Kiinnostus muita ihmisiä kohtaan, halu parantaa ihmissuhteita sekä vuorovaikutustaitoja ovat tämän blogin taustavaikuttajina. Miksi emme tule toimeen toisten kanssa yhtä hyvin kuin toisten? Miten kehomme viestivät ja miten voimme käyttää näitä viestejä hyväksemme sosiaalisissa tilanteissa? Blogi tarjoaa työkaluja vuorovaikutustilanteisiin sekä tietoa siitä, miten viestimme, mitä tapahtuu sisällämme ja miten ajatusprosessimme toimivat sekä miten kaikki tämä vaikuttaa kehon kieleen.
Kaikille lukijoille entistä parempaa ja positiivista vuotta 2010! Tulevalle vuodelle toivon jokaiselle onnellisuutta, toivoa ja ihania asioita. Toivon jokaiselle voimia ja innostusta ottaa oma elämä haltuunsa, nauttia jokaisesta hetkestä ja elää tässä päivässä sekä kykyä ymmärtää niitä asioita, joita haluaa muuttaa elämässään ja taitoa muuttaa niitä!
Aseta itsellesi uusia tavoitteita, muuta itseäsi ja tee asioita jotka auttavat sinua saavuttamaan tavoitteesi. Älä sano "Ei näin voi tehdä" vaan kysy "Miten tuon voisi saada onnistumaan?"
Jos haluat löytää unelmiesi puolison, ole itse ensin unelmien puoliso, älä vain etsi häntä. Jos haluat löytää ystäviä, ole ensin itse ystävä muille, älä vain etsi ystäviä. Jos haluat muuttaa elinkumppaniasi, muuta ensin omaa asennettasi elinkumppaniasi kohtaan, älä yritä muuttaa häntä. Saamme enemmän aikaan kun muutamme ensin itseämme.
Lasi on aina puolitäysi ja maailma mahdollisuuksia pullollaan!
Jos miehen kasvoilla vihaisuuden osoittaminen on hyväksyttävää, se ei ole sitä naisten kohdalla. Oli tilanne mikä tahansa, vihaisuutta osoittava nainen menettää asemansa. Naisen on parempi säilyttää malttinsa työpaikalla, ja jos sen menettää, tulee syy siihen selvittää muille.
Koetilanteissa sekä miehet että naiset arvoivat vihastuvaa miestä henkilöksi, joka ansaitsee parempaa palkkaa, on pätevämpi ja parempi työssään kuin vihainen nainen. Surulliset kasvot tasoittavat tätä eroa.
Hyväksymme siis vihaisuutta miehissä enemmän kuin naisissa. Yhdysvalloissa Hillary Clintonin vaalikampanjan aikana naisen vihastuminen tulikin ajankohtaiseksi asiaksi. Clinton nähtiin toisissa paikoissa vihaisena, toisissa vuodattamassa norsunkyyneleitä yrittäen korjata vihastumisensa aiheuttamaa vahinkoa.
Sukupuolten välillä on eroa kasvojen ilmeissä. Kahden eri tutkimuksen mukaan vihaiset kasvot mielletään mieluummin miehen kasvoiksi ja iloiset naisen kasvoiksi.
Yhdessä tutkimuksessa koehenkilöille näytettiin androgyyneja kasvoja, joilla oli joko vihaisia (kulmat alhaalla, huulet puristettuina yhteen), iloisia (hymy) tai pelkoa (kohotetut kulmakarvat) osoittavia ilmeitä. Vihaiset ilmeet miellettiin useimmin miehen kasvoiksi, iloiset tai pelokkaat naisen kasvoiksi. Toisessa tutkimuksessa koehenkilöille näytettiin miesten ja naisten kasvoja, joilla oli iloisia, vihaisia, surullisia ja pelkoa osoittavia ilmeitä sekä neutraaleja ilmeitä. Yleisesti ottaen koehenkilöt kykenivät tunnistamaan miesten ilmeitä nopeammin. Vihaisen naisen kasvojen ilmeen tunnistaminen kesti kauimmin.
Tulokset ovat niin voimakkaat, että voidaan olettaa, että miesten ja vihaisuuden sekä naisten ja onnellisuuden yhteys on niin voimakas, että se voi vaikuttaa käsitykseemme henkilön sukupuolesta nähdessämme heidät vain vilaukselta.
Tulokset kuuluvat samaan kategoriaan, jonka mukaan korkea otsa, tuuheat kulmakarvat ja voimakas leuka yhdistetään hallitsevuuteen ja miehekkyyteen. Pyöreät, hieman lapsimaiset kasvonpiirteet ja suuret silmät yhdistetään naisellisuuteen sekä henkilöön, jota on helppo lähestyä ja hän on luonteeltaan lämmin.
Sama vihaisuuden aste miehen kasvoilla tulkitaan voimakkaammaksi kuin naisella. Samanlainen hymy tulkitaan taas voimakkaammaksi naisella kuin miehellä. On myös mitä todennköisempää, että miehiä ei kovin helposti tulkita lämpimiksi ja helposti lähestyttäviksi eikä naisia dominoiviksi ja hallitseviksi.
Kasvomme ja sukupuolemme voivat määritellä sosiaalisia kohtaamisia. Kasvot viestittävät tunteita, sukupuolta sekä käyttäytymisaikeita. Kasvot on monimutkainen sosiaalisen viestinnän väline.
Lähde: Association for Research in Vision and Ophthalmology (2009, December 14). Are angry women more like men?. ScienceDaily. Retrieved December 30, 2009, from http://www.sciencedaily.com/releases/2009/12/091206110844.htm Kuva: http://flannelfamily.com/default.cfm?entry=277
Vuosikymmeniä useat ovat miettineet, mitä Mona Lisan arvoituksellisen hymyn takaa löytyy. Alankomaissa on kehitetty tietokoneohjelma, joka arvioi kasvojen ilmeitä ja tunteita 85 prosentin tarkkuudella, mikä on suunnilleen sama kuin mihin me ihmiset kykenemme.
Tämän ohjelman mukaan Mona Lisan kasvoilta näkyy
83% onnellisuutta
9% halveksuntaa
6% pelkoa ja
2% vihaisuutta.
Mitä sinä näet? Ohjelma on jokseenkin tarkka, ongelmaksi tulee taas se, että luotamme jälleen laitteisiin. Ohjelma jättää huomioimatta myös vartalon muut eleet, äänenpainon sekä käytetyt sanat.
Tutkijat ovat löytäneet mahdollisen linkin pelon ja sosiaalisen ahdistuksen sekä geenien välillä. Toisilla meistä saattaa olla geneettisesti parempi kyky selvitä peloistamme kuin toisilla. Tietty geneettinen ominaisuus saattaa tehdä henkilöstä alttiimman pelkotiloille ja sosiaaliselle ahdistukselle sekä näistä selviämisen vaikeammaksi.
Yhdysvalloissa on joissakin yliopistoissa ja oppilaitoksissa, joissa opiskellaan kaupallista alaa otettu käyttöön pukeutumissäännöt. Enää oppitunneille ei saa tulla trendikkäissä vaatteissa, kaulahuivi kaulassa, hattu päässä, tukka kampaamattomana ja verkkarit jalassa. Opiskelijoille opetetaan jo opiskeluvaiheessa periaatteet pukeutumisesta.
Myös Gillette on mukana tässä. Se palkitsee vuosittain erityisesti Afrikkalais-amerikkalaisia miehiä, jotka työssään opastavat nuorempaa polvea itsekunnioitukseen ja positiiviseen ajatteluun sekä pukeutumaan tilanteeseen sopivasti. Palkintoja saavat erityisesti parturit sekä myös mediassa vaikuttavat miehet.
Mielestäni tämä on erittäin hieno idea. Muutos alkaa asenteesta. Miettimällä myös mitä pukeutuminen viestii meistä, aloitamme asennemuutoksen, jonka ansioista alamme pukeutua tarkoituksenmukaisesti. Pukeutuminen kertoo vakuuttavuudesta. Se antaa meille tietynlaista ammattiylpeyttä ja varmuutta. Ja se vaikuttaa ensivaikutelman luomisessa.
Olen seurannut erään ammattikorkeakoulun opiskelijoita muutaman vuoden ajan, erityisesti liiketalouden opiskelijoita. On ollut mielenkiintoista huomata, miten eri vuosiluokkien opiskelijat voi tunnistaa pukeutumisen perusteella. Tämä on erityisesti huomattavissa naisissa. Ensimmäisenä vuonna pukeudutaan viimeisen päälle, business-tyyliin. Hiukset on laitettuna, päällä on jopa hameita sekä jakkuja. Ulkonäkö on huoliteltu. Johtuuko tämä ylpeydestä uudesta opiskelupaikasta vaiko halusta muokkautua alaan on vielä minulla selvittämättä. Luultavasti kysymyksessä on molempia sekä vielä useampia eri syitä vastaajasta riippuen. Toisena ja kolmantena vuonna tilanne on toinen. Nyt opinahjoon tullaan kuluneissa farkuissa ja neuleessa. Liike-elämään soveltuva vakuuttava pukeutuminen vaihtuu trendien seuraamiseksi, sopivat ne sitten henkilön päälle tai eivät.
Trendeissä onkin se mielenkiintoinen puoli, että niitä seuraavat eivät välttämättä keskity laisinkaan siihen, sopiiko vaate hänelle. Tärkeintä on se, että näyttää trendikkäältä. Business-pukeutumisen hyvä puoli on siinä, että sen avulla voidaan peittää vartalon pieniä virheitä ja saadaan aikaiseksi hyvin harmoninen kokonaisuus. Kukaan vastaan tuleva ei tule sanomaan "Katsoiko toi ollenkaan peiliin tänään aamulla kun pukeutui?!?!?" Päinvastoin, henkilö mitä todennäköisemmin ajattelee toisesta hyvin neutraaliin ja asialliseen sävyyn. Jos haluamme olla uskottavia liike-elämässä, tämän tulisi olla pukeutumisemme tarkoitus. Eikä se missään tapauksessa tarkoita, että aina pitäisi pukeutua tylsästi.
Taas kerran lentoliikenne kohtasi uhkaavan tilanteen kun Abdulmutallab yritti räjäyttää koneen Yhdysvalloissa.
