitseni ei voinut mennä ilman ettei minua olisi "huomaamatta".
Mitä voidaan tästä oppia? Kaikki,mitä meille sanotaan, vaikka olisi kyseessä kuinka ammattilainen, ei välttämättä ole totta. Hoitajan kehon kieli oli vaivaantunutta ja salailevaa ja antoi vain kuvan siitä, että hänen tulisi myydä jotain johon ei itsekään ehkä luota. Tai sitten myyminen oli hänelle vain kamalan vaikeaa. Tai hänellä oli ehkä huono päivä. Myyjille tämä on oppimisen paikka. Asiakkaaseen tulee katsoa ja ottaa kontakti jotta hänet voidaan vakuuttaa. Muutosta haluttaessa asiakkaan käyttäytymiseen, tulee muutosehdotukset kertoa niin, että asiakas voi ottaa ne positiivisina asioina vastaan. Asiakasta ei tule lyödä lyttyyn.
Palasin kotiin ja jatkoin omaa kasvojenhoito-ohjelmaani. Kipu ja arkuus ihosta on kadonnut vähitellen. En ostanut sitä noin 100 euron tuotepakettia, joka olisi luultavasti jäänyt kaappiin lojumaan iholleni sopimattomana. Kasvohoito kun tehtiin juuri niillä tuotteilla.
Varasin puhdistavan kasvohoidon hoitolasta kylpylän yhteydessä. Ajattelin, että nyt saan naamani taas pitkästä aikaa oikein ammattilaisen käsillä puhdistettua ja ihon kirkkaaksi. Näin oli aikaisemmin tapahtunut toisissa paikoissa, muun muassa lomamatkalla Unkarissa sain hyvään hintaan aivan loistavan lähes kahden tunnin mittaisen kasvohoidon ja iho oli kuulas, terve ja puhdas.
Hoitaja kutsui minut sisään huoneeseen. Istuin tuoliin ja hän tiedusteli nykyistä hoitorutiiniani. Kun olin sitä hetken selvittänyt ja hän oli puhdistanut kasvoni voiteista ja meikinjäämistä, kosmetologin kommentti meni suunnilleen näin: "Kotiohjelmasi on aivan pielessä. Teet kaiken väärin." Olin juuri seilittänyt miten olin saanut herkän ihoni rauhoittumaan ja tuntumaan hyvälle!
Puhdistava kasvohoito meni suunnilleen näin: Kasvojen kevyt puhdistus, naamio joka kuivui noin 10 minuuttia, naamion poistaminen, puhdistavat aineet naamalle (4 erilaista), vaikutusaikaa (kauneusunia) vietin yksin pimeässä huoneessa noin 15 minuuttia. Aineiden kevyt puhdistus naamalta ja jonkin tökötin laittaminen kasvoille.
Ja tämän jälkeen tuoli nousi jälleen istuvaan asentoon ja hoitajalla oli kädessään esite tuotteista, joilla saan pielessä olevan kasvojenhoito-ohjelmani kuntoon. Tässä vaiheessa mietin että kasvohoito oli siis tuote-esittely. Siirryimme tästä myymälään hoitolan yhteydessä. Hoitaja esitteli minulle tuotteita, joita nyt ehdottomasti tarvitsen. Koko aikana hän ei kertaakaan katsonut minua silmiin vaan tuijotti joko tuotteita tai lattiaan. Tässä vaiheessa epäilykseni tuote-esittelystä vahvistui. Hoidon tarkoitus ei ollut muuta kuin myydä minulle tuotteita. Hoitaja esitteli tuotteita noin 10 minuutin ajan. Koko aikana hän ainoastaan kerran nopeasti sivusilmällä vilkaisi minuun!
Kävelin ulos liikkeestä ja kasvoni alkoivat tuntua kipeille. Hoito (siis se niin sanottu hoito) teki kasvojeni ihon araksi ja kipeäksi koko seuraavan vuorokauden ajaksi.
Vielä lähtiessäni tapasin saman hoitajan käytävällä. Hän vilkaisi minua vaivaantuneena ja tervehti nyökäten. Ohitseni ei voinut mennä ilman ettei minua olisi "huomaamatta".