Erilaisia raportteja hänen olemuksestaan on ollut uutisissa. Joidenkin mielestä hänessä ei ollut mitään epäilyttävää, toiset taas ovat sanoneet että hän käyttäytyi viimeisen tunnin ajan aivan kuin hän olisi ollut kovin ärsyyntynyt. Ehkäpä saamme tästäkin enemmän tarkkaa tietoa jossain välissä.
Mielenkiintoista oli kuunnella ja katsella Janet Napolitanon haastattelua CNN:ltä asiasta. Hän kierteli ja kaarteli asiaa vastatessaan kysymyksiin useaan otteeseen. Parhain kohta oli mielestäni Napolitanon kommentti (videolla n. 1:26), jossa hän sanoi turvatoimien onnistuneen ja jokaisen tehneen oman osansa, koska isku estettiin! Iskuhan estettiin ensisijaisesti siksi, ettei räjähde toiminutkaan toivotulla tavalla ja toisekseen koneessa olleet rohkeat matkustajat taltuttivat itsemurhapommittajan. Lentokenttien turvallisuustoimet epäonnistuivat tekijän havaitsemisessa ja kiinniottamisessa. Jos räjähde olisi toiminut toivotulla tavalla, olisi isku onnistunut.
Lentokenttien tarkat turvatarkastukset edelleenkin epäonnistuvat, koska niillä etsitään teon välinettä (joksi lasketaan yli 100 ml nestepullot, kynsisakset jne. jne...). Teon välinettä pitäisi tietenkin etsiä, mutta ei pitäisi myöskään unohtaa henkilön etsimistä. Tähän henkilön etsimiseen perustuu pitkälti Israelin lentoasemien turvallisuus. Turvallisuushenkilöstö on hyvin näkymätöntä ja sinut on jo "tarkastettu" ennen kuin pääset parkkipaikalta itse rakennukseen sisään etkä ole sitä edes huomannut. Ben Gurion Israelissa saa jatkuvasti pommiuhkauksia ja silti se on yksi turvallisimmista maailmassa, samoin kuin Israelin lentoyhtiö El Al. Miksi? Koska siellä etsitään henkilöä, ei keskitytä pelkästään välineen etsimiseen. Käyttäytyminen tulee kertomaan jotain hälyyttävää.
Yksi positiivinen asia kuitenkin tapahtui tällä kertaa. Muut matkustajat reagoivat välittömästi, asiaa sen enempää ajattelematta ja taltuttivat tulen sekä tekijän. Tämä luo ainakin minuun turvallisuuden tunnetta, koska tiedän että matkustajien joukossa on niitä, jotka tulevat reagoimaan tilanteeseen myös tulevaisuudessa. Näiden tapausten kautta turvallisuuskulttuuri lisääntyy ja paranee.
Olen ahminut viimeiset päivät kuumehoureissani Peter F. Druckerin kirjaa Voittoa tavoittelemattoman organisaation johtaminen. Siellä on niin loistava kappale tekstiä, että kirjoitan sen tähän suoraan. Jos joku haluaa lukea tämän inspiroivan teoksen, suosittelen lämpimästi. Ote on sivulta 117.
"Viimeinen kielto: epäkohtelaisuutta ei tarvitse sietää. Aikojen alusta saakka nuoret ovat tunteneet vastenmielisyyttä hyviä tapoja kohtaan. Heidän mielestään tavat ovat teeskentelyä; jos joku sanoo "hyvää huomenta" sateisella ilmalla, hän on tekopyhä. Luonnonlaki on, että missä kaksi liikkuvaa kappaletta kohtaa toisensa, siellä on kitkaa, ja tavat ovat voiteluöljyä, jotka vähentää kitkaa. Nuorilta tämä jää aina huomaamatta. Ainoa ero minun nuoruuteeni on siinä, että silloin epäkohteliaisuudesta seurasi läimäytys - minun sukupolveni ei edes tiedostanut kohteliaisuuttaan. Kohteliaisuuteen opitaan - sitä tarvitaan, jotta erilaiset ihmiset, jotka eivät välttämättä pidä toisistaan, voivat työskennellä yhdessä. Hyvä tarkoitus ei oikeuta huonoon käytökseen. Huonot tavat repivät ihmisen vereslihalle ja ne jättävät arpia. Hyvät tavat saavat aikaan muutoksia."
Tämä on mielestäni aivan loistava pätkä ja soveltuu myös täydellisesti kehon kieleen, sillä viestimme hyviä tapojamme sekä harmoniaa kehojemme välityksellä. Väläytämme hymyn tervehtiessämme, pidämme tarvittavaa etäisyyttä emmekä käytä kyynerpäitämme raivatessamme tietä, vaan avaamme oven toiselle. Tämä on aivan samaa kuin hyvän ensivaikutelman antaminen ja sosiaalisen harmonian ylläpitäminen. Pääsemme paljon pidemmälle ihmissuhteissa, oli kyseessä sitten ystävä, työkaveri tai liikekumppani, kun toimimme neutraalilla ja ystävällisellä tavalla ja pyrimme harmoniaan. Ristiriitojen synnyttäminen tarkoituksella luo harvoin positiivisia lopputuloksia.
Kuuntelen mielelläni neuvoja ja vinkkejä Druckerin kaltaisilta guruilta, jotka ovat menestyneet liike-elämässä ja myöhemmin myös yleishyödyllisten yhdistysten johtoasemissa. Kirja on ollut niin hyvä, että vaikka yleensä kuumeessa en jaksa keskittyä lukemiseen, tätä kirjaa on ollut vaikea laskea alas. Olen joutunut päättämään, että säästän viimeiset luvut seuraavalle päivälle, ettei kirja olisi jo tänään luettu. Suosittelen kirjaa myös kaikille, jotka ovat asemassa, jossa ovat saaneet kunnian ja ilon johtaa yleishyödyllistä yhteisöä.
Oletko huomannut, että vaikka asemasi olisi mikä tahansa ja ideasi kuinka hyvä, sinua ei kuunnella neuvottelussa tai kokouksessa? Saattaako toinen henkilö vähän ajan kuluttua esittää ideasi hieman eri sanoin ja kaikki kuuntelevat häntä? Oletko menettämässä tai jo menettänyt otteesi?
Mitä voit tehdä jotta saat jälleen äänesi kuuluviin ja voit vaikuttaa muiden mielipiteisiin?
Paketoi ja markkinoi itsesi uudelleen. Aloita ulkonäöstäsi. Uusi hiustyyli, uudet vaatteet ja uusi olemus ovat omiaan saamaan huomion uudistuneeseen sinuun. Olemme todella pinnallisia. Pieni uudistus ulkomuodossasi saa muut näkemään sinut uudessa valossa. Tällainen muutos auttaa sinua lyhyessä juoksussa enemmän kuin mikään MBA -tutkinto.
Jos huomaat, että muut eivät reagoi sanomisiisi, ole välillä hiljaa. Monet menestyvät henkilöt eivät aina puhu tai ilmaise mielipiteitään jokaisessa kokouksessa. Näytä kiinnostuneelta ja aktiiviselta kuuntelijalta.
Kun olet ollut hiljaa jonkin aikaa, voit alkaa kommentoimaan esimerkiksi sanoen "Tuo on erittäin hyvä pointti, jonka Matti sanoi." tai "Uskon että meidän tulisi ymmärtää tilanne paremmin ennen kuin teemme suuria päätöksiä.". Kaikki nämä ovat yleisiä asioita, joihin suurin osa osallistujista tulee yhtymään. Jos sinusta tuntuu epämukavalta avata suutasi, on parempi olla hiljaa, epämukavuutesi näkyy sinusta läpi muille ja sinua kuunnellaan yhä vähemmän.
Jos mahdollista, käy kokouksissa tai tapaamisissa missä henkilöt pitävät sinusta ja vältä henkilöitä, jotka eivät kuuntele sinua. Saat vähitellen itsevarmuutesi takaisin ja se myös näkyy kun alat kommentoimaan.
Jos muut pitävät sinusta, he uskovat ja pitävät siitä mitä sanot. Voit sanoa itsestäänselvyyksiä ja muut saavat siitä idean jatkokehittelyyn. Jos sinusta ei pidetä, ei ole väliä mitä sanot, muut siirtyvät toiseen asiaan tai eteenpäin huomioimatta kommenttiasi.
On siis olemassa kaksi mahdollisuutta: joko muut eivät pidä sinusta tai itsetuntosi on kadonnut. Mieti, kumpi näistä (tai molemmat) on syynä ja harkitse toimiasi sen mukaan.
Kehon kielessä puhutaan usein peilaamisesta. Se ei tarkoita peilin edessä istumista, vaan sitä, miten toiset toimivat eleidemme peileinä. Peilaamista tapahtuu esimerkiksi kun olemme kiinnostuneet henkilöstä tai aiheesta, josta hän puhuu tai olemme samaa mieltä toisen kanssa. Tällöin saatamme peilata henkilön eleitä, eli vartalomme asento, kädet, ilmeet, pään asento, jalat... matkivat toisen asentoa.
Viestitämme peilaamisella yhteisymmärrystä sekä mielenkiintoa. Seuraavan kerran kun juttelet hyvän ystäväsi kanssa, seuraa vartaloidenne asentoa. Tai seuraa toisia ympärilläsi. Kun kaksi henkilöä löytää "yhteisen sävelen" alkaa usein peilaaminen.
Koska peilaaminen kertoo yhteisymmärryksestä ja samalla aaltopituudella olemisesta, sitä voi myös käyttää tietoisesti hyväksi erilaisissa tilanteissa. Tällöin on oltava varovainen, ettei muutu matkijaksi - peilaamisen tulee tapahtua luonnollisesti. Normaalisti toisiaan peilaavat henkilöt vaihtavat asentoaan noin 30 - 60 sekuntia toisen jälkeen, eli ei välittömästi. Joskus aikaa voi mennä enemmänkin. Peilattava ele ei myöskään kopioidu identtisenä, vaan siinä on usein pieniä vivahde-eroja. Jos matkit toista identtisesti ja reagoit liian nopeasti ja luonnottomasti, tarkoituksesi menee hukkaan ja lähettämäsi viesti muuttuu.
Kauan yhdessä olleet pariskunnat alkavat näyttää toisiltaan, eleet ja asennot ovat samantyyppisiä. Saatamme muistuttaa äitiämme tai isäämme, ainakin nuoruudessamme, sillä opimme eleitä ja kehon kieltä myös heiltä. Ajan mittaan kehomme kieli muokkautuu jonkin verran sen mukaan, kenen kanssa vietämme aikaa.
Peilaamme itse toisia ja pyrimme löytämään henkilöitä, jotka peilaavat meidän eleitämme. Etsimme yhteisymmärrystä sekä tyyppejä, joiden kanssa olemme samalla aaltopituudella. Tutkijat ovat löytäneen aivoistamme ns. peilisoluja, jotka aktivoituvat nähdessämme liikettä, liikkuessamme tai jopa kuullessamme jostain liikkeestä/tekemisestä. Katsoessamme pelottavaa elokuvaa saatamme hypätä tuolista jännityksen voimasta, aivan kuin pelottava asia tapahtuisi meille. Osaamme eläytyä toisen asemaan. Urheilijat käyttävät mielikuvaharjoitteita opetellessaan uusia liikkeitä tai tekniikoita. Peilisolujen olemassaolo antaa olettaa, että olemme luonnostamme empaattisia. Hakeudumme henkilöiden seuraan, jotka tekevät meidän olon mukavaksi, koska haluamme kokea samaa tunnetta ja olla kuin he. Tunnemme vetoa positiivisiin ja innostuneisiin henkilöihin, koska heidän läheisyydessään oleminen tartuttaa myös meihin positiivisuutta ja intoa.
Puhun aina koulutuksissa siitä, miten tärkeää on asennoitua oikein mentäessä työhaastatteluun. Et koskaan tiedä kuka tulee sinua vastaan työpaikan parkkipaikalla tai käytävällä. Jos kuljet siellä tylsistyneen tai muuten negatiivisen näköisenä ja haastattelijasi sattuu näkemään sinut, yrittäessäsi näyttää positiiviselta ja sosiaaliselta haastattelussa tulee sinusta nopeasti negatiivinen kuva. Ymmärrettävää on, että yritämme haastattelussa näyttää parhaat puolemme, mutta jos totuus on jo tullut aikaisemmin esille, yritys on epäonnistunut haastattelun aikana. Tämä sama pätee myös mennessäsi asiakastapaamiseen, kouluttamaan jne. Et koskaan tiedä kuka tulee vastaan matkalla pääkallonpaikalle. Asennemuutos tulee siis tapahtua jo paljon aikaisemmin kuin vasta haastattelutilan ulkopuolella käytävässä odottaessa.
Yhdysvalloissa on julkaistu kirja, I hate people, jossa kirjan kirjoittajat (Jonathan Littman ja Marc Hershon) väittävät, että voit tietää hakijasta jo paljon sen perusteella, miten he ylittävät tien. Heidän mukaansa meitä on viisi eri tyyppistä tien ylittäjää.
1. Matador, härkätaistelija on peloton, jota mitkään muut tienkäyttäjät eivät pelota. Hän elegantisti luovii tiensä vilkkaan liikenteen läpi välittämättä punaisista valoista, suojatiemerkinnöistä tai liikenteestä, joka ei näytä merkkejä pysähtymisestä. Tällaiset henkilöt sopivat yrittäjiksi, supermyyjiksi tai taloudellisesti itsenäisiksi tyypeiksi.
2. Raivaaja on rohkea, muttei peloton. He ymmärtävät että mikä tahansa auton osa iskeekin heihin, se tulee sattumaan. Heillä on hieman enemmän maalaisjärkeä, he voivat tekstata kävellessään, mutta he lopettavat sen ylittäessään tietä. He antavat Matadorien aiheuttaa häiriötä tiellä samalla kun he selviävät toiselle puolelle ensimmäisenä. Sopivat loistavasti toimitusjohtajiksi, projektien johtajiksi, varajohtajiksi, ohjelmistosuunnittelijoiksi.
3. Tekstikävelijä on tyyppi, joka on oppinut kävelemään, kirjoittamaan ja puhumaan yhtä aikaa. Hän usein unohtaa, että autoja täynnä olevan tien ylittäminen on todellista elämää, ei pienen muovilaatikon kanssa leikkiminen. Hän saattaa vaikuttaa matadorilta tai raivaajalta, mutta mitä todennäköisemmin hänen edistyksensä pysähtyy jossain välissä haaveiluun. He saattavat pysähtyä kesken kaiken ja heiltä usein puuttuu kyky pysyä nykyhetkessä viedäkseen asian loppuun. Sopivat parhaiten: luoviksi tyypeiksi uraportaiden alemmilla tasoilla, heiltä löytyy lahjakkuuden väläyksiä, mutta sopivat huonosti vastuullisiin tehtäviin.
4. Valoloikkaaja on henkilö, joka ennakoi valojen vaihtumisen ja hyppää liikenteen sekaan kun autoilijoiden valot vaihtuvat keltaisiksi. Hän aloittaa ylityksen seuraamalla sääntöjä, mutta viime tipassa päättää hypätä mukaan tohinaan. Hän ei säästele äänijänteitään huutaessaan muulle liikenteelle, vaikka heillä on vielä oikeus mennä risteyksessä. Sopivat itsenäisiksi ja rohkeiksi asianajajiksi, KHT:ksi ja luotettaviksi johtajiksi joilla on piilotatuointeja.
5. Reunakivetyksen halaajat eivät koskaan ylitä tietä ennen kuin valo vaihtuu vihreäksi. He odottavat vuoroaan ja usein joutuvatkin loppuvaiheessa ylitystä omaa vuoroaan edistävien autoilijoiden kohteiksi. Sopivat parhaiten kirjanpitäjiksi, tilastojen kanssa töitä tekeviksi ja ammatteihin, joissa pitää seurata sääntöjä. He soveltuvat erinomaisesti kokouksissa käymiseen, erityisesti jos kokouksen tehtävänä on sopia uudesta kokouksesta.
Nämä ovat mielestäni loistavia karikatyyrejä, ehkä enemmän Yhdysvaltojen suurkaupungeista, mutta uskon että moni meistäkin voi löytää itsensä jostakin näistä luokista. Jos ei muuta, ainakin nämä ovat hauskoja. Alkuperäisen jutun ja kuvan voit löytää osoitteesta http://blogs.bnet.com/entry-level/?p=1207&tag=nl.e713
Tuo vanha sanonta voi pitää osittain paikkansa, mutta tutkijat ovat myös huomanneet, että erityisesti neuvottelutilanteissa, missä tarkoituksena on päästä win-win-tilanteeseen, se ei aina pidä paikkaansa länsimaisessa neuvottelukulttuurissa.
Naiset kommunikoivat yleensä tarkoituksenaan saada aikaan yhteisymmärrys. Tämä takia naiset saavat parempia lopputuloksia neuvotteluissa kun he voivat olla visuaalisessa kontaktissa toisiinsa. Jos he ovat kasvokkain, katsekontakti vielä lisäksi parantaa lopputuloksia.
Miehillä taas on vallalla länsimaisessa kulttuurissa enemmäkin kilpailutilanne neuvotteluissa tuntemattoman miehen kanssa. Tästä johtuen miehet saavuttavat keskenään parempia lopputuloksia neuvotteluissa, jotka tapahtuvat ilman visuaalista kontaktia. Jos ollaan visuaalisessa kontaktissa, tällöin liiallisen katsekontaktin välttäminen voi parantaa neuvottelutuloksia. Riippuen tilanteesta, esimerkiksi videoneuvottelussa, katsekontaktin välttäminen kameran asettelulla voi tuoda parempia tuloksia kuin suora katsekontakti.
Jos neuvottelutilanteessa on yksikin mies ja muut ovat naisia, naiset muokkaavat käytöstään kilpailevan mallin mukaiseksi, eli toimivat kuten miehet.
Kissaihmisenä rakastan sivustoa, mistä tämäkin kuva on noukittu. Lisää vastaavia makoisia nauruja ja leveitä hymyjä heläytteleviä kissan "mietteitä" löytyy osoitteesta http://icanhascheezburger.com/
Kuvassa näkyy selkeästi analyyttinen mietiskelevä ele, käsi on noussut leuan alle ja pää on kallistunut hieman oikealle, aivan kuin kissa todellakin miettisi mitä on juuri kuullut.
Löysin tällaisen hymyn tunnistamistestin. Sen taustalla vaikuttaa kuuluisa tutkija Paul Ekman. Ekman on uraa uurtava tutkija käyttäytymistieteissä ja kasvojen ilmeiden sekä petoksen, salailun ja valehtelun tunnistamisessa käyttäytymisen ja kasvojen ilmeiden kautta.
Testissä on 20 videopätkää, joista sinun tulee päätellä, oliko hymy todellinen vaiko esitetty. Testi vaatii noin 10 minuuttia aikaa. Testi on englannin kielinen, mutta pystyt arvioimaan taitojasi hymyn tunnistamisessa kunhan tiedät että "next" tarkoittaa seuraava, "genuine" = aito ja "fake" = esitetty. Sen löytää osoitteesta:
Radiohaastattelu http://yle.fi/alueet/tampere/tampereen_radio/ Sivua täytyy mennä alaspäin, ja sieltä "jäikö kuulematta" osiosta löytyy haastattelu otsikolla Turvallisuuskonsultti Laura Benyikin mukaan koulukiusaamiseen puututaan yleensä liian myöhään. Henna Kujala haastatteli.
Pidän koulutuksia kouluväkivallan ennaltaehkäisystä. Tänään illalla pidin juuri yhden luennon. On joka kerta yhtä hämmästyttävää huomata miten vähän yleisössä on koulussa työtään tekeviä. Opettajat, puhumattakaan rehtoreista, loistavat jatkuvasti poissaolollaan, vain muutama löytää paikalle. Tästäkin luennosta, joka oli yleisölle ilmainen, lähti viesti paikallisille opettajille koulutoimen kautta. On huolestuttavaa, että ne henkilöt jotka lapsistamme päivällä pitävät huolen, eivät aktivoidu tällaisen aiheen yhteydessä.
Minua muuten haastateltiin aiheesta YLE Tampereen Radioon. Haastattelun pitäisi tulla ulos ke 4.11. klo 7:40.
Miten kouluväkivalta nyt sitten liittyy elekieleen kun siitä tälle blogille kirjoitan? Kouluammuskelijoita sekä huonosti voivia nuoria voidaan tunnistaa mm. käyttäytymisen kautta. Opettajilla tulisi olla aikaa ja työkaluja tunnistaa nuorissa masentuneisuutta, välinpitämättömyyttä sekä muuta ongelmakäytöstä. Moni tätä varmasti ammatillisen kokemuksen kautta osaa jo tehdäkin, mutta kuinka moni reagoi siihen mitenkään? Vai onko mitään järkeä reagoida kun oppilaitoksessa ei ole toimintamalleja tällaiseen tilanteeseen.