Mitä voidaan tästä oppia? Kaikki,mitä meille sanotaan, vaikka olisi kyseessä kuinka ammattilainen, ei välttämättä ole totta. Hoitajan kehon kieli oli vaivaantunutta ja salailevaa ja antoi vain kuvan siitä, että hänen tulisi myydä jotain johon ei itsekään ehkä luota. Tai sitten myyminen oli hänelle vain kamalan vaikeaa. Tai hänellä oli ehkä huono päivä. Myyjille tämä on oppimisen paikka. Asiakkaaseen tulee katsoa ja ottaa kontakti jotta hänet voidaan vakuuttaa. Muutosta haluttaessa asiakkaan käyttäytymiseen, tulee muutosehdotukset kertoa niin, että asiakas voi ottaa ne positiivisina asioina vastaan. Asiakasta ei tule lyödä lyttyyn.
Palasin kotiin ja jatkoin omaa kasvojenhoito-ohjelmaani. Kipu ja arkuus ihosta on kadonnut vähitellen. En ostanut sitä noin 100 euron tuotepakettia, joka olisi luultavasti jäänyt kaappiin lojumaan iholleni sopimattomana. Kasvohoito kun tehtiin juuri niillä tuotteilla.
6.2.2010
28.1.2010
Hullunkurisia muoti-ilmiöitä
Eri aikakausilla on erilaisia ilmiöitä, toisinaan jopa huvittavia sellaisia. Yksi näistä on 70-luvulla miehillä muodissa ollut miehekkyyden osoitustapa. Yhdysvalloissa tämä tapa tuli yleiseen käyttöön ja siitä kirjoitettiin jopa erinäisiin kehon kielellä kommunikoinnista kertoviin opuksiin. Miehekkyyttä, "alpha-mieheyttä", osoitettiin asettamalla sukukalleudet paikoilleen!!!!
Eräässä oppaassa toiminta ohjeistettiin tekemään suunnilleen seuraavasti:
Nojaa vasemmalle jalalle, sitten nojaa oikealle jalalle. Tartu haaraväliisi.
Siis mitä?!?!?!?! Mies osoitti hallitsevuuttaan ja viriiliyttään tarttumalla omaan jalkoväliinsä astuessaan huoneeseen. Keskustelin asiasta myös Yhdysvalloissa asuneiden henkilöiden kanssa, jotka elävästi muistavat tämän tavan. Ne, jotka sitä eivät käyttäneet, lähinnä kokivat haaroihin tarttumisen iljettävänä ja kummallisena. Näin jälkeenpäin kun asiaa ajattelee ja katselee, huvittavaltahan se näyttää.
Oheisessa videoklipissä John Travolta näyttää esimerkkiä haaroihin tarttumisesta (2:28 kun nainen on torjunut hänet):
Eräässä oppaassa toiminta ohjeistettiin tekemään suunnilleen seuraavasti:
Nojaa vasemmalle jalalle, sitten nojaa oikealle jalalle. Tartu haaraväliisi.
Siis mitä?!?!?!?! Mies osoitti hallitsevuuttaan ja viriiliyttään tarttumalla omaan jalkoväliinsä astuessaan huoneeseen. Keskustelin asiasta myös Yhdysvalloissa asuneiden henkilöiden kanssa, jotka elävästi muistavat tämän tavan. Ne, jotka sitä eivät käyttäneet, lähinnä kokivat haaroihin tarttumisen iljettävänä ja kummallisena. Näin jälkeenpäin kun asiaa ajattelee ja katselee, huvittavaltahan se näyttää.
Oheisessa videoklipissä John Travolta näyttää esimerkkiä haaroihin tarttumisesta (2:28 kun nainen on torjunut hänet):
21.1.2010
Kommunikaatiopiirakka
Koulutuksissani usein esittelen kommunikaatiopiirakan havainnollistaakseni kehon kielen osuutta kommunikoinnissa. Jaottelun on kehittänyt psykologi Albert Mehrabian jo 1967 ja se jakaantuu seuraavasti:
Keskitymme normaalisti eniten sanoihin, mutta aivomme alitajuisesti vastaanottavat jatkuvasti ärsykkeitä myös visuaalisesti että kuuntelemalla muun muassa äänen sävyjä, painoja sekä puhenopeutta. Puhuja voi sanoa vain "Joo", mutta äänenpainosta ja sävystä tiedämme onko henkilö positiivinen, negatiivinen, ärsyyntynyt, vihainen, neutraali, kyllästynyt.... Mitä tarkempaan olemme "tuunanneet" itsemme tunnistamaan sävyjä ja näkemäämme, sen paremmin pystymme tulkitsemaan vallitsevia tunnetiloja ja voimme "lukea rivien välistä" keskustellessamme muiden kanssa.