Nämä ovat vakavia kysymyksiä, ja vaikkakaan ne eivät kuulu varsinaisesti tälle blogille, on kouluväkivalta, oli se sitten kiusaamista tai ammuskelutapaus, vakava ongelma johon tulisi jo vihdoin puuttua todellakin toimivin keinoin. Hienot sanat ja kerran vuodessa julistettu koulurauha eivät sitä todellakaan takaa. Tarvitaan sitoutumista ja konkreettisia tekoja. Nuoren tai lapsen koulunkäynti ei saisi olla vain suorituksia ja pelkoa siitä, kiusataanko tänäänkin taas.
Minua haastateltiin flirttailusta (aihe tuntuu olevan kaikkien mielessä!) Ylen Radio Hämeeseen. Haastattelusta tulee pieni pätkä perjantaina iltapäivällä ja kokonaisuudessaan se esitetään lauantaina 24.10.2009 klo 11.40.
Haastattelun voi käydä kuuntelemassa myös jälkikäteen Radio Hämeen nettisivuilta osoitteesta http://yle.fi/alueet/hame/radio-hame/
Radio Hämeen nettisivuilta taajuudet ilmoitetaan seuraavasti: Radio Hämeen päätaajuus Kanta-Hämeessä on Tammelan radioaseman lähettämä 96,0 MHz. Tammelan lähetys kuuluu hyvin suurimmassa osassa Kanta-Hämettä. Lisäksi lähetys kuuluu monin paikoin Pirkanmaalla, Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Hämeenlinnassa taajuus on 99,2 MHz. Riihimäen seudun oma radiotaajuus on 107,8 MHz. Lammilla taajuus on 107,1 MHZ.
Olen aloittamassa luentosarjaa kehon kielestä. Ensimmäinen luento käsittelee ensivaikutelmaa asiakaspalvelussa. Asiakas saattaa tehdä ostopäätöksensä jo ennen kuin asiakaspalvelija ehtii sanoa sanaakaan. Usein tämä päätös tapahtuu ensin alitajunnassa ja muuttuu konkreettiseksi asiakaskohtaamisen edetessä. Luennolla vastataan mm. kysymyksiin
Miten ensivaikutelma vaikuttaa asiakaskohtaamisessa?
Minkälaisen ensivaikutelman sinä annat?
Voiko ensivaikutelmaa muokata?
Miten saat kaiken irti hyvästä ensivaikutelmasta?
Luento pidetään Lempäälässä Ideaparkissa su 29.11.2009 klo 17.00-19.00. Lisää tietoa löytyy pian sivuilta www.elekieli.com. Sähköpostitse saat lisää tietoa kirjoittamalla osoitteeseen info@elekieli.com tai kommentoimalla tänne blogille.
Journal of Experimental Social Psychology -lehdessä (45/2009 s. 123-128) julkaistiin mielenkiintoinen tutkimus käsimerkkien vaikutuksesta käsityksiimme ihmisistä. Tutkimusraportin on kirjoittanut J. Chandler ja N. Schwarz. Kokeen tulokset ovat sovellettavissa sellaisissa kulttuureissa, joissa keskisormen näyttäminen on negatiivinen ele ja "peukalo pystyyn" ele on positiivinen.
Koehenkilöille annettiin tehtäväksi lukea tekstiä Donaldista, tulkinnanvaraisesti vihamielisestä henkilöstä. Samalla kun he lukivat tekstiä, heidän piti tehdä joko "peukut pystyyn", "etusormen osoitus" tai "keskisormen näyttäminen" ele tutkijoiden määräysten mukaan. Heti lukemisen jälkeen heiltä kysyttiin sarja kysymyksiä liittyen omaan tunnetilaan sekä siihen, miten he kokivat Donaldin. Henkilöt, jotka näyttivät keskisormea arvioivat Donaldin vihamielisemmäksi kuin ne, jotka osoittivat etusormellaan. Koehenkilöt, jotka nostivat peukalon pystyyn taas arvioivat Donaldin positiivisemmin kuin etusormen ylösnostajat. Keskisormen nostajilla ei ollut eroa miesten ja naisten välillä tunnetiloissa. Keskisormen nostaminen ei vaikuttanut henkilön omaan tunnetilaan, ainoastaan arvioon Donaldista. Peukalon pystyyn nostaneet naiset pitivät Donaldista enemmän.
Mielenkiintoista oli se, että peukalon pystyyn nostamisessa miesten ja naisten reaktioissa on eroja. Naiset arvioivat Donaldin kaikin puolin positiivisemmin kuin miehet "peukut pystyyn" elettä käytettäessä. Keskisormea näytettäessä eroa sukupuolten välillä ei ollut havaittavissa.
Loppupäätelmänä tutkijat kirjoittavat, että vihamieliset eleet, kuten keskisormen näyttäminen eivät ainoastaan ilmaise tekijän mielentilaa, vaan muokkaavat myös hänen kuvaansa sosiaalisesta ympäristöstään. Toisin sanoen, keskisormen näyttäminen toiselle ärsyttävän käytöksen johdosta saattaa lisätä eleen tekijän negatiivisia ajatuksia ja lisätä mahdollisuutta agressiviisten kommenttien jatkumiseen. Vihamielisen eleen näyttäminen saattaa aiheuttaa siis reaktioita eleen tekijässä sen vastaanottajan lisäksi.
Kuvat: http://www.arktimes.com/blogs/norma/2009/01/ ja http://www.friedmanarchives.com/China/Page1/pages/4%20Thumbs%20Up.htm
Sain kysymyksen playoff -parrasta ja miksi sitä kasvatetaan. Mistä perinne on alkanut kun nyt formulakuskitkin kasvattavat sellaista?
Playoff-parta on alkanut Yhdysvalloissa NHL:n Stanley Cupin playoffeissa taikauskoisena tapana. Pelaajat eivät ajaneet partaansa, ennen kuin voittivat tai putosivat eristä. Tavan aloitti yksi joukkue, mistä se on levinnyt laajalti lähes kaikkiin Pohjois-Amerikan jääkiekkojoukkueisiin ja myös Eurooppaan. Samaan taikauskokastiin kuuluu joukkueiden ideat värjätä tai vaalentaa hiuksiaan samassa yhteydessä.
Yhdysvalloissa playoff-parta on levinnyt koripalloon, baseballiin ja jalkapalloon. Myös NASCAR -ajoissa Yhdysvalloissa joillakin ajajilla on ollut playoff -parta.
Kyseessä on taikauskoinen tapa saavuttaa hyvää onnea ja menestystä. Onnensa muuttaakseen jotkin pelaajat ovat häviön jälkeen ajaneet partansa.
Fanit saattavat kasvattavat playoff -partaa tukeakseen suosikkipelaajaansa tai -joukkuetta.
Median hypätessä playoff -partailuun mukaan, on partaa alettu myös arvioimaan. Kenellä on komein parta? Miehet, joiden parta ei kasva kovin tuuheana, saavat mediassa kuulla tästä. Näin ollen playoff -parta saa vielä uuden ulottuvuuden merkitykseensä. Miehekkyys ja ulkonäkö sekä median huomio voivat tulla syiksi kasvattaa playoff-parta.
Formulakuski saattaa siis kasvattaa Playoff-partaa saadakseen hyvää onnea kisoihin. Tai ehkäpä hän haluaa osallistua kisaan komeimmasta parrasta.
Kuvassa Kari Sihvonen komeimmaksi arvioidun playoff-parran kera. Kuva: http://www.ess.fi/?article=137708
GEO-lehdessä 7/2009 oli mielenkiintoinen artikkeli päätöksenteosta ja aivojen toiminnasta. Pitäessäni koulutuksia kehon kielestä kerron aina siitä, miten luemme kehon kieltä vaistomaisesti ja teemme päätelmiä sen kautta alitajuisesti. Nyt tutkijat ovat todenneet, että päätösten tekeminen intuition perusteella on sitä todennäköisemmin oikea, mitä enemmän ärsykkeitä asiasta vastaanotamme.
Aivotutkijoiden mukaan tiedostamme kaikkiaan vain noin 0,1 % aivojemme toiminnasta. Esimerkiksi nojatuolissa torkkuva ihminen kokee joka sekunti 11 miljoonaa aistiärsykettä. Isoaivokuoressa toimiva tietoinen ajattelumme kykenee käsittelemään näistä vain 40-60. Alitajuntamme huolehtii lopuista ärsykkeistä. Se rekisteröi, tallentaa ja arvioi valtavia tietomääriä meidän sitä huomaamatta. Alitajunta lajittelee tiedot "tärkeisiin" ja "ei tärkeisiin". Tämän jälkeen se lajittelee ne "myönteisiin" ja "kielteisiin". Tämä lajittelu tapahtuu aikaisempien kokemusten perusteella, oliko kokemus yhteydessä positiiviseen vai negatiiviseen aikaisempaan kokemukseen, yhdistyykö ärsyke pelkoon, iloon, inhoon...
Tunteita on pidetty järkevien päätösten vihollisina, mutta alitajuntamme ohjaa päätöksiämme tekemiensä nyrkkisääntöjen avulla. Vuosien saatossa alitajuntamme on yleistänyt eri asioita ja tämä avulla kykenemme käsittämään monimutkaista maailmaa hieman paremmin. Nämä yleistykset johdattavat meitä kun teemme isoja ostopäätöksiä, flirttailemme tai kuljemme liikenteessä, eli kaikkialla missä limbinen järjestelmä voi hyödyntää vastaavanlaisia kokemuksia.
Aloittelijan kannattaa kuitenkin ottaa tietoisuus avuksi ensin. Kun alitajuntamme on saanut riittävästi ärsykkeitä ja tietoa lajiteltua, voimme alkaa luottamaan vaistoon. Esimerkiksi hyvä sakinpelaaja ei mieti kaikkia mahdollisia siirtoja vaan luottaa vaistoonsa. Aloitteleva urheilija joutuu keskittymään suorituksen tekoon kun pitkään harjoitelleelle suorituksen tekniikkaan keskittyminen voi olla haittaava tekijä.
Psykologi Ap Dijksterhuisin mukaan emme tee ollenkaan pelkästään järkeen perustuvia päätöksiä. Hänen mukaansa voimme puntaroida asioita järkiperäisesti, mutta päätös, jonka lopulta teemme on aina tunnepohjainen.
Tutkijoiden mukaan myös samanlaisuus lähentää. Valitsemme lapsesta lähtien ystäviksemme henkilöitä, jotka muistuttavat meitä itseämme. Ratkaisevia tekijöitä ovat ikä, syntyperä, temperamentti sekä fyysiset ominaisuudet. Tutkijat kiistelevätkin "Vapaan tahdon" ajatuksesta. Jos aivomme todellakin toimivat alitajuisesti niin kuin nyt uskotaan, onko olemassa vapaata tahtoa?
Kehon kielen tulkinta perustuu usein intuitioon. Joillakin meistä se on kehittynyt erittäin hyväksi, toisilla se vaatii kehittämistä. Kaikesta huolimatta tiedon lisääminen lisää mahdollisuutta tehdä alitajuisesti intuitioon luottaen oikeita päätöksiä ja kehkeytyä asiantuntijaksi asiassa.
Tämä video on ollut minulla siitä asti kun se ilmestyi nettiin pian Michaelin kuoleman jälkeen. Olen kuitenkin odottanut sen analysoinnin laittamista tänne blogille, koska en halua loukata ketään Michaelin fania. Video on kuvattu haastattelussa, jossa Michaelilta kysytään tietyistä syytteistä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Sitä on pätkitty, joten meillä on nähtävissä vain tietyt vastaukset tiettyihin kysymyksiin. Paikalla on ainakin kuulustelija, Michael ja hänen asianajajansa. Muista ei ole tietoa. Käyn tässä videota läpi kohta kohdalta. Kerron jokaisessa kohdassa myös hieman siitä, mitä videolla keskustellaan juuri sillä hetkellä, jotta oikea kohta löytyy ja lukijat, jotka eivät ymmärrä englantia kovin hyvin pysyisivät kärryillä tapahtumissa. Michael on ollut ristiriitaisia ajatuksia ja tunteita herättävä artisti, joka on ollut uutisissa moneen kertaan sekä hyvissä että huonoissa tilanteissa. Artistina hän on ollut uraa uurtava legenda ja hänen kuolemansa on surullinen asia. Kohu hänen ympärillään ei tunnu laantuvan. Mutta nyt videoon...
0:13 Michael nojaa taaksepäin, räpyttää silmiään nopeasti ja vastaa ”Kyllä”. Hän on rehellinen, mutta hieman vaivaantunut.
0:23 Kuulustelijan vielä kysyessä Michaelin kulmat kurtistuvat, ennen kuin hän edes kuulee koko syytteen. Reaktio on liian aikainen ollakseen totuudenmukainen. Kysymyksen jälkeen Michaelin asianajaja kehoittaa häntä olemaan vastaamatta ja Michaelin kehon kieli muuttuu teatraaliseksi. Eleet ovat suuria ja teatraalisia, näyteltyjä. Tämä on tyypillistä myös kulttuurissa, josta Michael tulee. Halutessaan peittää totuutta, muuttuvat peittävät eleet teatteriksi ja suhteettoman suuriksi.
Michael jatkaa pään pudistelua katsellen alaspäin, suullaan hymy. Tämä viestittää, että hän ei usko olevansa paikalla vastaamassa näihin kysymyksiin. Aivan kuin keho sanoisi: ”En voi uskoa että tämä tapahtuu.” Sekä rehellinen että syyllinen voivat käyttää tätä elekieltä, erona on vain motiivi eleiden taustalla.
0:41 Michael vastaa ”Kyllä” kysymykseen. Hänellä on hymy kasvoillaan, osa siitä on vielä reaktiota edelliseen kysymykseen. Tämä vastaus on rehellinen. Tämä jälkeen Michaelin asianajaja kieltää muihin tähän henkilöön liittyvien kysymysten vastaamisen.
0:55 Michael jatkaa teatraalisten eleiden käyttöä. Hän nostaa kätensä ylös päänsä taakse ja pudistaa päätään. Vielä kun kuulustelija on keskellä kysymystä, Michael reagoi voimakkaasti ennen kuin kuulee koko syytteen, siis liian aikaisin. Hän on tiennyt asiasta jo etukäteen. Jälleen kerran kieltävät negatiiviset eleet ja hämmästystä esittävät eleet ovat voimakkaita ja teatraalisia. Michael on tiennyt syytöksistä, mutta käyttäytyy kuin ne olisivat hänen edessään ensimmäistä kertaa ja että hän olisi pöyristynyt. Tämä on jälleen kerran kulttuuriin liittyvää reagointia tilanteessa. Tapaan kuuluu reagoida ylettömän voimakkaasti suurin elein. Michael esittää yllättynyttä. Hän ei ole yllättynyt.
1:18 Michaelilta kysytään kysymystä ja reaktio pään nyökytyksenä tulee nyt oikeaan aikaan, kun hän on kuullut koko kysymyksen. Hän nyökkää ja sanoo ”Kyllä”. Kehon kieli ja sanat vastaavat toisiaan. Ilme on vakava, suora katsekontakti kuulustelijaan. Michael puhuu totta.
1:23 Hän vastaa kysymykseen kulmiaan kohoittaen, ”Se on minun” ja samalla nyökäten. Hän katsoo alaspäin koska katselee paperia, jota hänelle näytetään. Michael puhuu jälleen totta.
1:28 Taas Michael puhuu totta. Hän tietää mitä varten paperit on kirjoitettu. Lyhyt vastaus ja nyökkäykset päälle. Elekieli on normaalia, kaikki teatraalisuus ja suureelliset eleet ovat hävinneet kun hän puhuu totta.
1:32 Michael selittää, mitä kirjoituksissa on. Hän on rehellinen aloittaessaan. Hän nyökkäilee, ottaa katsekontaktin. Michael on jälleen rehellinen. Hänen koko kehonsa on myös hillitty ja rauhallinen.
1:40 Hän vastaa kysymykseen aloittaen ravistamalla päätään sivulta toiselle, tämä tarkoittaa ”Ei” kehon kielellä. Hän ei muista tarkkaan haastattelijaa, pään ravistaminen on myös osoitus epävarmuudesta haastattelijasta. Eleet ovat yhteydessä sanoihin.
1:47 Hän jatkaa haastattelun tarkoituksesta selittämistä ja pää alkaa taas nyökkäilemään. Michael on itsevarma ja jälleen rehellinen. Hän on halunnut tuoda oman näkökantansa julki.
1:49 Michael kertoo, että jos ihmiset kuulevat valheen liian kauan he alkavat uskomaan siihen. Samalla hänen päänsä taas nyökkäilee, hän uskoo sanomaansa. Mutta hän ei itse usko siihen, että ihmiset ovat valehdelleet hänestä. Samalla kun hän sanoo tämän, hänen päänsä ravistaa kertoen ”Ei”.
1:53 Michael sanoo: ”Olen musta amerikkalainen ja olen ylpeä siitä” samalla kun hän ravistaa päätään sivulta toiselle. Michael ei usko omia sanojaan.
1:58 Michael kertoo ihon valkaisun olevan huhu. Hän sanoo ettei valkaise ihoaan ja samalla ravistaa päätään sivulta sivulle. Nyt sanat ja eleet ovat harmoniassa. Hän ei valkaise ihoaan. (Kommentti: Ainakaan tällä hetkellä, ehkä joskus aikaisemmin tai hän on käyttänyt jotain muuta valkaisukeinoa tai sitten hän on tottunut vastaamaan tähän kysymykseen valheella ja näin ollen kehon kieli ei ole ristiriidassa. Katsottaessa Michaelin aikaisempia kuvia on kuitenkin vaikea uskoa, etteikö hän olisi vaalentanut ihoaan jollakin keinolla.)
2:03 Michael ei halunnut valkoisen pojan esittävän itseään lapsena. Se oli huhu ja Michael puhuu totta jälleen. Pään ravistelu ja sanat ovat harmoniassa.
2:08 Clintonin juhla, johon huhujen mukaan Michael ei halunnut osallistua oli myös huhu. Michael puhuu totta.
2:13 ”En ole homo” ja samalla Michael nyökkää. Eleiden ja sanojen välille muodostuu ristiriita. Jos Michael puhuisi totta, hän ravistaisi päätään tai pitäisi sen paikallaan. Nyökkäämällä keho kertoo jotain muuta kuin sanat sanovat.
2:18 Michael puhuu totta, hän uskoo siihen mitä sanoo. Hän lukee eteenpäin paperilla, eikä saa selvää tekstistä. Kuulustelija myöntää että tekstissä on kohtia, joista ei saa selvää.
2:36 Michael alkaa kertomaan miten Jeesus kertoi että meidän tulisi olla kuin lapsia, viattomia. Miten meidän pitäisi ympäröidä itsemme samankaltaisilla ihmisillä. Hän katselee konstruktiokanavaan, miettien miten rakentaa vastauksen. Hän kertoo, että näin hänet on kasvatettu ja ihmettelee lopuksi mitä kuulustelija haluaa kehitellä jutusta. Hän vielä lopuksi heittää paperin takaisin kuulustelijalle teatraalisesti aivan kuin viestittäen, että hän on koko tilanteen yläpuolella.
Michaelin käytöksen normittamisessa toimii parhaiten tässä videossa vasta sen loppuosa. Vasta 1 min 18 sekuntia videoon alkaa kehon kieli, jota voi sanoa hänen normaalikseen, kun hän on rehellinen ja ilman turhaa stressiä. Vaikka kuinka yritämme olla uskottavia valehtelijoita, kehomme kertoo muuta kuin sanamme. Se on raaka ja täysin asemastamme piittaamaton valheenpaljastaja.
Moni meistä haluaa olla seksikäs ja viettelevä - ainakin silloin kun kysymys on siitä unelmien elmänkumppanin kaappaamisesta itselleen tai suhteen pitämisestä mielenkiintoisena. Nykypäivän media tekee seksikkyydestä myös muodikkaan asian, mikä ei mielestäni ole kyllä aina positiivinen asia.
Seksikkyys on paljon muutakin kuin kauniit kasvot, hyvä kroppa tai paljastavat vaatteet. Seksikkyys lähtee asenteesta ja tätä asennetta keho viestittää. Toiset astuessaan huoneeseen saavat sinut vain sanomaan "Vau!", etkä edes osaa heti sanoa mistä se johtuu. Joillakin on vain sitä jotain.