Albert Mehrabianin kotisivut täällä http://www.kaaj.com/psych/
- 7 % sanat
- 38 % äänenkäyttö
- 55 % elekieli
Keskitymme normaalisti eniten sanoihin, mutta aivomme alitajuisesti vastaanottavat jatkuvasti ärsykkeitä myös visuaalisesti että kuuntelemalla muun muassa äänen sävyjä, painoja sekä puhenopeutta. Puhuja voi sanoa vain "Joo", mutta äänenpainosta ja sävystä tiedämme onko henkilö positiivinen, negatiivinen, ärsyyntynyt, vihainen, neutraali, kyllästynyt.... Mitä tarkempaan olemme "tuunanneet" itsemme tunnistamaan sävyjä ja näkemäämme, sen paremmin pystymme tulkitsemaan vallitsevia tunnetiloja ja voimme "lukea rivien välistä" keskustellessamme muiden kanssa.
Albert Mehrabianin kotisivut täällä http://www.kaaj.com/psych/
14.1.2010
Kehon skannausta lentokentillä - tehokasta?
Nyt "uusin huuto" lentokentillä on body scannerit eli kehon skannaavat laitteet. Näiden laitteiden pitäisi nyt siis paljastaa vaatteiden alle piilotetut kielletyt aineet ja esineet, siis paljastaa mahdollinen pommittaja. Voimme taas huokaista helpotuksesta sillä turvallisuutemme lentoliikenteessä on taattu. Vai onko?Nyt yhtenä kiistanaiheena on se, tallentaako laitteistot kuvia. Tähän mennessä on yritetty väittää että ei, mutta nimettömän TSA:n lähteen mukaan tallentaa, mutta vain testiasetuksella. Tavallinen lentokentällä skannausta tekevä henkilö ei hänen mukaansa sellaista asetusta pysty laittamaan päälle. Laitteet eivät myöskään ole kiinni missään verkossa, joten niitä ei voisi hakkeroida. Mutta kysymykseen, olisiko mahdollista, että joku osaa kuitenkin kuvia tallentaa, ei ole vielä annettu vastausta. Voidaanko laitteet myöhemmin liittää verkkoon? Aletaanko kuvia myöhemmin tallentamaan?
Toisekseen, henkilöt, joiden uskonnollinen tai muu vakaumus kieltää heitä astumasta skannattavaksi, eivät siihen joudu. Heidät viedään eri paikkaan ja heille tehdään perinteinen käsin tehtävä tarkastus. Mitä todellista hyötyä tästä laitteesta nyt sitten onkaan kun suuri osa pommittajista tai niiden yrittäjistä kuuluu uskontokuntaan, joka ei salli laitteeseen astumista ja itsensä kuvauttamista "puolialastomana"? Ja vaikkei kuuluisikaan, siihen voi aina vedota.Palaan taas vanhaan aiheeseen, käyttäytymisen tunnistamiseen. Samalla rahalla, millä kalliita laitteita hankitaan (joiden todellinen teho voi olla kyseenalainen), voitaisiin kouluttaa useita turvatarkastajia seuraamaan matkustajien käyttäytymistä. Esimerkiksi tämä viimeisin tapaus, Abdulmutallabin käytös täytti useita käyttäytymisen merkkejä, joista hänet olisi voinut tunnistaa etukäteen.
En aina ymmärrä tätä teknologian ihannointia. Onhan siinä hyvät puolensa ja se on aina helppo vastaus, mutta ihminen unohtuu tässä täysin. Syyllinen, salailija, hermostunut henkilö on käyttäytynyt samoin tavoin jo satoja, tuhansia vuosia. Miksei tätä tietotaitoa käytetä hyväksi enemmän?
Kuva: http://www.aclu.org/technology-and-liberty/see-through-body-scanners
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