Seksikkyys on varmuutta itsestään ja omasta seksikkyydestään, ilman leuhkuutta. Jokaisella seksikkyys tulee esille luonnollisena, omaan persoonallisuuteen sopivana kun se on tasapainossa ja olet itse tasapainossa itsesi kanssa. Eikä se tarkoita sitä, että mainostaisit seksikkyyttäsi. Voit olla seksikäs vaikka pukeutuisit vanhoihin farkkuihin ja t-paitaan.
Nyt siis tunnistamaan ja hyväksymään omaa seksikkyyttä, tuomaan se esille luonnollisesti ja kaappaamaan se unelmien prinssi tai prinsessa tai hurmaamaan uudelleen jo olemassa oleva!
Oletko hyväuskoista ja sinisilmäistä tyyppiä? Tuntuuko sinusta, että sinulle on helppo valehdella?
Käytä hyväksesi kehon kielen viestejä valehtelun ja petoksen sekä salailun tunnistamisessa. Näiden lisäksi ota käyttöön seuraavat vinkit ja sinulle on paljon vaikeampaa valehdella. Pysyt tilanteen hallinnassa ja voit kontrolloida keskustelua ja näin ollen keskittyä myös kehon kielen viestien paljastamiseen. Sanat ja keho toimivat yhteistyössä oikeiden ajatusten ja tunteiden paljastajina.
Älä lähesty henkilöä tuomitsevalla asenteella. Monissa amerikkalaisissa TV-sarjoissa kuulustelija saapuu paikalle varmana, että epäilty on myös syyllinen ja painostaa tätä mitä moninaisemmin agressiivisin keinoin. Tämä on vahingollista kun halutaan selvittää totuus. Jätä tuomiot tuomareille.
Muotoile kysymykset niin, että niihin joutuu antamaan pitkiä vastauksi. Pelkkä "Joo" tai "Ei" ei riitä. Mitä enemmän henkilö joutuu kuvailemaan ja kertomaan, sen enemmän sinulla on aikaa seurata kehon kieltä sekä löytää aukkoja tai ristiriitaisuuksia tarinoissa.
Ole kärsivällinen. Älä hyppää suin päin mieltäsi vaivaavaan aiheeseen, vaan johdata keskustelu sinne vähitellen. Keskustele ensin ns. normaaleista asioista, rentouta henkilö seurassasi keskustelemalla mukavia. Siirtyessäsi haluamaasi aiheeseen, voit nopeasti huomata muutoksia henkilön kehon kielessä sekä vastaustavassa.
Muista aina yksityisyys. Älä kohtaa valehtelijaa ihmisjoukon edessä, vaan kahden kesken rauhallisessa tilassa. Näin minimoit häpeän ja kasvojen menettämisen tunteen. Kahden kesken on kovanaamaisemmankin teini-ikäisen helpompi paljastaa totuus kun ei tarvitse vetää roolia muiden edessä.
Käyttämällä näitä hyväksesi - joko kaikkia tai yhtä - sinulle on paljon vaikeampi valehdella. Kaikkien käyttäminen tilanteessa on suositeltavinta haluamasi lopputuloksen aikaansaamiseksi. Näiden vinkkien lisäksi pidä jatkuvasti silmällä henkilön kehon kieltä. Mitä huonompi valehtelija on edessäsi, sen helpompi valhe on tunnistaa.
Tutkijat ovat jo aikaisemmin tutkineet, minkälaiset kasvot viehettävät meitä. Tutkimuksissa on todettu, että symmetriset kasvot koetaan kauneimmiksi ja viehettävimmiksi.
Jokin aikaa sitten Britanniassa tehtiin tutkimus vartaloiden viehettävyydestä ja sama tulos oli jälleen nähtävissä. Symmetrinen vartalo on vastakkaisen sukupuolen mielestä viehättävämpi.
Enemmän tutkimuksesta voi lukea Helsingin Sanomien julkaisemasta uutisesta aiheesta.
Ensivaikutelmaa ajatellen on hyvä, jos voi peittää vartalonsa epäsymmetriaa. Vaatetus, mallit ja muodot, hiustyyli ja naisilla myös meikki ovat hyviä keinoja muokata epäsymmetrioita ja pienentää niitä visuaalisesti.
Minua haastateltiin Lääkärilehteen kättelyyn ja lääkäri-potilassuhteeseen liittyen. Monissa sairaaloissa on käytössä jo kättelykielto ja pohdittavana onkin miten korvata kättely tervehtiessä ja mikä merkitys kättelyllä on hyvän potilas-lääkärisuhteen muodostamisessa.
Hollannissa Radboudin yliopistossa on tehty tutkimus, jossa on selvinnyt, että miesten kyky käyttää aivojaan heikkenee kun he keskustelevat mielestään kauniin naisen kanssa. Jos nainen ei ole viehettävä, toimintakyky ei heikkene.
Toimintakyvyn heikkeneminen todettiin tekemällä testejä, jotka mittaavat aivojen toimintaa. Tutkijoiden mukaan syynä voi olla se, että miehet yrittävät tehdä naiseen vaikutusta niin paljon, että heidän kapasiteetistaan tai 'kognitiivisista resursseistaan' vain pieni osa jää muuhun käyttöön.
Tutkimuksella saattaa olla merkitystä kun ajatellaan työpaikalla flirttailevien miesten työsuoritusta tai jopa koetuloksia sekakouluissa.
Komean miehen kanssa keskusteleminen ei vaikuttanut naisiin.
Syyksi miesten pään sekoamiselle on ehdotettu esim. evoluution aikana miehille kehittynytttä kovempaa lisääntymisviettiä.
Vanha sanonta on varmasti totta Raamatullisessa kontekstissaan, mutta sosiaalisissa suhteissa se saattaa olla sosiaalisen itsemurhan teko.
Vaatimattomuus ja nöyryys opetetaan meille jo äidinmaidosta. Itseään esille tuovat ovat leuhkoja ja itseään täynnä. Nämä vanhanaikaiset käsitykset ovat kuitenkin aikansa eläneitä ajatusmalleja nykypäivän yhteiskunnassa länsimaissa ja usein heijastavat negatiivista asennetta muita sekä itseään kohtaan.
Olitpa menossa työhaastatteluun tai muuhun tapaamiseen, asennoidu itseesi terveellä itsekunnoituksella. Nouse haastattelijasi tai tapaamasi henkilön tasolle. Älä vähättele itseäsi, vaan ota tilanne hallintaan omalla asennoitumisellasi. Myös työhaastattelijat suosittelevat tätä työnhakijalle. Pois turha nöyristely! Halutessasi edetä urallasi tai sosiaalisissa suhteissasi, sinun tulee omata tapaamiesi henkilöiden status ja asema. Se ei tarkoita, että teeskentelisit olevasi jotain muuta kuin olet, vaan asennoitumista itseäsi ja tapaamaasi henkilöä kohtaan samalla tavalla.
Mieti mielessäsi esimerkiksi: "Olemme kumpikin samanarvoisia ihmisiä, molemmat teemme virheitä sekä onnistumme ja kummassakin virtaa veri ja kulkee henki. Molemmat vanhenemme ja meitä vaivaa erinäiset vaivat. Olemme kumpikin ihmisiä - samanarvoisia. Kenelläkään ei ole oikeutta polkea arvoani ihmisenä maahan." Tämä asenne tulee esille kehomme kielen välityksellä voimakkaasti ja antaa meistä itsevarman kuvan.
Kun muistamme tämän, voimme ihmisenä ja yksilönä nousta samalle tasolle tapaamamme henkilön kanssa. Meidän ei tarvitse turhaan hermoilla tai pokkuroida toisen edessä vain hänen asemansa takia. Näin myöskin opimme vähitellen pitämään omista oikeuksistamme kiinni eikä meitä voi käyttää hyväksi. Suomalaiseen kulttuuriin liittyvä valheellisen nöyristelyn ja itsensä vähättelyn aika on jo ohi!
Sydän-Hämeen Lehti haastatteli minua kehon kielestä sekä koulutuksista. Jos sinulle ei tule lehteä tai et saa juttua käsiisi, lehteä (numero 66) voi lukea verkkolehtenä (maksullinen) osoitteessa http://verkkolehti.shl.fi/
Olen jo pienestä asti seurannut muiden kävelytyylejä. Istuin lapsena keittiön ikkunan ääressä ja seurasin ohikulkijoiden kävelytapoja. Opin nopeasti että kävely osoittaa henkilön tunnetilan. On ollut mielenkiintoista huomata myös sukupuolten välisiä eroja.
Jos naisilla on enemmän flirttailuun tarkoitettuja eleitä kuin miehillä, on miehillä taas monipuolisempi kävelytyylivalikoima.
Naisten kävelytyylien erot tulevat esille lähinnä siinä, miten paljon he keinuttavat lonkkiaan kävellessään ja kävelytahdin nopeudessa. On niitä aikaisemmin mainitsemiani robottikävelijöitä, jotka klonkuttelevat eteenpäin ja toisia, jotka pehmeästi ja sulavasti keinahtelevat eteenpäin. Pehmeä ja keinahteleva kävelytyyli on rento ja itsevarma sekä erittäin naisellinen. Täysi vastakohta robottikävelylle. Jos henkilöllä ei ole kiire ja hän on hyvällä tuulella, keinahtelu tulee usein selkeästi esille. Kiireessä tai suutuspäissään kävellessään keinahtelu vähenee mutta kävely ei koskaan muutu robottimaiseksi. Kiire, suuttumus ja turhautuminen aiheuttavat askeltahdin nopeutumisen.
Erikoista on huomata että naisilla kävelytyylien erot rajoittuvat pitkälti alavartaloon. Joitakin eroja on tietenkin käsien liikkeissä ja ryhdissä, mutta varsinainen kävelytapa näkyy eniten vyötäröstä alaspäin. Erot kävelytyyleissä muodostuvat lähinnä keinahtelun määrässä. Mitä enemmän lonkat keinuvat, sitä naisellisempi ja itsevarmempi kävelytyyli.
Miesten kävelytyylit ulottuvat myös ylävartaloon. Jos halutaan olla rentoja, ei riitä pelkkä rento askellus vaan se vaatii myös rennon hartiaseudun. Kiireessä taas koko vartalo kiirehtii eteenpäin. Miesten kävellessä mieliala ja itsetunto tulee esille koko vartalossa. Pelkät jalat eivät kerro koko totuutta. Miesten kävelytyyleistä on myös nähtävissä erilaisia asenteita helpommin kuin naisten, esimerkiksi rentous, kova kundi, asennevamma, ahdistuneisuus, turhautuneisuus, vihaisuus, iloisuus.... Samalla kun kirjoitan näitä asenteita mieleeni pirtyy kuvia kävelevistä miehistä. Kun yritän miettiä miten nainen osoittaisi samaa, on vaikeuksia löytää mielikuvia.
Ehkä miesten on täytynyt ottaa mittaa toisistaan enemmän kuin naisten ja siksi erilaiset kävelytyylit erottuvat toisistaan. Miehet osaavat ilmaista asenteitaan kävellessään paljon enemmän kuin naiset, joilla ilmaisu rajoittuu lähinnä lonkkien liikerataan ja tahtiin. Tietenkin kävelyssä vaikuttaa myös muut vartalon osa-alueet kummallakin sukupuolella, mutta miehillä se on selkeästi voimakkaampaa.
Kilpailu työpaikoista on monilla aloilla entistä tiukempaa. Jotenkin on voitava erottautua muista hakijoista. Yksi keino parantaa mahdollisuuksia on luoda hyvä ensivaikutelma.
Ensivaikutelman tulisi kuvastaa persoonaasi. Jos se on liian erilainen verrattuna siihen, minkälainen persoona olet, syntyy ensivaikutelman ja muun haastatteluajan välille ristiriita. Sinua haastatteleva henkilö voi kokea sinut epäaidoksi, jopa petolliseksi. Normaali hermostuneisuus ei sinänsä haittaa, se voi olla jopa positiivinen asia ja kertoo, että haastattelu sekä työpaikka ovat sinulle tärkeitä. On kuitenkin muutamia sääntöjä mitä kannattaa noudattaa:
Pukeudu mieluummin hieman liian hyvin kuin että tulisit paikalle alipukeutuneena. Riippuen hakemastasi paikasta, valitse itsellesi työympäristöön sopiva vaatetus. Kuitenkin niin, että jos haet huoltokorjaajan paikkaa, et mene haastatteluun haalareissa, vaan siististi pukeutuneena.
Tarkista että vaatteesi ovat silitetyt, puhtaat ja huolitellut. Älä ilmesty paikalle paidankaulus housuista tai hameen helmasta roikkuen tai kahvitahra paidan helmalla. Älä myöskään käytä vaatteita, joissa on reikiä tai puuttuu esim. nappeja.
Naiset: meikkaa huomaamattomasti ja huolitellusti. Vältä räikeitä värejä ja liian voimakasta meikkiä. Laita hiuksesi myös huomaamattoman huolellisesti. Pidä parfyymit minimissään.
Miehet: siisti hiuksesi ja partasi. Riippuen paikasta sinun ei välttämättä tarvitse leikata hiuksia lyhyeksi tai ajaa partaasi kunhan ne ovat siististi hoidetut. Pidä tuoksut minimissään.
Seiso hyvässä ryhdissä, odota vuoroasi mieluummin seisten kuin istuen. Älä selaa papereitasi vaan mieluummin organisaation esitteitä.
Kun sinut pyydetään haastatteluun, ota välittömästi katsekontakti ja hymyile. Kävele henkilöä kohden hyvässä ryhdissä varmoin askelin.
Kättele täydellisesti. Paras kättely on yhdellä kädellä tehty tasavertainen reilu puristus ja muutama pumppaus. Tervehdi ja esittele itsesi selkeästi. Muista hymy ja katsekontakti.
Seuraa haastattelijaa haastattelutilaan ja istu itsevarmasti laskien paperisi pöydälle. Älä nojaile istuessasi vaan istu hyvässä ryhdissä.
Tee kaikki tämä omaa persoonaasi hyväksi käyttäen. Muista nämä neuvot, mutta ole mahdollisimman luonnollinen ja oma itsesi. Jos yrität esittää jotain muuta tulee se ennemmin tai myöhemmin esille ja voi vahingoittaa menestystäsi. Siisti ja huoliteltu olemus viestittää että välität miltä näytät ja pidät huolta itsestäsi. Muista myös olla rehellinen.
Näin pari päivää sitten vanhemman naishenkilön kävelyllä koiran kanssa. Hänen kävelytyylinsä herätti huomioni. Hän käveli kuin hänen lonkkien alue olisi todella jäykkä, jalka aivan kuin putosi tömähtäen ja painavana maahan. Ja sitten toinen jalka. Vähän kuin raskas robotti, klonk, klonk klonk.
Aloin miettimään mistä tällainen kävelytyyli johtuu. Takaapäin oli vaikea sanoa oliko kävelijä mies vai nainen. Kävelytyylistä päätellen olisi voinut sanoa että henkilö oli tyytynyt kohtaloonsa olla vanha, luovuttanut nuorekkuuden muille ja lampsi eteenpäin kun ei muutakaan voinut tehdä. Havaintoni, jonka lausuin ääneen aloitti pitkän keskustelun eri kävelytyyleistä ja siitä, mitä ne kertovat meistä ja asenteistamme ja minkälaisia sukupuolieroja löytyy kävelytavoissa.
Naiset ja miehet kävelevät eri tavoin. Yllätys yllätys! Miehillä on enemmän erilaisia kävelytyylejä kuin naisilla! Luonnollisestikin kävelytyylimme kertoo itsevarmuudesta tai epävarmuudesta ja kävelemme eri tavoin mielialojemme mukaan. Mutta kävelyssä on paljon muitakin vivahteita. Mutta miehillä nämä vivahteet tulevat yleensä paremmin esille kuin naisilla.
Seuraa muiden kävelytyylejä ja tulet huomaamaan että miehillä tosiaan on enemmän erilaisia tapoja liikuttaa jalkojaan kuin naisilla. Mieti samalla mitä eri kävelytyylit viestittävät.
Scientific American lehden heinäkuun 2009 numerossa kerrotaan uudesta tutkimustuloksesta, jossa tutkijat selvittivät "kognitiivisen kuormituksen" merkitystä valheiden paljastamisessa.
Erityisesti kuulustelutilanteissa hermostuneisuus voi näkyä voimakkaasti myös viattomissa henkilöissä, ei vain petollisissa, joten hermostuneisiin eleisiin, katsekontaktin välttämiseen tai pälyileviin silmiin luottaminen voi aiheuttaa väärän tulkinnan henkilön totuudenmukaisuudesta.
Kognitiivinen kuormitus tarkoittaa sitä, että valehtelu on henkisesti rasittavampaa kuin totuuden kertominen. Jos valehtelijat laitetaan tekemään jotain muuta samalla kuin he kertovat kertomustaan, valehtelun pitäisi tulla esille entistä paremmin. Artikkelin tutkimuksen koehenkilöiden käskettiin pitämään jatkuvasti katsekontaktia.
Periaatteessa tämä toimisi niin, että jos totta kertovalle annettaisiin tehtäväksi piirtää samalla kuvaa kukkasesta, hän voisi kertoa ja piirtää yhtä aikaa. Valehtelijan kohdalla piirtäminen mitä todennäköisemmin loppuu kun kertominen alkaa ja päinvastoin. Kyseisessä kokeessa tutkijat huomasivat, että valehtelijoiden tarinoissa oli vähemmän spatiaalisia yksityiskohtia ja heidän silmienräpytystahtinsa hidastui valehdellessa ja keskittyessä katsekontaktin ylläpitämiseen.
Tämä tutkimus on mielestäni erittäin mielenkiintoinen ja avaa hieman toisenlaisen näkökulman valehtelun paljastamiseen. Valheiden paljastamista ei kuitenkaan pidä perustaa yhteen ainoaan lähteeseen, vaan tilannetta on aina katsottava kokonaisuutena, otettava huomioon sekä sanallinen että sanaton viestintä ja olosuhteet. Ja kaikkein tärkeintä on henkilön normitus. Lisää tällaisia tutkimuksia! Kuva: Scientific American
Meillä kaikilla on varmasti kokemusta tyypeistä, jotka kuvittelevat olevansa koko porukan viihdyttäjiä ja "Life of the party" tyyppejä. Toiset meistä oikeasti ovatkin näitä henkilöitä, mutta sitten on niitä, joille on jäänyt jokin teini-iän kapinavaihe päälle. Nämä jokapaikassa äänessä olevat tyypit kärsivät usein huonosta itsetunnosta ja käyttäytymällä äänekkäästi he peittävät epävarmuuttaan.
Jos olet tällainen tyyppi ja kärsit siitä, että ystäväpiirisi vaihtuu usein, olisi aika katsoa peiliin. Jos pelleilysi johtuu huonosta itsetunnosta, yleensä ympärillä olevat huomaavat sen melko nopeasti. Kun peitetarinasi on paljastunut, muuttuu porukan pelle todellakin pelleksi. Sinua ei oteta enää vakavasti, edes pellenä.
Jos ystäväsi alkavat huitomaan käsillään mitätöivästi suuntaasi kun olet juuri lohkaissut jonkun mielestäsi hauskan jutun tai tehnyt jotain yllättävää, kannattaa lopettaa ja seurata muita hetken aikaa. Jos "esityksesi" aikana porukka alkaa kaikkoamaan, katselemaan kattoon tai kelloonsa, juttelemaan keskenään tai jopa sanomaan sinulle "lopeta ja", on komedia-aktisi pahasti pielessä.
Hidasta tahtia, kuuntele, katsele ja seuraa muita. Sinulla on kaksi korvaa ja silmää ja VAIN yksi suu, tämä vinkkinä. Seuraa siis muita, opi heistä jotain. Anna heille aikaa kertoa omia juttujaan. Saatat jopa huomata että opit tuntemaan ystäväsi paremmin ja he alkavat pitämään seurastasi.
Älä aina yritä kertoa illan parasta juttua, jossain vaiheessa juttusi muuttuvat niin uskomattomiksi ettei kukaan usko yhteenkään. Vaikka rauhoittuisit hieman, ei se tarkoita ettetkö voisi olla edelleenkin porukan pelle tai juhlahengen luoja - nyt vain teet sen muut huomioiden. Mitä todennäköisemmin ystäväsi alkavat ottamaan sinut tosissaan ja voit syventää ja parantaa ihmissuhteitasi. Jos alkoholi aiheuttaa arvaamatonta käytöstä, pyri hillitsemään sen käyttöä. Ota muutama drinkki vähemmän jonain iltana ja seuraa onko sinulla yhtä mukavaa kuin aikaisemmin.
Jos sinulla on tuttu, joka käyttäytyy näin, saattaa olla aika keskustella hänen kanssaan kahden kesken aiheesta. Muista kuitenkin miettiä miten ilmaiset asian sillä taustalla saattaa vaikuttaa huono itsetunto. Kaikella on aikansa ja rajansa, niin myös hulluttelulla.
Jos kehon kielen pitäisi auttaa petoksen, salailun ja valehtelun tunnistamisessa, miksi sen tunnistaminen on meille usein vaikeaa? Kysymys ei välttämättä olekaan siitä, että emme alitajuisesti osaisi tulkita kehon kieltä oikein, vaan siitä, että meidät on opetettu näkemään muuta kuin totuus. On olemassa useita teorioita ja selityksiä sille, miksi emme tunnista valheita:
Lapsuudesta lähtien vanhempamme haluavat peittää omat valheensa. He eivät opeta meitä paljastamaan heidän valheitaan. Halussaan luoda lapselle turvallinen kasvuympäristö, vanhemmat saattavat peittää tunteitaan ja valehdella lapsilleen. Meidät kasvatetaan myös sosiaaliseen kohtelaisuuteen. Ei ole kohteliasta varastaa tietoa toiselta, ei ole kohteliasta udella.
Haluamme myös mieluummin luottaa ihmisiin kuin epäillä heitä. Olemme luonnostamme luottavaisia. Henkilöä, joka epäilee kaikkea pidetään usein kyynisenä ja negatiivisena. Jos kaikki sosiaaliset tapaamisemme perustuisivat epäilylle ja luottamuksen puutteelle, emme pääsisi kehityksessä eteenpäin. Historia on täynnä kertomuksia eri kuninkaallisten pelkotiloista. Liiallinen epäluottamus voi olla tuhoisaa ja muuttua sairaalloiseksi. Kun tapaamme tuntemattomia, haluamme uskoa ja luottaa heihin mieluummin kuin olla epäileväisiä. Vain näin voimme muodostaa merkityksellisiä sosiaalisia suhteita.
Joissakin tilanteissa uskomme mielellämme valheen, sillä siihen on hyvä syy. Esimerkiksi puoliso saattaa halukkaasti uskoa toisen selitykset missä yö on vietetty, vaikka todisteita valehtelusta olisi selkeästi esillä. Puoliso kieltäytyy uskomasta totuutta. Muut ympärillä olevat voivat nähdä totuuden tai tietää siitä ja kantavat huolta toisen osapuolen sokeudesta ja totuuden kieltämisestä.
Joidenkin teorioiden mukaan evoluutio ei ole valmistanut meitä valehtelun paljastamiseen.
Oli kysymys sitten mistä tahansa näistä syistä, moni meistä tietää tunteen kun totuuden tunnustaminen tuntuu vaikeammalta kuin sen kieltäminen. Kun olemme jonkin asian vannoutuneita kannattajia, saattaa myös valheelle perustuva tieto olla mielestämme totuudenmukaista. Osittain kysymyksessä on varmasti itsesuojeluvaisto. Hyväksymme totuuden vasta kun olemme tarpeeksi vahvoja ja valmiita siihen. Mutta monissa tilanteissa on pelkästään hyvä asia ja etu osata tunnistaa valehtelu.
Aikaisempien tutkimusten mukaan ensitapaamisessa menee noin 90 ensimmäistä sekuntia aikaa tehdessämme arvioita toisesta. Eli meillä olisi puolitoista minuuttia aikaa tehdä ensivaikutelma. Siinä on aika hyvin aikaa. Mutta uusimpien tutkimusten mukaan ensivaikutelman tekemiseen ei tarvita kuin sekunnin 40:s osa. Huikean lyhyt aika! Eikä siinä vielä kaikki. Tutkimuksen mukaan tässä ajassa syntynyt ensivaikutelma on oikea yli 80% tapauksista! Siis ajassa, jossa emme ehdi sanomaan mitään tai esittelemään ansioluetteloamme, jolloin vain kehomme puhuvat, meistä muodostuu mitä todennäköisimmin totuudenmukainen ensivaikutelma.
Tämä on jälleen kerran hyvä osoitus siitä, miten tärkeää ensivaikutelma on sosiaalisissa tilanteissa.
On olemassa kuitenkin aina mahdollisuus että ensivaikutelma ei ole oikea. Yksi tilanne, missä tämä on tutkimuksissa todistettu, on silloin kun olemme ihastuneita tai rakastuneita. Kemialliset reaktiot kehossamme heikentävät kykyämme tehdä oikeanlaisia arvioita. Rakkaus on siis sokea!
Eräs henkilö kysyi tällä viikolla, miksi heidän tuttavapariskunnasta mies jatkuvasti räplää vihkisormustaan.
Tässä tapauksessa syynä räpläämiselle oli mitä todennäköisimmin aivan tuore naimisiin meno. Mies kosketteli jatkuvasti sormustaan, koska ei ollut vielä tottunut siihen. Näin tekevät myös miehet, jotka normaalisti eivät käytä sormusta ja jossain tilanteessa laittavat sen sormeensa. Iho ei ole tottunut siihen, miltä sormus tuntuu, joten sormus aiheuttaa tunteen jostain ylimääräisestä.
On myös monia muita syitä, miksi miehet saattavat pyöritellä sormusta sormessaan. Eivätkä miehet ole ainoita sormusten räplääjiä, myös naiset tekevät sitä. Muissa tilanteissa on kuitenkin otettava huomioon kokonaisuus. Missä tilanteessa sormuksen koskettelu tapahtuu ja milloin se loppuu? Mitä muuta henkilön kehossa tapahtuu ja mitä eleitä ilmenee? Kuka tulee paikalle tai lähtee paikalta? Variaatioita voi olla siis monia.
Kättely on yksi vaikuttavimmista kontakteista, jonka otamme juuri tapaamaamme henkilöön. Kättely kertoo vastaanottajalle meistä sekä tulevasta tapaamisesta. Mutta moni meistä kättelee ymmärtämättä ollenkaan, miten vastaanottaja sen kokee.
Kävin jokin aikaa sitten silmälääkärissä. Lääkäri kutsui minut huoneeseen ja ojensi kätensä kätelläkseen. Joku voi jo arvata, minkälainen kättely oli. Ojensin oman käteni ja puristin velttoa, voimatonta ja viileää kättä. Kylmä kala! Yksi epämiellyttävimmistä kättelytyyleistä, joka viestii vastaanottajalle luonteen heikkoutta, huonoa itsetuntuo ja alistuvaisuutta. Monet lääkärit, muusikot, taiteilijat sekä muut käsillään työtä tekevät saattavat kättellä tällä tavoin, ehkä suojellakseen työkalujaan - käsiään. Reumaatikot voivat kätellä myös näin, mutta heillä siihen on hyvä syy. En ole koskaan kuullut, että kenenkään luut olisivat murskautuneet kättelyssä tai terveet kädet menneet pilalle. Miksi pitää kätellä aivan kuin henkilöä inhottaisi ottaa toisen käsi käteensä?
Ymmärrän kyllä, että sairaaloissa monet lääkärit ja hoitajat eivät enää kättele potilaita ollenkaan tautien leviämistä hillitäkseen. Se on ymmärrettävää, mutta kun kätellään, kätellään kunnolla! Heikon ja löysän kättelyn vastaanottaja tuntee helposti, ettei kättelijää kiinnosta hänen seuransa tai asiansa.
Jos kättelet paljon ja erityisesti samoja henkilöitä jatkuvasti, ole varuillasi ettei kättelystäsi tule nopeaa pikakättelyä. Tämä on melkein yhtä inhottava vastaanottajalle kuin kylmä kala ja viestittää sitä, että sinulla on kiire etkä jaksa, viitsi tai ehdi paneutua edes henkilön tervehtimiseen. Se voidaan kokea erittäin loukkaavana, eikä auta hyvän suhteen luomisessa.
Reilu, tasavertainen kättely, jossa kummankin kämmenet ovat pystysuorassa ja koskettavat toisiaan on omiaan aloittamaan tasavertaisen ja hyvän keskustelu. Omaa kättelytyyliä on hyvä testata jonkun hyvän tutun kanssa, joka uskaltaa sanoa totuuden. Muista myös kätellessä hymy ja katsekontakti!
"What happens to a man is less significant than what happens within him." -Louis L. Mann
Elekieli on meihin luontaisesti rakennettua vaistonvaraista toimintaa. Niin pitkään kun pystymme liikkumaan, kommunikoimme kehomme välityksellä. Kehon kielellä kommunikointi vie meidät takaisin luolamiesaikaan.
Kehomme paljastavat todelliset tunteemme, ajatuksemme ja asenteemme.
"Se, mitä olet, tulee läpi niin voimakkaasti, etten kuule mitä sanot." - Ralph Waldo Emerson
Olen elekieli- ja turvallisuuskouluttaja ja kirjailija. Olen tutkinut ja opiskellut turvallisuuden trendejä aktiivisesti jo yli 10 vuotta. Erityisinä kiinnostuksen aiheina ovat kouluturvallisuus, terrorismi ja henkilöturvallisuus.
Koulutukseltani olen turvallisuusalan tradenomi ja tällä hetkellä etenen kohti psykologian tutkintoa. Psykologia ja turvallisuus kuuluvat mielestäni saumattomasti yhteen, sillä turvallisuutta ei ole vain teknologia tai ovien lukitseminen yöllä. Pyrinkin tuomaan kirjoituksissani ja aiheissani usein esille psykologisen näkökulman turvallisuuteen. Lisäksi koulutan elekielessä ja turvallisuudessa. Olen kirjoittanut mm. kirjat Turvallista matkaa, Ymmärrä elekieltä sekä Nuoret tappajat kouluissamme.
Tilaa tästä Elekieli -blogin päivitykset suoraan sähköpostiisi ja saat jokaisen uuden blogitekstin helposti luettavaksesi! Tilattuasi saat sähköpostiisi varmistusviestin. Toimimalla viestin ohjeiden mukaan aktivoit tilauksen.
Osallistukaa blogiin kysymällä ja kommentoimalla ja kertomalla tarinoita. Kommentoida voi jokainen, et tarvitse tunnuksia tai salasanoja vaan voit tehdä sen täysin anonyymina.
Laittakaa kommentteihin linkkejä videoihin joita haluatte analysoitavaksi, kysykää mitä haluatte tietää jostain tietystä asiasta. Tämä blogi on luotu lukijoitaan varten.
Tekstit
